Oleskelutila

Tämä on Big Brother.
Asukkaat, kampaamojuhlat ovat tänään kello 19.00. Teidät saapuu stailaamaan velhomuodin uusin asiantuntija!

Kane kuunteli tiedotusta naurahtaen hieman. "Ja minullehan ei pinkkejä hiuksia värjätä. Eikä edes kuvitellakaan irokeeseistä. Tai muistakaan väreistä." Mumisi tiukasti paikallaolijoille. Sen sanottuaan Kane nousi ylös, alkoi hyräillä "Give your wond a brake" biisin kertosäkeistöä, matkustaessaan jääkaapille, ottaen saman välipalan, mitä otti aamupalaksi. "Give your wond a brake, your wond a brake, there's just few spells you can make.." Otti ruokansa ja meni makuuhuoneisiin. "Syön tuolla, on pakko nukkua, nimittäin jos nukahdan kesken kampaamojuhlien, minuthan saatettaisiin värjätä nukkuessani!" Kane antoi pienen hymyn, ja sulki oven perässään.

*Haukotellen Stephen rohjustaa oleskeluhuoneeseen, tyttö on selvästi vasta herännyt pitkäksi venähtäneiltä päiväuniltaan. Mumisten hän astelee sohvalle, heilauttaen jalkansa vierelleen ja asettuen puoliksi makaavaan asentoon.*
Ei voi väsyttää näin paljon, onko tänään siis jotkut kampaamobileet?
*Kohottaa kulmiaan hieroen silmiään ja antaen päänsä rotkahtaa käsinojan päälle. Stephen taitaa itseasiassa olla hieman kipeä, tytön väsymys ja kalman kalpea iho viittaavat siihen suuntaan.*

*Talon keskelle sille pienelle lavalle missä ennen oli muhkea nojatuoli, on nyt ilmestynyt kampaajantuoli. Bileet selvästi vain odottavat alkamistaan, sillä pöydille on taas kasattu erilaisevia naposteltavia ja viinaksia*

*Talon liukuovet aukeavat, ja sisään hyppelehtii punahiuksinen nainen, jonka kynnet on lakattu taidokkaasti mutta kasvoja ei liiemmin olla puunattu. Nainen katselee ympärilleen* Noniin, heissan kaikki! Onko toiveita, kuka haluaisi ensimmäiseksi stailattavaksi?
*Talossa pärähtää soimaan;

*Tom katselee hiukan hiljaista bilepaikkaa* # On kyllä omituisia tyyppejä... Valittavat tylsyyttään, ja kun tulee tilaisuus ehkäistä sitä niin mitä he tekevät? Ovat kaikkialla muualla paitsi juhlapaikalla # *Hymähtää itsekseen, ja vilkaisee kampaajatarta jonka työsaldo ei varmaankaan ole kovin korkea tänään. Itse ei oikein välittäisi niinsanottuun piinapenkkiin istua. Huokaisee hiukan, ja siirtyy sitten baarijakkaran luota istumaan sohvalla jossa on kuitenkin hiukan lähempänä tapahtumien keskipistettä - siltä varalta että nyt siis tapahtuisikin jotain. Sipaisee hiuksiaan, ja jää tarkkailemaan tilannetta*

*Blackbirdilla ei ollut aikomuksissaankaan antaa lupaa koskea hiuksiinsa, saatika sännätä heti ensimmäisten joukossa, peräti ensimmäisenä parturintuoliin virumaan. Siispä poika istuskeli värähtämättä keskellä rahia odotellen muiden asukkaiden saapumista Oleskeluhuoneeseen, jossa parhaillaan ainokaiset uhrit taisivat osottautua selällään tassuja heiluttelevaksi Hopkinsiksi, sekä naikkosta kulmiensa alta tuijottavaksi Rycroftiksi. Poika ei nähnyt minkäänlaista syytä arvostaa hiustenhoitoa, joka varmasti näkyikin Blackbirdin vähintäänkin jokaiseen ilmansuuntaan sojottavista hiustupsuista sekä enemmänkin kuin hivenen likaisista hiuksista. Tehtyään pika-analyysin pirteältä tuntuneesta naisesta, Blackbird sulki silmänsä äänettä huokaisten, ja jäi kuulostelemaan Hopkinsin jaloilleen kellahtamista sekä olennon tepastelemista naikkosen jalkojen juureen.*

*Kääntää nopean ja tutkailevan katseensa Rycroftiin* Blackbirdhän sinä olit? *Varmistaa asian, ennenkuin kysyy kysymyksen minkä on jo pitemmän aikaa halunnut kysyä* Mitä mieltä olet juonittelusta...? Hyväksytkö sen, halveksutko sitä..? Tiedät varmaan miksi kysyn, sillä toimintanihan on täällä muuttunut aika julkiseksi. *Hymyilee jokseenkin hermostuneesti mutta samalla ovelasti, katsoen yhä Rycroftia ja yrittäen päästä katsekontatkiin kyseisen henkilön kanssa. Ei ole vielä osoittanut mielenkiintoa herkkuja ja muita kohtaan, vaan antaa nyt kaiken huomionsa toiselle asukkalle*

*Blackbird käänsi päätään Tomin äänen suuntaan, ja avasi räväyttäen luomensa jääden tuijottamaan pelottavankin täsmällisesti miestä silmästä silmään. Poika oli odottanut tuota hetkeä, jolloin pinkkipäinen mies toisi kysymyksensä julki, mihin Rycroft osasi vastata tuttua puhetyyliään myötäillen äärimmäisen kyllästyneeseen sävyyn. Hän ei irroittanut läpitunkevaa katsettaan Tomista, vaan raotti kapeita huuliaan ja kurkoitti toisella kädellään raapimaan kutisevaa pohjettaan.* Juonittelusta, kysyt? Mitä minun uskomuksiini tulee, pidän juonittelua ihmisten puutteellisen arviointikyvyn ilmentymänä, mihin valitettavasti olen törmännyt viimepäivien saatossa. Vaikka mieleni tekisin, en ota kantaa ihmisten välisiin erimielisyyksiin, ellen saa samantasoista argumentointiseuraa, joka totisesti ymmärtäisikin mitä eri tahoilla on sanottavana.

*Blackbird raapi vielä suupieltään, ennen kuin kohottautui rahilta ja kumartui kauhaisemaan lasikiposta kouransa täytteeksi erinäisiä, kirkkaan värisiä suklaakaramelleja, jotka jo ennen aikojaan kokivat kohtalonsa muussaantumalla Rycroftin jauhavissa leukaluissa.*

# En tajunnut sanaakaan... # No, minulla, Emmyllä, Sandretella sekä Candycella on ollut pientä kokeilua juonitteluringistä jossa yrittäisimme hoidella muut ulos talosta. Vielä yhdelle jäsenelle on tilaa, joten jos voisit vain mahdollisimman suoraan vastata että haluatko mukaan vai et. Sinun myötävaikutuksesi ei tekisi ringille pahaa. Ja kaikilla muillakin on jotain ansioita, joiden vuoksi he ovat päässeet mukaan. Tämä on meidän keinomme yrittää sinnittellä talossa. Mutta se siitä höpinästä, sano nyt vain että haluatko mukaan tähän vai et..?

*Blackbird miltei hykerteli aivojensa pohjukoissa, jollain pienen lapsen jekuttelevan mielen tasolla poika nautti ihmisten hämmästyttämisestä ja epätoivosta, jonka sai aikaan mitä itsestäänselvimmät tekijät. Poika kauhoi vielä molemmat kämmenensä kukkuralleen suklaarakeita ja palasi vakiopaikalleen tekeytyen risti-istuntoonsa, jonka saattelemana ryhtyi nakkelemaan makeisia vuoron perään aukinaiseen kitaansa. Kun Rycroft sai nielaistuksi poskiensa täydeltä jauhautuneita suklaarakeita, hän katsahti ilmeettömillä kasvoillaan jälleen Tomin puoleen, päättäen muutaman sekunnin mittaisen esitetyn miettimissessionsa. Koska vastaus oli intuition tavoin juolahtanut pojan mieleen, hän valmistautui vastaamaan pitkästyneesti miestä kulmiensa alta syynäten.*

Luuletko todella, että saisin teistä mitään irti, mikäli liittoutuisin kerhoonne? Tiedäthän, kun ostat Viistokujan kirjaliikkeestä esimerkiksi Lockhartin vanhan teoksen, olet jo aivan varma mitä opus tulee pitämään sisällään. Sama pätee tässäkin, jos pääsen kuuntelemaan keskusteluitanne, olen täysin perillä aivotuksistanne. Ja sehän ei kävisi päinsä, eihän?

*Tom näyttää hiukan loukkaantuneelta* Entä omat mielipiteesi? Et pääsisi esittämään niitä. Varmasti sinustakin täällä talossa on sellaisia henkilöitä, jotka eivät mukaan kuuluisi. Sitäpaitsi, sehän on hyvä jos mielipiteemme ovat ennalta-arvattavia, niin pääset loistamaan omillasi. *tuhahtaa hiukan* Yksilönä pelaaminen on todella, todella ankeaa. On helpompaa kun ympärillä on ryhmä joka välittää ja joka tukee, vähän kuten yhteisö. *Kaataa sohvapöydän tuliviskipullostaan itselleen polttelevaa juomaa* Kuvittele nyt liittoutumisen positiivisia puolia ja jätä ne negatiiviset sivuun. Niitä kun sattuu olemaan paljon vähemmän.

Kane astui vasta juhliin sisälle. Otti hieman sitä a tätä ja meni istumaan sohvalle. // soriet lyhyt mut aikaa

Aivan. *Jos Blackbird olisi osannut muodostaa kasvolihaksillaan niinkään helppoa elehdintää kuin ilmeitä, hän todennäköisesti olisi väläyttänyt päättäväisen ironisen hymyn. Sen sijasta Rycroft tuijotteli yhä ilmeettömänä Tomia kuin vajaaälyistä konsanaan, sulloessaan tasaisin väliajoin muutaman rakeen suuhunsa, märehtien suklaata kaikella kärsivällisyydellään. Hän nielaisi kerralla suunsa tyhjäksi ja pyyhki tyhjät kätensä sinertäviin merimieshousuihinsa, jonka jälkeen käänsi päänsä takaisin eteenpäin ja sulki silmänsä kuin kokeakseen asian olevan loppuunkäsitelty.* Kuten arvelinkin ja vieläpä sangen täsmälleen, et taitanut saada aivan punaisesta langasta kiinni. Siinähän tuo juuri onkin, en kykene ymmärtämään.. Läheisyydenhaluisia? Niin, läheisyydenhaluisien ihmisten syviksi tunnetiloiksi nimitettyjä tuntemuksia, joten niin ikään tuosta päätellen en myöskään kaipaa heidän seuraansa.

Miksi sitten tulit taloon jos et kaipaa seuraamme? *Kohotti toista kulmaansa* Tämä on varmaan maailman sosiaalisimpia paikkoja... Ja miten aiot tuolla asenteella selvitä talon jälkeisestä mediamylläkästä kun Profeetan toimittajat juoksevat perässä ja sitä rataa? Olet mielenkiintoinen ihminen Rycroft ja itseasiassa välillä mieleni tekisi peräti... Suudella sinua. *Hymähtää huonosti muotoutuneelle lauseelleen*

Tämä on Big Brother.
Emmy, tulisitko päiväkirjahuoneeseen?

* Asteli oleskeluhuoneeseen, pörröttäen hieman hiuksiaan. Vaikka itse minä en ollut paikalla, Candycelle oli leikattu hieman lyhyemmät (kts. Lindsey Striling) hiukset, jotka olivat leikattu hianosti kerroksittain, ja ne olivat mukavan pörröiset sun muuta (Katso aikaisemmin suluissa olevan henkilön kuva niin ymmärrät mitä tarkoitan.). Puikkelehti ensimmäisenä keittiöön, tekemään itselleen jonkinlaista purtavaa. Sen tehtyään, nainen askelsi kohti sohvia, istahtaen niistä yhdelle. Alkoi sitten ruokailemaan yksinään oleskelutilassa, odotellen, että joku ilmestyisi paikalle juttuseuraksi. Naisella oli päällään tummat farkut, ja beige huppari, jossa oli haalea, punainen rubiinin kuva. Oli antanut hiustensa jäädä vapaiksi, pörröttäen niitä vähän väliä. *

*Blackbird loikoili rahilla raajat roikkuen reunojen ulkopuolella, ja raotti väsymyksestä punertavia silmiään kuullessaan unensa läpi jonkun askeltavan oleskeluhuoneeseen. Hän vetäytyi ylös ja loi heti ensimmäisenä terävän katsauksan hiustyyliään huomattavasti muuttaneeseen Candyceen, kunnes Hopkins parkaisi omistajansa sylissä, ja välitti maukumisellaan haluavansa vatsalleensa täytettä. Poika sysäsi kissan päältään ja kohottautui kauhaisemaan illan mittaan huventuneita suklaarakeita lasikiposta, jotka laski lemmikkinsä nenän eteen päästäkseen nälän riivaamasta kissastaan edes hetkellisesti eroon. Hän muisti vallan mainiosti illalla käydyn keskustelun Tomin kanssa, sekä miehen tahdittoman huomautuksen kyseenalaistettavasta mielihalustaan, muttei poika ollut jäänyt vaivaamaan päätään moisella turhuudella.

Rycroft käväisi pikavisiitillä pesuhuoneen puolella, ja saapui pian takaisin rahille istuskelemaan ennen kaikkea kissansa Hopkinsin, kuin kaiketi myöskin Candycen seuraksi.*

*Tom saapuu makuuhuoneesta, ja Rycroftin huomatessaan suuntaa suoraan kylpyhuoneeseen, jossa avaa hanan ja valuttaa lasiinsa viileää vettä. Kohottaa pöydältä hammastuubin, ja purskauttaa tuubista tahnaa hammasharjansa päälle. Ryhtyy aamuiseen tapaansa harjaamaan hampaitaan, miettien samalla edellisillan tapahtumia. Se oli Tomin silmissä todella surkea epäonnistuminen ja hän katui jo aloittaneensa koko keskustelun, sillä Rycroftin puheet olivat niin monimutkaisia että saivat kenen tahansa pään särkemään. Pestyään hampaansa pesee vielä kasvonsa, kunnes suuntaa oleskelutilaan. Tuijottaa kaukaisesti liukuovea, josta viikko sitten asteli taloon. Juuri nyt ulkomaailma tuntuu todella etäiseltä asialta, minkä poika ottaisi kernaasti takaisin. Lysähtää kuitenkin sohvalle*
Täällä menee kuka tahansa sekaisin....

Poika astui huolettoman näköisenä sisään, ja katsoi ympärillensä. Löysi etsimänsä: Blackbirdin. Suunnisti pojan viereen ja alkoi puhumaan. >Ymmärrät kai, että juonittelu on ennenpitkään ainoa mahdollisuutesi selvitä täällä? Kuulin kun puhuitte eilen. Jos olisin sinä, ottaisin mahdollisuuden vastaan, kun se vielä on tarjolla. Päätöshän on sinun. Mutta loppupeleissä, jos tuo kolmikko + sinä olette jäljellä, niin sinut tiputetaan. Sanotaan näin: liity heihin jos et aio tippua aikaisin.< Sen sanottuaan poika hiljeni ja jäi odotteemaan vastausta.

*Stephen spottailee ensimmäiseksi Rogsterin astellessaan oleskeluhuoneeseen. Tyttö puraisee huultaan, astellen sitten epävarmasti pojan luokse. Tyttö on hieman flunssainen ja hän kaivaakin nenäliinan tiukkojen farkkujensa taskusta, niistäen siihen nenänsä ja rypistäen sen nyrkkiinsä. Aluksi hän rykäisee hieman kurkkuaan selvemmäksi ja herättääkseen pojan huomion.*
Rogster?
*Epävarmasti lausuu pojan nimen, loihtien kasvoilleen vaisun hymyn toivoen näyttävänsä mahdollisimman katuvalta.*
Olen hyvin pahoillani, anteeksi.

Käänähti kannoiltaan kun kuuli nimensä. >Stephen, mitä sinä minulta anteeksi pyytelet?< Kysyi hieman naurahtaen, asettaen hymyn huuleen.

*Hämmentyy toviksi Rogsterin sanojen johdosta, levittäen sitten kätensä ja katsellen vetoavasti toisen kasvoja.*
Sitä, että suutelin Emmyä. Saanko halin?
*Kallistaa päätään astahtaen pienen askeleen lähemmäs poikaa pitäen kätensä vieläkin levällään ja hymyillen varovaisen flirttailevasti mutta myös vetoavasti.*

#Hui, miehet ovat outoja - eikö hän muka ole vihainen?#

Rog katsoo hämmentyneenä tyttöä. >Miksi minä siitä oliin vihainen? Ajat muuttuvat. Ja nyt on Emmyn aika.< Pojan hymy leveni. Tämä käveli tytö luo ja suukotti tuota otsalle halaten Stepheniä. >Ystäviä?<

*Helpottuneena kiertää kätensä pojan ympärille, halaten häntä tiukasti ja painaen päänsä pojan rintakehää vasten.*
Ystäviä.
*Hymy tytön huulilla on varsin leveä ja kaikki hänessä kielii onnellisuudesta. Stephen ei irroittaudu heti pojasta, vaan jää halaukseen tyytyväisenä. Hänen varpaankärkensä ovat pojan varpaita vasten, joten kaksikko on hyvin lähekkäin. Tyttö kohottaa varovaisesti päänsä pojan rinnalta, ja katsoo toisen kasvoja tyynesti hymyillen. Kurkottautuu sitten, kuljettaen kasvojaan vähän lähemmäs toisen kasvoja ja erityisesti huulia. Jää vain tuijottamaan toisen silmiä kysyvästi.*