Oleskelutila

*Jane katseli Rogsteria täältä lattialta hieman haikea fiilis sisällään, mutta käänsi nopeasti katseensa pois sillä ei halunnut hänen huomaavan. Nuori nainen huokaisi syvään, ja odotti tulosta - onnistuivatko vai epäonnistuivatko asukkaat viikkotehtävässään.* # En ainakaan ole juhlatuulella, jos nyt he onnistuvat.. Ei minkaanlaista! Voisin vaikka lähteä tänään illalla jo pois täältä - ei ole enää minun paikkani. Ei sitten ollenkaan! #

Tämä on Big Brother.
Viikkotehtävä on.... EPÄONNISTUNUT!
Rangaistuksenne tulee näkymään kahdessa osassa; ensi viikon viikkotehtävässä SEKÄ jo viikonloppuna. Jokainen teistä joutuu kauhujen kammioon, missä on mitä erikoisempia kidutusmenetelmiä laiskoille asukkaille.. Kauhujen Kammio löytyy lisähuoneesta, varsin pian ensimmäiset teistä sinne joutuvat.

*Jane nielaisi nyt todella kuuluvasti kun kuuli että JOKAINEN joutuisi Kauhujen Kammioon - Jane saisi paniikkikohtauksen vielä. Katsoi muita asukkaita todella varovasti, mutta Rogsteria varsin pitkään - purren alahuultansa.* # En tule selviämään tästä hengissä.. Rogster, eikä kukaan muu tule varmastikaan minun kanssani jos täytyy olla parit! Minä... lähden tänään! Ihan varmasti lähden.. # *Pienen hetken päästä Jane alkoi oikeasti tärisemään kunnolla pelon takia, ja nosti jalkansa nopeasti koukkuun jonka jälkeen kiersi kädet jalkojen ympäri ja tiukasti puristikin jalkoja yhteen.* # Ehm... Ehm.. #

Eih! *Parahti. Käveli sitten päiväkirjahuoneen ovelle.* Minä mokasin.. Minä pilasin koko viikkotehtävän.. voi helvetti. Menen kysymään jos voin osallistua kauhujen taloon edes parin tyypin edestä.. *Voivotteli surkeuttaan, ja pisti sitten mikrofoninsa naulaan, ja odotteli että ovi avattaisiin.*

Jane, mikä hätänä? *Kysyi pistäen kätensä tuon olalle.* Jos mietit kauhujen kammiota, voin olla tukenasi siellä. *Hymyili tytölle.*

Uskon että me kaikki päädymme sinne joka tapauksessa, BB on ankara *huokaisee syvään* Mutta ei se mitään, panostetaan sitten ihan kunnolla ensi viikkotehtävään ettei tule samanlaista tilannetta. Mitään häkin kaltaista en kyllä haluaisi enää kokea. *Sulkee silmänsä, värähtäen hiukan ja vilkaisten sitten Janea* Niin Jane - jos kammiota mietit, niin en usko että sinä sinne välttämättä joudut kun olet kuitenkin juontaja ja vain vieraileva asukas.

*Jane säpsähtäen, jonka seurauksena hieman kiljahtikin.* Ei minulla mitään.. ja e-ei tarvitse, kyllä minä pärjään.. Kiitos vain! *Jane hymyili hieman, mutta todella hermostuneen oloisena. Käänsi sitten katseensa Rogsteriin, ja huokaisi syvään.* # Voi Rogster rakas, kun se ei ole sinun vikasi.. Ei ainoastaan sinun - kaikkien muidenkin. Älä syytä itseäsi, älä.. Pyydän! Ja, toiseksi - sinun ei tarvitse uhrata itseäsi noin pahasti. # *Jane käänsi nyt katseensa eteenpäin jälleen, täristen edelleen todella kovasti pelkästä jännityksestä ja pelontunteesta.* Ja, Tom.. kyllä minä joudun. Johan sanottiin että JOKAINEN, ja toisekseen.. haluan minäkin jotain jännitystä ja elämää - en halua vain istuskella.

*PK-huoneen ovi aukeaa Rogsterille*

Voi ei!
*Stephen parahtaa astahtaessaan oleskeluhuoneeseen hyvin katuvaisen ja surkean näköisenä, tytön silmien alla on tummat varjot. Hän ei nukkunut miltei ollenkaan yöllä ja sen vuoksi hän nukkui viikkotehtävän loppuhuipennuksen ohi.*
Olen hyvin pahoillani, jos olisin osallistunut siihen muotinäytökseen niin olisimme saattaneet onnistua!
*Katselee ihmisiä peläten heidän olevan vihaisia.*

Jane, älä stressaannu. *Huokaisi ja puraisi alahuultaan.* Haluaisin tietää, ajatteletko Rogsteria hyvänä ystävänä vai.. enemmän? Tietenkin näin naisten kesken. Muista, älä kerro, jos et halua. En halua, että kerrot minulle jotain vasten omaa tahtoasi.. *Hymähti puraisten alahuultaan - jälleen kerran.*

*Jane katsahti Lenaan todella vihaiseen sävyyn, mutta ei pystynyt siihenkään kunnolla pelon takia. Käänsi katseensa jälleen eteenpäin, ja huokaisi syvään. Tärinä alkoi pikkuhiljaa hiipua ihon päältä, ja sulki silmänsä hetkeksi aikaa.* # Mitä tuo Lena nyt oikein on yrittävinään.. Luuleeko hän tosiaan että kerron hänelle?! Hänelle nyt viimeiseksi ainakin kerron! # *Jane avasi pienen hetken päästä silmänsä, ja odotteli että Rogster saapuisi päiväkirjahuoneesta takaisin Oleskeluhuoneeseen.*

Janellahan on kihlattu ulkomaailmassa, Jonas Carry peräti. En usko että hän välittää Rogsterista enemmän kuin ystävänä tietysti *sanoi pohtivaiseen sävyyn, ja katseli lisähuoneen ovea kohti* Hmmh, eipä tässä oikein mitään ole, joten odotan ihan innolla sitä kauhukammiota. Mutta se ensi viikon viikkotehtävä huolettaa ja pahasti. *värähtää hiukan* Mitäköhän meille suunnitellaan...

Juuri niin.. Enkä aio erota Jonaksesta ikinä - hän on tärkeintä ja rakkainta minulle elämässäni! Jos menetän hänet, menetän suoraan sanottuna kaiken ja.. se ei ole enää niin mukavaa! Toivottavasti.. *Hiljentyen sitten, ja ei jatkanut enää lausettaan eteenpäin sillä ei halunnut että nyt kaikki puisivat tämän asioita. Nousten sitten pikkuhiljaa ylös lattialta, astellen istumaan sohvan nurkkaan, hieman kädet vielä täristen.* Rogsterillahan menee aikaa tuolla, hmmh..

*Saapui sisään* Voi helvetti! Minä joudun menemään ensimmäisenä.. Kaikki menevät yksin.. *Tuhahti vihaisena.* Moikka.. *Astui lisähuoneeseen, ja sulki oven perässään.*

*Jane katsahti päiväkirjahuoneen ovelle, kun kuuli että Rogster saapui päiväkirjahuoneesta. Jane hypähti heti sohvalta ylös, mutta nopeasti läsähtikin takaisin alas sohvalle. Nappasi vierestään myös ison tyynyn, jota sittemmin alkoi halaamaan hyvin tiukasti, alkaen sitten hiljalleen itkemään.* # .. Minä saan vielä jonkun paniikkikohtauksen! Catherine ja muut tuotannossa tietävät kuinka herkkä olen ja toisekseen tietävät paniikkihäiriöstänikin! # *Jane laski nyt katseensa tyynyyn, ja sitä edelleen tiukasti halaten.* # Haluan pois - äkkiä! #

*Stephen on katsellut tarkkaavaisen pistävästi Janea ja hänen eleitään, hymähtäen hänen hypätessään sohvalta ylös kuin vauhko eläin Rogsterin palatessa.*
# Hänen käytöksensä ei oikein ilmennä sitä, että hänellä on talon ulkopuolella poikaystävä.#
Tom, mitä kuuluu?
*Suuntaa katseensa poikaan hymyillen pienesti hänelle.*

Ihan hyvää kuuluu, harmi että tehtävä epäonnistui mutta ei voi mitään. Toivottavasti seuraava menee sitten vähän paremmin, saa nähdä mitä on luvassa. Odotan ihan mielenkiinnolla tuota kammiota, että mikä siellä odottaa.
*Puhuikin jännittyneeseen sävyyn* Entä sinun kuulumisesi?

Minulle .. ei kuulu kovin hyvää. Osaat varmaan arvata miksi..
*Katsahtaa Janeen paljon puhuvasti, ryhtyen haromaan hiuksiaan.*
Minuakin harmittaa viikkotehtävän epäonnistuminen ja tunnen syyllisyyttä sen johdosta.
*Huokaa istahtaen oleskeluhuoneen sohvalle huultaan purren.*

*Rogster kirjaimellisesti lensi oven läpi paiskaantuen seinään - heittäöstä oli käytetty. Oven takaa saattoi vielä kuulla pientä kolkkoa naurua. Rogster oli täynnä raipan iskuja - niitä oli jokapuolella. Tämän jalat olivat täynnä puristusjälkiä, koska tämä oli sidottu vangitsouksella. Rogster makasi taintuneena lattialla, pää veressä. Kaikki tämä oli täysin selittämätöntä, paitsi.. kolkko nauru? Sille oli vain yksi omistaja - Emmy.*

Rogster! Mitäh.. ei? *Lena juoksi Rogsterin luokse ja otti tuolta paidan pois. Tuolla näytti olevan kovin verestäviä ja punastavia naarmuja. Lena perääntyi ällöten tilannetta.* Voi ei..

*Taivaallinen valo välkähtää, parantaen Rogsterin*

* Donna asteli oleskeluhuoneeseen makuuhuone kakkosesta, nähdessään valaistuksen * Mitä .. - mitä ihmettä täällä
oikein tapahtuu? * Donnan silmät mullistuivat, ja tämä sipaisi hiuksiaan. * Ettekö osaa olla hiljaa, vaikka viikkotehtävä
epäonnistui olkaa jooko hiljaa? Minulla on mittaamaton päänsärky joka ei ainakaan parannu tuommoisella ulinalla, todella
ärsyttävää .. * Kun Donna oli vaahdonnut muille asukkaille, tämä asteli närkästyneeseen sävyyn kohti keittiötä, ja otti jää
kaapista pari valmista voileipää, mozzarella - tomaatti & kanan. Pian Donna asteli takaisin makuuhuoneisiin, näiden
voileipien kanssa, jotka lymyilivät lautasilla. Tyttö heittäytyi sängylle, ensin laski voileivät yöpöydälleen. Donna heitti tyynyn
naamalleen, ja ärähtäen sen alla, stressaantuneena *

*Tom istuskelee sohvalla käytyään ulkolenkillä* Meillä tulee olemaan varmaan niin paha ensi viikkotehtävä, ettei mitään rajaa. No, toivottavasti se ei ainakaan ole yhtä paha kuin häkki joka oli yhtä pitkäkestoista kärsimystä. Ja milloin me loput joudumme kauhujen kammioon, tämän ja huomisen aikana vai? *Kallistaa päätään, etsien oleskelutilasta juttuseuraa tylsistymisensä ja kyllästymisensä vuoksi, poika oli vähän väsynytkin eilisen epäonnistuneen muotinäytöksen jäljiltä*

Huoh.. *Lena puraisi alahuultaan.* En ole saannut koko yönä unta!
Olen vain miettinyt kokoajan sitä Rogster juttua! Mitä.. mitä minua
odottaa siellä? *Oli aivan paniikissa.* Se voisi olla Joyce. Hän oli
ärtynyt kun minä pääsin taloon.. Se voisi olla kuvia minusta
humalassa.. Vaikka mitä asioita mitä en halua kokea! *Lena ei
selvästikkään halunnut edes mennä kammioon, vaikka tiesikin
hyvin, että kaikkien oli mentävä.*

*Tämä söi nyt muroja keittiön pöydän ääressä. Kuullessaan Lenan jutun, tämä nousi ylös ja taputti tuota olalle.* Ei hätää.. Ei mitään hätää.. *Sanoi tuolle. Sitten haahuili makuuhuone.. ykköseen vai kakkoseen, missä ikinä Stephen nukkuikin. Nyt oli aika selvittää nämä asiat..*

/HENNA! Jos katot tän viestin, nii mee sitte sen makuuhuoneen forkalle missä Steph nukkuu!