Oleskelutila

*Viidakosta kuului pienien koipien tallustusta. Sen jälkeen kun tallustus oli tarpeeksi lähentynyt, oven takaa kuului läähätystä. Talon lasiset ulko-ovet avautuivat, ja sisään saapui ihkaoikea sukelluskettu! Sukelluskettu nuuski hetken ympärilleen, ja kipitti sitten lähemmäs kellertävää sohvaa, jolle hyppäsikin. Sukelluskettu käpertyi pienelle kerälle, ja se oli suorastaan uskomattoman syötävänsuloinen näky...*

* Sandrette kiinnittää huomionsa sukelluskettuun * Aww!!!
Syötävän suloinen, miten se ei pelkää meitä ? * Kysyi Tomilta
poikaan vilkaisematta, kun tuijotti sukelluskettua haltiossaan *
Ooi... Todella suloineen. * Vilkaisee Tomiin nopeasti odottaessaan toisen
reagointia kettuun, mutta palautti katseensa yhtä nopeasti sukelluskettuun
kuin sen oli siirtänyt Tomiin * # .. OVI AUKI! #

Tuliko se viidakosta? *tiirailee lasioville kulmat koholla, ja silittää sitten varovasti sukellusketun pehmeää turkkia* Ja enpä tiedä, kai se ei tajua pelätä tai jotain..? Jos se onkin kesy. Ihmettelenpä vain, että miten Big Brother on saanut roudattua tänne sukellusketun. Todella erikoista. *Istahtaa sukellusketun viereen sohvalle, ja jatkaa sen varovaista silittelyä*

Tuli se.. Pitäisikö meidän mennä sinne ? Tuskin sukelluskettu Hopkinsin
kimppuun käy, vai mitä olet mieltä ? * Kohottaa katseensa lopulta Tomiin kysyvänä,
siirtäen katseensa hitaasti ulko-oville. Loikaten sohvalta ylös ja astellen ovia kohti,
oville päästyään kurkki viidakon puolelle * ..Vau, todella hieno. * Toteaa lyhyesti,
jatkaen kurkkimistaan viidakon puolelle *

*Myös Tom suuntasi oville, ja katseli mysteeriseen viidakkoon* Viikkotehtävän mukaanhan kahden piti sinne mennä, eikä meitä tässä oikein muitakaan ole... Eli kai meidän täytyy. Olemme löytäneet ainakin jo yhden uuden lajin, jos tuo sukelluskettu siis lasketaan. Ja uskon että se lasketaan. Mutta uskaltaakot uonne mennä? Mitä luulet? *Katselee eteensä viidakkoon*

No uskaltaa tietysti. * Sanoo lyhyesti itsevarmalla äänensävyllä ja lyhyt
tyttö, sandrette nimeltään hypähtää viidakkoon ovesta. Jääden kuitenkin
aivan lähistölle ovesta katsottuna, katsellen uteliaana ympärilleen - samalla
aikaa myös varuillansa siltä varalta jos jokin olio hyppää naisen kimppuun *
Tule nyt Tom, ei täällä ole mitään!

Poika tuli huoneeseen kahvikuppi kädessään, tiputtaen sen kuitenkin heti nähdessään ketun, jolloin kahvi pärskyi, ja lasin sirpaleet lensivät. "MIKÄ HELEVETTI TUO ON?" Rog kirkaisi hädissään, tuijottaen Tomia, sukelluskettua, ja Sandrettea kaikkia vuorotellen. Sitten poika osoitti lasiovea ja kysyi "Tuliko se tuolta?" Rogster jäi odottelemaa vastausta.

*Sukelluskettu oli säikkynyt Rogsterin huutoa, ja pompannut sohvalta rynnäten sittemmin suoraan oleskelutilan tiloissa olevan keittiötasojen luokse, joista yhdelle hyppäsi ketterällä loikalla. Se työnsi kuononsa pöydällä olevaan leipäkoriin, mutta onnistui vain pudottamaan sen lattialle. Kettu ei kuitenkaan luopunut saaliistaan näin helposti, vaan hyppäsi lattialle kaatuneen leipäkorin vierelle ja ryhtyi kaivelemaan leipiä kuononsa ja hampaidensa avulla. Lopulta sai suuhunsa yhden leivän, jota mussuttaen tassutteli tyytyväisenä oleskelutilan nurkkaan, johon istahti ja jäi tarkkailemaan huoneen tilannetta. Ties vaikka joku vielä antaisi sukellusketulle herkkupaloja!*

*Rycroft, tavoistaan poikkeamattomaan tyyliinsä oli istunut pitkin päivää rahilla, raviten itseään täytekekseillä sekä niilläkin vähäisillä kuivamuonatarvikkeilla, mitä kaapistosta sattui hyppysiinsä löytämään. Hän niin ikään oli myös ollut kuulemassa Sandreten sekä Tomin keskustelua, ja kuten odottaa jo saattoikin, poika ei heristänyt korviaan moiselle ajantuhlaukselle. Ainut päivän varsinainen kohokohta, josta molempien, niin Hopkinsin kuin katin omistajankin mielenkiinto paisui, liikeni sukellusketuksi luokitellun elikon saapuminen oleskelutiloihin. Poika tyypillistä havannointitekniikkaansa myötäillen jäi virumaan rahille tarkkaillen otusta hännäntupsusta kuononpäähän, kun taas Hopkins vähemmän varomattomampana loikkasi Rycroftin sylistä alas, ja lähti tassuttelemaan ketun luokse viiksikarvat vipattaen.

Kun kahden eriskummallisen otuksen välille jäi vain muutama tassullinen eroa, kissa ryhtyi nuuskimaan innokkaasti ilmaa, ja vispaamaan nykivää häntäänsä puolelta toiselle. Katin ajatuksiin nousi kavala mielikuva siitä, kuinka hassunhajuinen veikko voisi syrjäyttää Hopkinsin paikan talossa, ja saada kaiken huomion kääntymään vain tuohon punertavaan ketunturjakkeeseen. Siihen jos mihin mustavalkoinen ihrapallo ei suostunut myöntymään, ja pikaisesti purnaistuaan se lähtikin jolkottelemaan miltei loukkaantuneena rinta röyhistyneenä omistajansa helmoihin.*

- Jonas askelteli makuuhuoneiden puolelta, ojennellen väsyneenä käsiään.
Mies oli juuri herännyt ja oli tulossa valmistamaan itselleen aamupalaa.
Jonaksella oli päällään tummansini-ruudulliset flanellihousut, valkoinen villapaita
ja jaloissaan ne vahnat tupa-villasukat.
Mies katseli ympärilleen oleskelutilassa, että olisiko nähnyt ketään siellä
mutta kun ei näkynyt mies jatkoi matkaansa keittiiöön. Hetken etsiskelyn jälkeen
Jonas oli löytänyt itselleen syötäväksi kolme suurta kanavoileipää ja kupillisen
yrttiteetä. Mies kahmaisi ruokansa mukaan ja istahti niitä syöden sohville istumaan. -

* sandrette oli illalla tullut takaisin viidakosta hetken siellä
könyttyään, suoraan päätä suunnannut askeleensa makuuhuonekakkoseen.
Aamulla sandrette oli käynyt hakemassa itselleen muutaman leivän ja painunut
takaisin makuuhuoneeseen. Nyt Sandrette tallustelee pirteän ja hyvin nukkuneen
näköisenä oleskeluhuoneeseen, hiuksissaan kuitenkin muutama oksa viidakonjäljiltä.
Sandreten oikeassa kädessä oli tuttu hiusharja. Mutta ensin nainen tarvitsi apua saadakseen
oksat pois hiuksistaan. Jotenka Sanu istahtaa sohville vakiopaikalleen, siirtäen katseensa Jonakseen*

Hei vain, autatko hieman sittenkun olet valmis ? * Osoittaa hiuksiaan joista sörrötti
vähän jokaiseen suuntaan pieniä risuja ja lehtiä *

- Jonas katsahti naiseen jota kutsuttiin Sandreteksi, ja soi tuolle täydellistä
hipovan hurmurihymynsä. -
Tietty. - Jonas naurahti ja otti harjan naisen kädestä ja alkoi harjata naisen
tummarukseita hiuksiä suoriksi ja oksattomaksi. -
Miten olet tukkasi tähän kuntoon saanut?
- Jonas kysyi samalla kun harjasi tuon hiuksiä, hieman oudoksuen. -

Tuolla pihan viidakossa, könysin siellä Tomin kanssa viikkotehtävän takia
* Osoittaa ulko-ovea josta näkyi viidakko - aito ja oikea sellainen.
Naureskellen miehelle takanaan * Missä olet ollut, ja kai sinä menet tänään
etsimään uusia lajeja viidakkoon ? Pääset kunnon vaellusretkelle.
Sitten et ole sohvaperuna, joka mussuttaa kaiken leivän. * Jatkaa naureskelemistaan
miehelle puhuessaan *

Viidakkoon? Ehkä, jos tulet kanssani. - Jonas virnisti ja alkoi nyppimään risuja
pois naisen tukasta. -
Ja en minä mikään sohvaperuna ole, sairastin vain keuhkokuumeen loppuun
ja olen nyt täysin terve. - Jonas sanoi mutristaen suutaan kuin pikkulapsi
joka ei saa tahtoaan läpi. -

Njääh.. En tänään * Käännähtää sohvalla ympäri olettaessaan
miehen olevan valmis, kun nyppimisen tunne loppui hiuksista.
Nyt istuen kasvot miehen kasvoja kohti, painaen pikaisen suukon
pitkästä aikaa miehen huulille * Sohvaperuna olet silti, vaikka
mitä sinä sanoisit.

En mä ole edelleenkään mikään sohvaperuna. - Jonas virnisti ja koukkasi
sandreten syliinsä ja laski tuon kevyesti sohvalle makaamaan
ja iste asettui tuonvireen makaamaan. -
En, en, en ole. - Jonas naurahti söpösti ja suukotti tuota kevyesti otsalle,
nenälle, poskille, kaulalle ja suulle sitten viimeisenä .-

* Hymyilee miehelle * Olet, olet ja olet sinä sohvaperuna.
* Painoi lopulta huulensa vastaan miehen huulia pidempää
suudelmaa varten kyllästyttyään vain pieniin suukkoihin. *
Olet sinä. * Sanu kuiskasi nopeasti suudelman lomasta(:*

- Jonas vastasi suudelmaan kevyesti ja kietoi kätensä kevyesti
naisen lantiolle ja vetäisi tuota kevyesti lähemmäs itseään. -
Varmistin vain ette karkaa. - Jonas hyräili naisen korvaan hiljaa ja
näykkäsi sitä hennosti, -
Siitä olikin jo aikaa kun oltiin näin. - Jonas virnisti ja iski Sandretelle silmää .-

Minä en karkaa kuule mihinkään. * Naurahtaa hiljaa,
kiepsahtaen varovasti miehen mahan ja lantion keskivaiheille
istumaan, hymyillen miehelle kuin mitään ei olisi tehnyt.
Madaltuen jossain vaiheessa taas suutelemaan miestä tylsyyden iskiessä.
kuitenkin istuskellen vieläkin miehen mahan ja lantion päällä, vaikkakin
Sandrette oli enemmän mahan puolella *

Vauvveli. - Jonas tokaisi naiselle ja tökkäsi tuota kevyesti vatsaan. -
Mitäs tehtäsiin, kun täällä on aika tylsää.
- Jonas sanoi mietiskellen ja otti tuota kevyesti kädestä
kiinni ja silitteli sitä samalla. -

Mitenniin vauvveli ? * Hymyilee miehelle, taas istuen
normaalisti miehen mahanpäällä, kallistellen päätään puolelta toiselle. *
Eenkä myöskään tiedä mitä tehdään, ehdotappas jotain, kun kysyitkin.
* Tökkää miestä nenänpäähän hellästi, naurahtaen *
Oletko jo äänestänyt muuten häätöäänestyksessä ? * Kysyy mieheltä lopulta uteliaana *

*Katseli perin kyllästyneenä Sandreten ja Jonaksen kuherteluja, ja huokaisi hiukan* # Missäköhän Atiya on, kaipaan järjellistä keskusteluseuraa... Tai edes Stephen. Sandrette on aika tyhjäpää rakastumisensa takia, ja Candycekaan ei vaikuta penaalin terävimmältä kynältä. On kyllä niin lähellä, etten luovuta - jätä koko peliä kesken #
*Sipaisee hiuksiaan, ja ikäänkuin käpertyy kerälle sohvannurkkaan* # Pitäisi vain miettiä, miten kerron siitä muille. Ehkä olen täällä vielä sen ajan kuin Atiyakin, ja lähden sitten. #

* Asteli oleskelutilaan, katsellen ympärillensä, jotta tietäisi, keitä oli tällä hetkellä paikalla. Meni sitten istumaan sohvalle,, hymyillen, ja tervehtien ystävällisesti ihmisiä oleskelutilassa. *

Iltoja.

* Jäi sitten mietiskelemään sohvalle, eikä oikein keksinyt tekemistä, kun nälkäkään ei ollut. *

# Hmm.. Miksi täällä on näin hiljaista, ja miksi täällä ei ole minkäänlaista tekemistä. TYlsää.. Eikä edes ilmoitettu, suiritimmeko viikkotehtävän vai emme.. #

Tämä on Big Brother.
Candyce tulisitko päiväkirjahuoneeseen?

Tottahatoki tulen.

* Sanoi vastaukseksi, nousten sohvalta, ja lähtien astelemaan ohti päiväkirjoahuonetta, jonne juuri naista oltiin käsketty mennä. Astellessaan sinne, vilkaisi ympärillään istuvia, mitä luultavammin tylsistyneitä ihmisiä, jatkaen kuitenkin matkaansa nopein anskelin kohti päiväkirjahuoneen ovea. Oven luona odotti summerin äääntä, avaten äänen kuultuaan oven, ja mennen sisään. *