Makuuhuone 2

argh! * Donna ärähti * Etkö yhtään muista viimeisiä sanojani! * Donna huudahti Tomille pää punaisena ja askelsi
närkästyneenä pois makuuhuoneistosta, kohti pihaa. Donna nappasi sängyltään villatakin mukaansa, ja paiskasi ulko
oven kiinni, mennessään. Pää punaisena Donna meni haukkomaan ulkoilmaa *

Olen homo! *huudahti tytön perään viitsimättä kuitenkaan lähteä hänen luokseen, sillä tämä ei ollut ensimmäinen tunteenpurkaus Donnalta. Sen sijaan suo kaiken huomionsa Sandretelle, hymyillen vähän pahoittelevasti* Täällä on tainnut olla aika negatiivinen ilmapiiri viime päivinä. Kuka on sinun mielestäsi täällä pahuuden keskus? Tai siis sellainen, joka aiheuttaa eniten negatiivisia tunteita. Sano vaan, koska jonkun sen on pakko oltava, ei täällä muuten niin paljon riideltäisi.

Kylkiasento.. * Hymähtää ajatukselle itsekseen ja asettuu
makaamaan kyljelleen, vieden katseensa Tomiin odottavaisena.*
Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä ? Irvistellä kameralle ?
* Sandrette yritti viedä Tomin ajatuksia samalla muualle, kun tuo alkoi
jo myös itse puhista negatiivista energiaa *

Kunhan hymyilet niinkuin malli konsanaan, niin hyvää tulee. *vie jo kameran silmilleen, katsoen Sandrettea sen kautta* Tästä tulee hyvä kuva, paitsi... *nappaa sauvansa esiin ja kohdistaa sen sänkyä kohti* Orkideous!
*Sauvan päästä lensi kimpullinen ruusuja Sandretelle* Nouse sittenkin ylös, ja pidä niitä käsissäsi, kallista hiukan päätäsi ja katso kameraan. Eli toinen käsi ruusuja pitämässä, toinen käsi lanteilla ja pää kallellaan.

Ookei.. * Sanoo hämmentyneen kuuloisena, nyökäten kuitenkin.
Nappaa toisella kädellään ruusut kiinni, pidellen niitä toisella kädellänsä,
nousten samalla ylös seisomaan. Pidellen ruusukimppua käsissään, kallistaen
hieman päätänsä ja hymyillen aurinkoiseen tapaansa suloisesti Tomille ja kameralle *

*Tom räpsäyttää kaksi kuvaa Sandretesta* Noniin, siinä se sitten suunilleen oli... Pitää vielä kehittää kuvat mutta siinä menee vain yksi yö. Näin helppoa tämä oli, onneksi saimme pois alta. Vielä pitäisi saada kuvat Lenasta ja Stephenistä. Ajattelin että kuvat voisi sitten tapetoida seinille seinän kokoisiksi suurennettuna, mitäs sanot? Tulee ainakin selväksi, ketkä ovat illan tähtiä. Täytyy sanoa, että odotan huomista iltaa innommalla kuin mitään pitkään aikaan.

Aika pelottavaa.. Tuliko kuvasta edes hyvä ?
*kallistaa päätänsä toiselle puolelle, tipauttaen ruusut sängylle
urakan tehtyänsä. * Huomenna varmaan innostut ottamaan enemmänkin
kuvia muotinäytöksessä ? * Hymyilee Tomille edelleen, like a little sunshine *

// Tuun sit kyl huomenna puhelimella ku oon siel Forssas! XD

Tuli siitä, todella hyvä. Ja joo, enköhän ota niitä kuvia aikas paljon. *Sipaisee hiuksiaan* Kuule, taidan mennä nyt oleskelutilan puolelle kun siellä on enemmän tekemistä. *Tom nousee ylös, kerää tavaransa ja kukkakimpunkin, ja suuntaa sitten makuukamarin ovista suoraan oleskelutilaan, jättäen oven auki siltä varalta että Sandrettekin tulee vielä viettämään iltaa oleskelutilaan, kuten Tom aikoo tehdä*

* Tomin lähdettyä, Sandrette riisuu päältänsä mekon ja
mitä nopeimmin pukee päällensä valkoiset farkkukangasta olevat
minishortsit, ja hupparin hyppien oleskeluhuoneeseen *

- Jonas meni sinne makuukammariin, missä Sandrette nukkui, koska itsellään ei ollut
enää paikkaa missä nukkua. Jonas laski hyvin hitaasti Sandretem sängylle ja asettui sitten tuon eteen istumaan.-
No.. täällä ainakin voidaan olla rauhassa.

* hymähtää, nousten istumaan sängyllään. Tuijotellen Jonasia
jotenkin odottavaisena. * Kaksin ja rauhassa ? Uu pelottavaa.
*naurahtaa *

Jaa-a.. ettet vain vihjailisi. - Jonas kysyi naurahtaen ja virnisti tuolle. Hitaasti tämän kädet
hakeutuivat tuon paidan alle ♥.-
- Jonas painoi kevyesti huulensa vasten tuon huulia, kuten aijemminkin.-

* Pudistelee päätänsä miehelle hymyillen, vastaten tämän
suudelmaan tapansa mukaan välittämättä missä Jonasin kädet
pahemmin kävivät. Mutta mutta Jonasin lähdettyä, sandrette hypähtää
sängyltä ylös ja astelee oleskeluhuoneeseen *

*Tom istuu vuoteellaan kasvot tyynyä vasten, pojan stressi kaikesta viime päivinä tapahtuneesta on nyt purkautunut. Hän nousee istumaan vuoteella niistäen nenäänsä, pojan silmät punoittavat ja kroppa tärisee hiukan. Nostaa tyynyn, ja heittää sen seinää vasten purkaakseen hiukan raivoaan. Se ei kuitenkaan auta, vaan Tom hautaa taas kasvot käsiinsä ja nyyhkäisee, tuntuu kuin mikään ei voisi nyt saada häntä yhtään paremmalle tuulelle. Yrittää kuitenkin kiivaasti pyyhkiä kyyneliä silmistään*

*Stephen koputtaa makuuhuoneen ovea varovaisesti, kurkaten sisään hyvin epävarmasti.*
Saanko tulla?
*Kysyy hiljaa pojalta, näyttäen hieman ahdistuneelta, mutta ennen kaikkea surulliselta. Steph työntää toisen jalkansa makuuhuoneen puolelle, uskaltautumatta kuitenkaan astelemaan sisälle kokonaan.*

Saat. *nyökkää hiljaa* En tajua miten tämä on tälläiseksi mennyt... Kaikki alkoi siitä *nyyhkäisee* ... siitä kun luovutin sen hämähäkkiin liittyvän tehtävän, ja Rogster alkoi raivoamaan siitä. Hän ei ole tämän viikon oikein muuta tehnytkään kuin vain kettuillut ja kettuillut joka asiasta, ja en tiedä olenko itse sitten sanonut liian rajusti takaisin. Mutta tuntui vain liian rajulta kun hän alkoi arvostelemaan seksuaalista suuntautumistani, tai siis... kyllähän sinäkin tykkäät tytöistä ja pojista molemmista, että luulisi Rogsterin olevan suvaitsevainen. *Tom värisi hiukan*

*Varovaisesti astelee sisälle makuuhuoneeseen, sulkien oven kiinni perässään. Tyttö astelee Tomin luokse, istahtaen sängynreunalle huokaisten hiljaa.*
En ymmärrä, mikä Rogsteriin on mennyt. Näin koko riidan, hän oli ilkeä. Sinulla on varmaan muutenkin ollut talossa aika rankkaa?
*Kallistaa päätään puraisten kevyesti huultaan, kääntäen katseensa toviksi pois pojasta - mutta kääntäen sen kuitenkin takaisin Tomiin. Stephen ei oikein tiedä miten olla pojan itkiessä, hän haluaisi lohduttaa, mutta hän pelkää ennemminkin loukkaavansa.*

Niin no... Luulen että hänen todellinen luonteensa on ehkä alkanut paljastua? *Tom pyyhkäisee yhä kyyneliä silmäkulmistaan, ja nenäliinapakettikin sängynlaidalta alkaa hiljalleen tyhjentyä* Kun ei hän aiemmin tuollainen ollut vaikka aika kipakka muuten. Nyt hänestä on paljastunut sellaisia puolia joita ei vaan voi hyväksyä. *Kääntää itkuisten silmiensä katseen Stepheniin* Joo, aika rankkaa kyllä... Kun on niin ikävä läheisiä ja sitten myöskin Emmyä joka oli todella rakas ystävä täällä. Mutta onneksi sinä ja Sandrette olette vielä täällä, olette äärettömän tärkeitä.

Niin, harmi, että hän paljastui tuollaiseksi.
*Hymähtää pudistellen päätään, ennen kuin kääntää katseensa takaisin Tomin puoleen.*
Kiitos, sinäkin olet minulle tärkeä ystävä. Rogster oli kyllä todella kaksinaamainen äänestäessään Emmyn pois, vaikka heillä oli sopimus. Tuntuu oudolta, että on selviytynyt näin pitkälle. Toivoisin jopa, että Rogster häädettäisiin tällä viikolla.
*Huokaa hiljaa, nojautuen taaksepäin - ottaen tukea käsivarsillaan.*

Minäkin toivoisin. Tai noh.. ehkä tavallaan toivoisin enemmän että Emmy olisi vielä täällä. Hänelläkin oli huonot puolensa mutta minusta tuntuu että Emmy toisi tänne kuitenkin loppupeleissä enemmän positiivista ilmapiiriä, kun hän oli perusluonteeltaan niin empaattinen ihminen. Toivon Stephen jopa, että sinä voitat tämän kauden koska ansaitsit sen eniten. *Tom alkaa jo hieman rauhoittua* Kuule... Luuletko että sinulla ja Rogsterilla tulee enää olemaan mitään ulkomaailmassa...?

Emmy on hieno ihminen, harmi etten tajunnut sitä silloin.
*Jälleen Stephen huokaa syvään, kaikki tuntuu kovin surkealta tällä hetkellä. Ja hänestä tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että hän teki virheen valitessaan Rogsterin Emmyn sijasta.*
Ai, minä.. Minusta taas sinä tai Sandrette olette voitonarvoisia.
*Hymyilee jopa pienesti pojalle, kallistaen päätään miettiessään vastausta uusimpaan kysymyksyyn.*
Ei, en usko, että meillä tulee olemaan mitään tämän jälkeen, talossa tai sen ulkopuolella. Onko olosi jo parempi?

*Tom nyökkää* Niin... Kiitos. On oloni jo parempi, helpotti kun sai avautua jollekulle. Haluatko palata oleskelutilaan vai jäädä vielä tänne? Kaikki muut taitavat olla oleskelutilassa. *Sipaisee hiuksiaan ja hieraisee vielä silmiään, työntäen sitten nenäliinapaketin takaisin taskuunsa ja jääden odottamaan Stephenin vastausta kysymykseensä*

Tuletko kanssani oleskeluhuoneeseen? Ei kyllä haittaa, jos haluat jäädä tänne.
*Nousee jo valmiiksi seisomaan, pyyhkien vaatteitaan olemattomasta pölystä, kääntyen sitten katsomaan Tomia odottavaisesti. Olipa vastaus mikä tahansa, Stephen lähtee vähän viivytellen pois makuuhuoneesta, palaten oleskeluhuoneen puolelle muiden luokse, hymyillen jopa kevyesti - onnelisena siitä, että on saanut toisen olon ainakin hieman paremmaksi.*

*Tom nyökkää, suunnatten sitten Stephenin kanssa oleskelutilaa kohti makkarin ovista, tosiaan jo huomattavasti parempivointisena. Hän kyllä jännittää hiukan Rogsterin kohtaamista mutta uskoo että mies saattaisi jo vähän miettiä tekosiaan*
//anteeksi lyhyys, mutta koska viestissä tom vaan siirtyy huoneesta toiseen niin sisältöä en keksinyt enempää XD

*Tom suuntaa kylpyhuoneesta makuukamariin, jossa heittää yöpaidan päältään petaamattomalle vuoteelleen. Sen jälkeen poika ryhtyy kaivelemaan matkalaukkuaan johon on kaikki vaatteensa sullonut. Vetäisee esiin tummansiniset normaalit farkut, jotka kiskaisee päälleen ja laittaa tarkasti napin kiinni. Hän ottaa esiin pinkki-musta raidallisen t-paidan jonka kiskaisee myöskin päälleen. Sen jälkeen suuntaakin takaisin oleskelutilaan*