Kaamea Kauhujen Kartano

* Kuunteli kuulutuksen, osoittaen sitten sauvalla rannettaan, loitsien sanattomana episkiuksen, joka paransi haavan, lähtien asteltamaan kohti seuraavaa huonetta kohti. Sinne päästyään katseli ympärilleen, päättäen pitää päänsä kylmänä. *

Yghhhffff.. Ihanaa.. Ja Jojo, tehtyä ei saa tekemättömäksi..

* Lähti sitten terraarioon etsimään helmeä kaiken ällöttävän keskeltä. Katseli ympärilleen terraariota, johon nainen nyt laskeutui. Yritti tavoittaa katseellaan helmeä. Kun tätä ei löydä tästä kohtaa, lähti käärmeiden ja öttimönkiäisten sekaan mahdollisimman rohkeantuntuisesti, vaikka siltä naisesta ei nyt oikein tuntunut.. *

*Blackbird rauhoittui jo huomattavasti, ja alkoi saamaan väriä kasvoilleen huiskauttaessaan sauvaansa ja purkiessaan ensimmäisen loitsunsa, jonka vaikutuksesta mustavalkopaidan raidat alkoivat piirtyä esiin, ja lopulta Rycroft astelikin täysissä väreissä kaksikon ohi, suoden naiselle kylmän silmäyksensä. Ikään kuin Rycroft ei olisikaan ajautunut vampyyrin hyökätessä paniikkiin, hän sulki silmänsä ja askelsi kolmanteen huoneeseen kuulostellen niljaisten elikoiden massahduksia altaassa. Poika pysähtyi käärmeiden ja muiden hyönteisien täyttämän syvänteen juurelle, hellittäen taikasauvansa puristamista kädessään.*

Otaksun, että tiesit sangen hyvin syöksyväsi suoraan kuolemaan? *Rycroftin ääneen oli lisäytynyt hyppysellinen itsevarmuutta hänen voittaessaan painajaisensa, lisäksi pojan teki mieli heittää sarkastinen kommentti ilmoille pelastettuaan naisen raa'alta tapolta.*

Menin hieman pelokkaan näköisenä terraarioon, vaikkakin
tämä ei ollut läheskään niin kamalaa kuin vampyyrit.
Aloin siirrellä ällöttäviä limaisia käärmeitä, ja ötököitä pois
tieltä.

*Käärmeet ovat tietysti uteliaita (hyväntahtoisesti, vaikka ihmiset eivät sitä koskaan tajua) ja luonnollisesti haluavat tietää että keitä uudet kaverit ovat. Yksi käärme alkaakin luikertelemaan Candycen nilkkaa pitkin, ja muutkin matelijat lähestyvät häntä hitaasti. Hyönteiset ovat liian tyhmiä tajuamaan mitään, osa niistäkin parveilee tytön ympärillä. Terraariossa on niljaista mutaa, kuivia oksia ja lehtiä. Siellä haisee hiukan epämääräiselle eikä tilanne varmasti muutenkaan varmasti ole maailman ihanin*

*Jojokin saa osansa - osa käärmeistä lähestyy häntä, samoin hyönteiset. Erityisesti hämähäkit vaikuttavat kiinnostuneilta pojasta. Kaikki terraariossa olevat saattanevat saada seittiä kasvoilleen, sillä sitä on vähän siellä täällä*

Vooi, kyllähän minä sen tiesin. Ainoa vain, että olisin kyllä voinut keskeyttää sen hyökkäyksen, mieshyvä..

* Lausahti, ääni muuttuen kylmäksi miehen sarkastisuuden takia. *

Voitko vain keskittyä etsimään omaa helmeäsi?

* lausahti vielä perään, haravoiden katseellaan aluetta. Huomasi sivusilmällä jotain, joka olisi mahdollisesti ollut naisen etsimä esine, joten lähti vaivoin raahautumaan terraarion läpi kohti helmeä. Helmen luokse päästyään otti sen muitta mutkitta käteensä, jääden odottelemaan muita, jotka vielä etsivät tätä kyseistä esinettä. Yritti olla välittämättä luikertelevasta otuksesta naisen nilkassa, mutta lopulta osoittaa käärmettä sauvallaan. Tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, ja toivoi vain, että käärme lähtisi piakkoin häiritsemästä naista. *

*Aiemmasta välittämättä Blackbird osoitti sauvallaan uudemman kerran itseään, suoden Tarttumatum-loitsun sinkoutua oikeaan käteensä ja antaen käsivartensa aina sormia ja olkapäätä myöten muuttua pinnaltaan niljankestäväksi. Poika tuuppasi sauvansa takaisin taskunpohjalle, jolloin takertui altaan reunasta ja sulloi suojatun kätensä otusten sekaan. Poika kyllä tunsin varsin hyvin tahmeuden ja eläinten kipityksen raajallaan, mutta siitä parhaimpansa mukaan välittämättä jatkoi tunnustelemista ja helmen etsintää. Olihan sitä jo tullut syötyä kuoriaisiakin, joten miksipä samaisten otusten hipelöiminen nyt tuntuisi kamalammalta vaihtoehdolta.*

Huomaan hämähäkin kipittävän jalkaani pitkin, mutta potkaisen sen pois.
Teen saman kaikille kipittävillä hämähäkeille, ja maassa juoksentelevia
yritän parhaani mukaan tappaa. Kumma kyllä käärme ei tuntunut ollenkaan
inhottavalta, annoin sen tutkiskella minua. Kauhoin hieman mutaa (sekä
parisen ötökkää) yhdestä kolosta. Mutta käärme tuntui häiritsevän työtäni,
itse asiassa nyt taidettiinkin puhua useammasta... Aloin siirrellä käärmeitä
pois varovasti, jotteivat ne suuttuisi minulle. Kauhoin sitten taas mutaa, ja
epätoivoisesti myös siirtelin oksia.

*Terraariossa on vaikea hengittää ja käärmeiden sihinäkin varmasti luo oman ahdistavan vaikutuksensa. Terraarion ahtaus voi myöskin tuoda tietysti klaustrofobisia tunteita sillä risut ja lehdet ja tietysti elukat vievät suurimman osan tilasta*

*Koska pelkkä käden tunkeminen otusten sekaan ei tuntunut riittävän, Blackbird kaivoi sauvansa takaisin näkyville ja loitsi muutkin raajansa Tarttumattumilla välttyäkseen vaatteidensa likaamiselta - ei sillä, että moisella mitään väliä pojalle olisi ollut, hän sentään säästyi puhdistamisen vaivalta. Sauvan jouduttua jälleen taskunpohjalle Rycroft ujuttautui terraarioon ja lähti etsiskelemään kumartuneena jotain helmenkiiltoista, eikä aikaakaan, kun pieni kiilunta yllätti erottumalla käärmemassan luota. Poika hivuttautui lähemmäs, ja saikin todeta kiilunnan olevan peräisin pitkärunkoisen hyönteisen kuoresta, eikä suinkaan etsimästään helmestä. Motivaatiotaan laskematta Rycroft jatkoi etsintöjä, ja penkoi varovaisesti niin myrkkyhampaisten käärmeiden kuin moniraajaisten hyönteisten seasta pääsylippuaan terraariosta.

Minuuttien vieriessä viimein jotain särähti pojan silmäkulmaan, ja Blackbird käänsi kasvonsa vaalean, pienikokoisen pisteen suuntaan, jolloin hän hivuttautui lähemmäs ja noukkasi näppäihinsä kahden paikoillaan vipeltävän termiitin välistä kirkashohtoisen helmen, joka siirtyi kiilumaan piakkoin pojan silmien eteen.*

* Odotteli jo hieman kärsimättömänä miehiä, jotka edelleen etsivät helmiä. Nainen oli hyvin tietoinen, että vaikka hän kuinka halusi auttaa etsinnässä, hän pilaisi tehtävän, joten hän vain odotti, että he löytäisivät ne. Tutkaili omaa helmeään tylsistyneenä. Yritti olla välittämättä kaameasta hajusta, ja käärmeistä, sekä hyönteisistä, vaikka se olikin haasteellista. *

# Olisi pitänyt valita toisenlainen asuste.. Hemmetti.. #

* Valitteli mielessään kurjuuttaan. Huomasi Rycroftin jo löytäneen helmen. Toivoi, että Jojokin löytäisi pian samanlaisen mokoman, jotta täältä päästiäisiin. *

*Huoneen toisessa päässä aukeaa hitaasti viimeinen ovi, joka vie suoraan oleskelutilaan*
Tämä on Big Brother.
Tehtävästä suoriutuneet saavat siirtyä takaisin oleskelutilaan. Mukavaa että kävitte kaameassa kauhujen kartanossa, tervetuloa uudelleen takaisin.

Nyt aloin jo hermostua. Minun oli päästävä täältä pois.
Aloin kauhoa oikein kunnolla, välittämättä siitä, miten
käärmeet ja ötökät siihen suhtautuisivat. Kauhoin, ja kauhoin taas,
mutta helmi ei ottanut löytääkseen.

Kompastuin sitten omiin jalkoihini, koska meinasin tallata yhden käärmeen.
Huomasin edessäni jonkin pyöreän, jonkin hopeisen ja pomppasin sen kädessäni
seisomaan riemuissani.

* Hymyili Jojolle, näyttäen taas kahta peukaloa, ja lähtien sitten kohti avautunutta ovea helmi mukanaan. *

# Tämän jälkeen näissä vaatteissa on aikamoinen kuurausurakka.. #

* Ajatteli, huokaisten harmistuneena. Raivaa tietänsä läpi käärmeiden, ötököiden, ja muiden ohi, jotta pääsisi ovelle, joka odotti kauempana aukinaisena. Ajatukset naisella taas vaelsivat vaikka ja missä. *

*Rycroft raivasi tiensä terraarion kipittävien otusten läpi ja pysähtyi oviaukolle purkamaan loitsunsa, jotta pääsisi mitä pikimmiten karkkikulhon sekä rahin pariin löhöämään. Poika oli kiitollinen ettei tarvinnut putsata vaatteitaan kurasta taikka kenties muusta liasta, vaan sai suoraa päätä marssia oleskeluhuoneeseen Hopkinsin seuraksi. Blackbird maistoi yhä suussaan kuoriaiset, sekä karvaan maun vampyyrin kanssa tappelemisesta, joka totisestikaan ei lähtisi seuraavien öiden unikuvista hevilläkään pois. Poika pyöritteli helmeä sormiensa lomissa, ja sen koommin jäämättä tulevien öiden painajaisten aiheuttavan Kauhujen kartanon luokse, sulloi löytämänsä esineen taskuunsa sauvansa seuraksi.*

Puhdistin helmeä samalla kun lähdin ovelle potkiskellen matelijoita.
Saavuin ovelle, ja onneksi pääsin oleskeluhuoneeseen. Menin suoraan
makuukamariin vaihtamaan vaatteita.
Olin melkeinpä tyytyväinen itseeni, tosin olin hästännyt tuolla enemmän
kuin laki salli.

*Kauhujen kartanon ensimmäinen huone on erilainen kuin eilen – seinät tihkuvat inhottavaa limaa ja huone on jälleen himmeästi valaistu. Seinään on hakattu kolme pyöreää reikää. Reiästä kuuluu outoa kihinää, sihinää ja litinää. Sen lisäksi tasainen pörräävä ääni kantautuu sieltä*
Tämä on Big Brother.
Työntäkää kätenne seinässä oleviin reikiin. Se mitä reiän sisällä on, onkin sitten aivan eri juttu.
*Reiän sisällä on loiskuvaa limaa, matelijoita, heinäsirkkoja, hämähäkkejä sekä paljon monia epämielyttäviä olentoja jotka varmasti hyökkäävät heti sen kädelle joka reikään kätensä laittaa*

*Emmy käpäili keskellä olevan reiän luo ja tuillasi kätensä sin * Huih! Kylmää.
*Piti kuitenkin kätensä kolossa. * Ai Sandrette ja Sun olette täællä.

*Hämähäkit ja muut kammottavat hyönteiset kävivät samantien tytön käden kimppuun. Ne kipusivat Emmyn rannetta pitkin, ja muutamia puremiakin saattoi tulla. Pahiten stressaavaa saattoi olla kammottava ampiaisen pörinä reiässä tytön ranteen ympärillä*

* Sun asteli taloon itsevarmana, mutta kun hän huomasi miltä huone näytti, tyttö näytti yhtäkkiä ahdistuneelta ja itsevarmuus oli tiessään. Sun nielaisi kuuluvasti, kun Big Brother ilmoitti mitä tuleman piti. Sun asteli reikien luo. *

Hitto. Koska meitä on vain kaksi, toinen joutuu työntämään molemmat kätensä.

* Sun työnsi toisen kätensä yhteen rei'istä. Sun ei sinänsä ötököitä pelännyt, ja tuskin Big Brother heitä tappaa haluaisi. *

* Emmy hiukan säpsähti puremia, mutta tiukkahermoisena piti ktensä edelleen reiässä. *
Kauanko pidän kättä täällä BB?
* Emmy oli hiulan tuskallisen näköinen sillä jos tämä jotakin inhosi niin ampiaisia. Piti silti mielessään palkinnot joita ei tiennyt niin sieti kaiken. *

*Hyönteiset nakersivat ja kipittivät hetken Suninkin ranteella, kunnes kuuluu lupaavan kuuloinen narahdus ja tammiovi huoneen toisella puolella aukeaa. Toisessa huoneessa on hurjan näköinen ihmissusi, jonka suusta tippuu verta. Heti kun Sun ja Emmy tulevat sisään uuteen huoneeseen, se hyökkää kuin hullu Emmyä kohden, paljastaen torahampaansa...*

Hui saatana! Minä luulen että tuo on vain kuvajaunen. Varotaan kuitenkin!
* Emmyn yksi hyvä piirre oli juuri määrätietoisuus joten tyttö haldasi tilanteen hyvin. * Sun, pelottaako?

* Sun tempaisi kätensä reiästä, kaivaen uskollisen sauvansa taskustaan koskemattomalla kädellään, koska toiseen käteen sattui puremien takia. Sun osoitti ihmissutta sauvallaan. *

Tainnutu!

* Loitsu lähti kiitämään kohti ihmissutta. *

*Susi ennätti juuri ja juuri hypätä sivuun taian tieltä, ja kuola valuu sen suupieliä kohden katsoen nyt raivoissaan Sunia joka taian lennätti. Loitsu toimi ikäänkuin syöttinä, joten susi syöksähtää Sunia kohti ja pyrkii iskemään tämän lattiaan tassujensa voiman avulla, ja nyt torahampaat ja suden kiiluvat silmät näkyvät pelottavan tarkasti*

* Emmy huomaa tytön sauvatoimet* Ainiin sauva!
* Emmy kaivoi sauvansa esiin ja osoitti sillä sutta * Kangistumistyystilys!
*Sauvan päästä karkasi loitsu joka meni sutta kohti ja tuo ehkä kangistui *