Oleskelutila

*Tom istui jo valmiiksi ruokapöydän äärellä, jalat ja kädet ristissä. Hymyili ja nyökkäsi tervehdykseksi Stephenille, joka oli jo paikalle saapunut* Mitä kuuluu? Minulla onkin jo kamala nälkä, onneksi tämä on.. *Sipaisee hiuksiaan ja vilkaisee kattoon, tälläisiä yhteisiä hetkiä talossa on hyvin harvoin ja niitä pitää osata arvostaa* Toivottavasti paikalle tulee muitakin, ainakin Sandrette voisi saapua piristämään näitä iltamia, hän on aina niin pirteä ja iloinen.

Hei Steph ja Tom! Kuis menee?
* Emmy tullen iloisen pirteänä ajatellen kuitenkin sisällään huomista häätöä *
Ompa herkullisen näköinen ruokapöytä. Noh odotellaan silti muita.
* Mennen sitten huomiseen äänestykseen *
Toivottavasti en joudu vielä huomenna ulos talosta. Minulla olisi niin paljon näytettävää.

*Pöytiin on katettu aluksi alkuruoka, joka on kattila täynnä hunajakeittoa. Se tuoksuu hyvälle ja näyttääkin todella hyvältä. Huoneessa käynnistyy soimaan rentoa ja hyväntuulista illanviettomusiikkia;

*Kun musiikki käynnistyi soimaan, Tom kohotti varovasti kattilan kannen. Samalla hän kohotti kätensä tervehdykseen Emmylle* No, olet selvinnyt kaikista häädöistä tähän mennessä, joita on sentään jo... kuusi tai seitsemän? Joten uskon kyllä että selviät tästäkin. Tuskin sinun häätöäänestyksistä selviämisten putkesi tähän päättyy. *Tom kauhoo samalla hunajakeittoa lautaselleen reilusti, sillä hänellä on todella nälkä. Kohottaa sitten lusikkansa, jolla on keittoa huulilleen ja hörppää*
Mmm. Tämä on todella hyvää.

*Ihmisten kertyessä ruokapöydän äärelle Blackbird koki aiheelliseksi vetäytyä ylös rahilta ja nostaa pehmusteen reunalla loikoileva Hopkins päänsä ylle roikkumaan. Hän kurtisti pienesti kulmiaan nähdessään selkeämmin pöydän kattauksen, jonka saattelemana lähti laahustamaan asukkaiden seuraksi. Kissa puolestaan tajusi vasta omistajansa lähdettyä liikkeelle, ettei makoillut enää rakkaalla rahillaan, vaan oli joutunut väkisinkin Blackbirdin päälaen tuntumaan. Hopkins turhautui jo ensikättelyssä aloittaessaan haukoittelun, ja muovaantui vetelään olomuotoonsa lähtiessään valumaan Rycroftin otsaa pitkin tassut ojossa. Poika vilkaisi vaivihkaa laskeutuvaa lemmikkiään, ja nappasi Hopkinsin juuri ajoissa käsiensä varaan istahtaessaan ruokapöydän päähän.

Poika päätti asettaa yhteistyökyvyttömän kissan syliinsä virumaan, ja alkuruoan ilmestyessä tarrautui lusikkaan arvioidessaan keiton olevan sopivan makeaa Blackbirdin makuhermoille.*

Tämä on Big Brother.
Rycroft, tulisitko PK-huoneeseen?

* Emmy alkaen siten maistelemaan siististi keittoaan, todeten sen olevan erittäin hyvää *
Hmm....Herkullista tämä keitto. Mitähän tämä on? Antaisikohan BB tämän reseptin? Toivottavasti.
* Emmy sitten maistellen tätä keittoa siististi ja ollen erittäin iloinen ja tämä sai hänen ajatuksensa täysin pois häädöstä. *
Ai hei Rycroft. Luuletko, että sinut häädetään? Vai ajatteletko, että minun putkeni on päättynyt?
* Emmy yrittäen puristaa tuosta tietoja ulos *

*Juuri kun Blackbird sai kauhotuksi syvälautaselle sangen ravitsevaa keittoa, ja oli nostamaisillaan lusikkaa kaposille huulilleen, hän sulki silmänsä kuulutuksen myötä ja laski aterimen takaisin astialleen. Poika nykäisi pullean otuksen sylistään ja siirsi sen viereiselle penkille noustessaan ylös, ja lähtiessään laahautumaan Päiväkirjahuoneen suuntaan. Rycroft vilkaisi silmäkulmasta Emmyä ohitse raahautuessaan, ja antoi satunnaisien etiäisien nousta mielensä pohjukoille kehittelemään kuulutukselle syytä. Luiset sormet siirtyivät raapimaan sekalaisien hiuksien peittämää takaraivoa, kun poika kohotti kätensä metalliselle kahvalle ja vetäytyi huoneen sisään.*

*Tom vie taas lusikan huulilleen, maistaen keittoa* Tämä kaipaisi vähän enemmän suolaa. *Vilkaisee sitten Rycroftin ja Emmyn hiljalleen alkavaa keskustelua, pieni hymynkare huulillaan. Kumartuu sitten Emmyä päin ja madaltaa hieman ääntään* Olisi harmi jos sinut häädettäisiin. Meitä olisi enää minä, Sandrette ja Rogster. Väki vähenee. *huokaisee pienesti* Ja sitten voi olla etteivät pisteemme riittäisi enää mihinkään, nytkin juonittelu on mennyt ihan pieleen kun olet taas häädössä.

*Blackbird vetäytyi takaisin muiden keskuuteen kasvot tavallistakin kalpeampina, joko järkytyksestä Päiväkirjahuoneen keskustelusta, tai pelkästä kasvavasta nälästä, joka jatkoi kovaäänistä murinaansa vatsanpohjassa. Poika ei pitänyt laisinkaan siitä mitä tuleman piti, vaikka asettautuikin pitkin hampain takaisin paikalleen ja jäi mulkoilemaan asukkaita toinen toisensa jälkeen kulmiensa alta, kuin valiten sopivaa uhria. Hän vilkaisi syrjäkarein vieressään unisena kehräävää Hopkinsia, jonka jälkeen nosti lusikan sormiensa lomaan ja ryhtyi maistellen lappaamaan keittoa kitusiinsa. Todetessaan hunajakeiton totta tosiaan olleen maukasta ja vaadittavan makeaa, kulhollinen tyhjeni nopeaan, ja Rycroft painautui tuolin uumeniin ryhtyen työstämään alkeellista suunnitelmaansa.*

Hei miten olisi pullonpyöritys?
*Emmy nappasi pöydästä viinipullon, jonka kumosi äkkiä kurkkuunsa, ja sitten pyöräyttäen sitä. *
Tom totuus vai tehtävä?
* Emmy sillä välin napostellen jotain*

En tiedä onko järkeä kahdella, mutta sanotaan että.. tehtävä. Paljon jännittävämpi. *Tom sipaisi hiuksiaan, ja loi vilkaisun Rycroftiin joka saapui päiväkirjahuoneesta. Oli havaitsevinaan pojan olemuksessa jotain outoa mutta se oli kai vain häädön aiheuttamaa jännitystä ja haikeutta mahdollisesta talosta poistumisesta. Käänsikin nopeasti katseensa takaisin Emmyyn, joka oli kärkäs pelaamaan pullonpyöritystä. Vilkaisee sitten myös lähellä pöydässä istuvaan Stepheniin*

Noh katsotaan liittyvätkö muut mukaan. Mutta tehtävä...Sinun on nimettävä asukkaat tärkeysjärjestykseen sinun kannaltasi.
* Emmy hörppien vetä ja napostellen jotakin jännää odottaessa tuon vastausta. Emmylla oli näin btw. musta toppi ja siniset pillifarkut, jotka olivat hiukan haalistuneet vanhetessaan *

Hmm.. Okei. Ensimmäisenä tämänhetkisistä ehdottomasti Sandrette, koska meillä on ollut useita hyviä keskusteluja silloin kun hän ei ole liimautunut Jonasiin. Sitten toiseksi sinä, aika samoista syistä, ja kolmanneksi Rogster. Neljänneksi Lena, Viidenneksi Stephen, kuudenneksi Jonas, seitsemmäneksi Rycroft ja kahdeksanneksi Nancy. Ja siis, Jonasiin asti kaikki ovat ystäviäni. Rycroftista ja Nancysta ei samaa saa sanoa. Ja kumppanini ovat tietysti ensimmäisiä.

Rogster tuli irvistäen paikalle. >Ai nytkö oli se illallinen?< Rog naurahti ja hyppelehti ruokapöydän ääreen, ottaen lautaselle ruokaa, jonka jälkeen meni seisomaan ruokansa kanssa Tomin ja Emmyn viereen. >Ketkä muuten ovat häädössä?< Rogster kysyi, sillä tämä ei ole ollut paikalla kun kuulutus oli.

*Blackbird täytti vielä kertaalleen lautasensa keitolla, ja jatkoi aterointiaan rauhallisemmalla tahdilla koettaessaan hioa suunnitelmanalkuaan toteuttamiskelpoiseksi. Kun lusikka kilahti takaisin tyhjän keittokulhon reunalle, Rycroft kääntyi kohti pullonpyöritystä pelaavaa kaksikkoa, ja päästi kulmansa turhan mietteliäästä kurtistuksesta. Poika hilautui tuolillaan lähemmäs ja avasi varovaisesti suunsa antaessaan katseensa lipua pinkkitukkaisesta miehestä Emmyyn, jolloin Blackbird päätti tokaista sävyttömästi.* Voisin olettaa, että sinun ja Stephenin välillä ei ole enää mitään Rogsteria koskeneen kiistan vuoksi?

*Rycroftin 'iskurepliikki' ei varmastikaan kuulostanut niin flirttailevalta, miltä se alunperin pojan mielessä tuntui, ja oli hyvinkin mahdollista, että hän jäädytti ilmapiirin täysin sopimattomalla kysymyksellään. Blackbird ei siitäkään huolimatta käsittänyt miksei moista voisi luokitella 'romanttiseksi' ilmaisuksi, sillä koskihan kysymys Emmyn yksityisasioita.*

Rogster mulkoili vihaisesti Rycforttia. >Eikö sinulla ole lainkaan käytöstapoja? Emmylläkin on tunteet, mutta sinusta sentään huomaa, että olet tunteeton.. < Rog arvioi Rycforttia, katsoen tuota varpaista silmiin monia kertoja. Sitten tämä nosti kasvoilleen ällöttävän ilmeen. (Tämä kaikki tuijotus/arviointi tapahtui noin 3 sekunnissa.) Ja sanoi: >Olio! Minä toivon että sinä tiput, Blackbird, ja viet saastaisen kissasi mukanasi.<

*Tom oli vilkaissut Rycroftia oudosti tämän kysymyksen johdosta, mutt ilmapiirin kirentymisen vuoksi mutristi huultaan sekä huokaisi hiukan ilmapiirin kirentymisen vuoksi* Hei, minusta meidän ei kannattaisi alkaa haukkua toisiamme. Olihan se kysymys vähän asiaton, mutta silti... tämä luo tänne nyt jotenkin negatiivista ilmapiiriä ja meillä piti olla kiva illallinen. *Vilkaisee surullisesti Rycroftia ja Rogsteria, jotka ovat saaneet kehitettyä riidan aikaan - tosin odottaa puoliksi innolla Rycroftin vastausta*

*Rycroft oli miltei hämillään äkillisesti muuttuneesta ilmapiiristä, joka sai pojan kurtistamaan jälleen kulmiaan ja pohtimaan kuumeisesti syytä tapahtuneelle. Pian tilanne sai kuitenkin uuden käänteen, kun Rogster päätti kommentoida asiayhteyteen oman mielipiteensä Blackbirdista sekä viattomasta Hopkinsista - poika kääntyi miestä kohden ja jäi katsomaan toista pitkään ilmeettömillä kasvoillaan, antaessaan kirkkaansinisten silmiensä katseen porautua asukkaaseen. Ei aikaakaan, kun huulet raottuivat ja Rycroft teräväkielisenä päästi kyllästyneen äänensä ilmoille.* Olio? Vai niin, olkoon sitten hippokamppi. Taidatkin olla odotettua tulisieluisempi, mikä minua ihmettää suuresti. Katsos, älykkyys ei seuraa rohkeutta, eikä tyhmyys älykkyyttä.

Blackbird minun yksityiset asiat eivät kuulu sinulle. Olemme edelleen väleissä Stephin kanssa, ja koen tuon iskuyrityksenä, mutta minä en kyllä lämpene sinulle. Olet liian sisäänpäin kääntyvä, että kuvittelisin sinut kanssani yhdessä. Ja en voi petää tyttöystävääni ulkomaailmassa. Ymmärräthän sen. Ja Rogster ei sinun tarvitse noin kovasti asiasta suuttua. Kyllä hän saa kysyä, mutta en vastaa. Ja kiitos Tom. Minustakin olet tärkeä ihminen minulle.
* Emmy sitten jääden odottamaan Tomin uutta pyöräytystä *
Rog ja Rycroft tuletteko mukaan?

>Okei, tulen toki.< Rogster istahti alas, ja otti haukun patongistaan. >Tarkoitukseni oli sitten puolustaa sinua, Emmy.< Naurahti hiljaa.
//SORI TÄÄ ULTRA LYHYT VIESTI

Okei... Kuka pyörittää seuraavaksi? Ja Rycroft, tule sinäkin mukaan. # Minusta tuntuu, että Rycroft yrittää nyt päästä porukkaan mukaan, luonteestaan huolimatta. Muut ovat heti kamalan ärtyneitä ja kärttyjä, mikä heitä vaivaa? Jotenkin tuntuu, ettei täällä siedetä erilaisuutta. Rycroft on kyllä ollut hiukan töykeä, muttei sentään ketään lyttyyn tai mitään. Itseasiassa, hän on ollut aika neutraali asukas eikä varmasti pohjimmiltaan tahdo pahaa kellekkään #
*Tom yrittää luoda Rycroftiin syvää yhteisymmärystä kuvaavan katseen*

*Blackbird hymähti itsekseen Rogsterin mitättömälle reaktiolle, joka oli vähintäänkin odotettavissa Rycroftin arvioitua miehen tavallista kevytmielisemmäksi. Poika siirsi katseensa takaisin kaksikkoon, ja jäi pohtimaan toista vaihtoehtoa iskurepliikiksi, täytyihän tehtävä saada suoritettua kunnialla läpi. Rycroftin mustavalkoinen ajattelutapa suhdekuvioista osottautui viimeistään nyt turmiolliseksi, kun muitakaan naispuolisia henkilöitä ei Emmyn lisäksi ollut lähistöllä. Blackbirdin pyöritellessä ajatuksia päänsä sisällä hyvän tovin, hän riuhtaisi hyrisevän Hopkinsin päälaelleen, ja nyökkäsi vaitonaisesti pullonpyörityksestä kysyneelle Emmylle.

Ympäristöä havannoiva silmäpari käväisi hetkellisesti myös Tomissa, joskaan poika ei ollut varma mitä hänen olisi tehtävän vuoksi kannattava yrittää.*

Rycroft... *aloittaa varovaiseen sävyyn muiden hiukan hiljennettyä* Oletko sinä oikeasti tuollainen kuin olet? Noin kylmä ja etäinen. Kai sinullakin on pakko olla ihmisiä joita rakastat ja joista välität. Toivoisin, että voisit avautua vaikka... minulle. Tai siis ylipäänsä meille muille asukkaille. Olemme kämppiksiäsi täällä, olleet jo 50 päivää. Luulisi että pää hajoaa, jos siinäkin ajassa pitää pitää kaikki sisällään. Siinähän on lähes kaksi kuukautta ilman minkäänlaista purkautumista. Välitän sinusta tosissani, en tiedä miksi mutta välitän kuitenkin joten voisitko puhua meille tuntemuksistasi?

Tuntemuksista? *Blackbird nosti arvioivan katseensa pöydän kattauksista ja kohotti sen Tomiin, jota tarkkaili aavistuksen hämillään puntaroiden miehen kehotusta. Pojalla ei ollut käynyt mielessäänkään mistään aiheesta avautuminen, kun kerta hän ei tuntenut minkäänlaista syytä moiselle turhuudelle. Silmäluomet sukeutuivat Rycroftin nostaessa jalkansa tuolille, ja siirtäessä kätensä sylinsä pohjalle ryhtyen kylmettyneillä sormillaan hieromaan paljaita pohkeitaan. Blackbirdin oli äärimmäisen vaikeaa vastata Tomin esittämään kysymykseen, joka koko lailla pisti pojan miettimään tunnevamman sortamia emootioitaan. Kaikesta huolimatta hän kuitenkin valmistautui vastaamiseen toista silmäänsä raottaen, ja muistellen jonkin taannoisen lapsuudenaikaisen tietokirjan tekstikatkelmaa.*

Olen lukenut joskus, että tunteet ovat käsittämättömän suuri osa ihmisten elämää. Miksi niin kutsutusta rakkaudesta tai vihasta edes kuuluisi puhua, jos ei niiden alkuperää tunneta? Luulisin ainakin, ettei kärsimykseni mitään suurta luokkaa ole, jossen näe syytä kumpaankaan edellämainituista. *Asian ajatteleminen sai Blackbirdin huvittuneeksi miltei syittä suotta, jonka ansiosta poika hilautui ylös ja marssi takaisin rahilleen valmistautuen yötä vasten.*

// hee, sori, katoin uusimmat viestit vasta hetki sitte.