Oleskelutila

Karaisin hieman kurkkuani, koska toinen miespuolinen henkilö ei kiinnittänyt huomiota ihmeemmin minuun.
- Huomenta, sanoin ja väänsin kasvoilleni jonkinmoisen hymyn. Nousin sohvalta ja menin hieman keittiön puoleen,
sekä ojensin kättäni Jonakselle.
- Olen Jojo, Jojo Landon. Älä ihmeessä välitä nimestäni, tokaisin ja odotin josko Jonas halusi kätellä.
Päälleni olin laittanut yksinkertaisen mustan kauluspaidan, farkut, sekä tennarit. Hiukseni nyt olivat sekaisin,
mutta mitäpä siitä.

- Jonas koukkasi toiseen käteensä aamupalansa ja meni Jojoksi esittäytyneen miehen luokse. -
Hei, olen Jonas. - Mies sanoi tuttavallisesti ja loi kasvoillensa ystävällisen hymyn.
Mies sitemmin asettyi istumaan kellertäville sohville istumaan ja alkoi mussutamaan leipää kurkustaan
alas. - Mitäköhän tänään tapahtuu tai tapahtuuko edes mitään? - Jonas mietti ääneen
että Jojoksi kutsuttu mies voisi itsekkin vastata. -
Jojo. - Mies sanoi tuon nimen ääneen. - Kuinka vanha olet ja mitä teet työksesi?

Tämä on Big Brother.

Hyvää huomenta. Suihkusta tulee nyt lämmintä vettä.

Palasin takaisin oleskeluhuoneeseen istumaan.
- En itseasiassa tiedä. Ja olen yhdeksäntoista ja puolivuotta vanha, ja opiskelen pimeydenvoimilta suojautumisen
oppituntien kirjojen kirjoittamista. Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei se ole, sanoin, ja käänsin
kasvoni kohti vieressäni istuvaa Jonasta.
- Entäs itse? Tarkoitan, kuinka vanha sinä olet? Ja työt?

Kysyin Jonakselta, ja kummarruin ottamaan vaahtokarkkikulhosta viimeiset 6 karkkia, ja aloin
syömään niitä siihen tahtiin kun sain edelliset kurkustani alas. Haroin vaahtokarkkien jälkeen
sotkuisia hiuksiani. Sylkäisin käsiini, ja haroin syljen hiuksiin, jotta ne pysyisivät edes jotenkin
pois silmieni edestä.

Huomenta vain, Jonas. Olen Candyce, Candyce Delacruz. Oikein mukava tutustua sinuun, Jonas. Samoin Jojo.

* Käänsi Jojosta suoraan katseensa takaisin Jonakseen, hymyillen hieman flirttailevasti. *

Niin siis, kyllä tulin tässä aamulla, kun eilen illalla tuli pieniä mutkia matkaan. Työn ohella ja sellaista.

* Huiskautti kättään lauseensa jälkeen, vastaten sitten Jonaksen kysymykseen, jonka hän oli kysäissyt Jojolta jo aiemmin. *

Minä olen kaksikymmentäyksi, ja olen töissä Ministeriössä. Työskentelen Jästinkestävien selitysten parissa.

* Virnisti lauseensa lopuksi, lähtien hakemaan keittiöstä itselleen pikaria, ja jonkinlaista juotavaa. Totta kai toivoi löytävänsä tuliviskiä, tai muuta alkoholillista juotavaa. Tuli pian takaisin täytetty pikari kädessään, kääntäen katseensa Jojoon, joka oli palannut jostain. Hörppäsi pikaristaan, kääntäen katseensa Jonakseen, odottaen vastausta. *

Täytän joulukuussa 23, ja toimin mekaanikkona. - Jonas sanoi ystävällisesti, ja kittasi loputkin
kurpitsamehut pikarista pois kurkkuunsa. -
Taidat ihmetellä että mitä velho tekee, mekaanikkona. - Jonas naurahti huvittuneena ja jatkoi. -
En ikinä oikein pärjännyt koulussa, mutta pääsin silti koulun loppuun. En päässyt
ministeriöön enkä mihinkään muuhun kunnolliseen ammattiin, mihin isäni olisi minut halunnut.
Päätin ryhtyä mekaanikoksi, ja korjailenkin keikkatyönä ministeriön autoja ja välillä
niitä lentäviäkin. - Jonas väläytti miehelle leveän hymyn . -
Taidankin mennä tästä suihkuun, ja vaihtamaan jotain siistimpää päälleni.
- Äkkiä Jonas oli kadonnutkin oleskelutilasta, suihkujen puolelle. -

- Kiva tutustua, Candyce, sanoin ja väänsin kasvoilleni taas ystävällisen hymyn.
- Olen yleensä niin hiljainen, että yllätyin siitä kuinka uskalsinkaan ruveta puhumaan noin vain.
Hymyilin edelleen.
- Itse asiassa nukuin niin huonosti, että taidan mennä takaisin nukkumaan, sanoin ja menin makuuhuoneeseen.

*Tummahiuksinen poika oli norunut koko yön yli rahilla istuskellen, oli vaikea päätellä nukkuiko hän vai ei silmille valahtaneista otsahiuksista johtuen, mutta kaikkien varhaisien aamuvikkujen puheensorinan myötä Rycroft raotti silmäpussien värittämiä silmiään ja kohotti hitaasti päänsä katsahtaen kaikkiin lähettyvillä majaileviin ihmisiin. Kissa tämän sylissä naukaisi haukotellen, ja hammaskalusto yhteen kolkaten vilkaisi itsekin ympärilleen, katin huomio keskittyi pikemminkin joihinkin satunnaisiin pöydälle lastattuihin aamupalavälineisiin.*

Hm.. Kas huomenta.. *Rycroftin karhean tasainen ääni kaikui pojan suunnalta tämän kavutessa vaikeasti aamujäykkyyttään rahilta, ja laahautuessaan keittiön puolelle etsimään jotakin pientä purtavaa Hopkins jalkeillaan. Kissa puolestaan loikkasi keittiötasolle ja jäi tuijottamaan keltaisilla silmillään tiukasti omistajaansa, viestien haluavansa heti miten syötää vatsansa pohjalle.*

- Olin askeltanut vain pikaisesti oleskeluhuoneen läpi, tervehtien paikalla olleita, kun kipitin
kohti päiväkirjahuonetta, minne isoveli oli minut kutsunut. Muut saattoivat katsoa minua hiukan
kummissaan kun kipitin tilan läpi tosissaan vain suuuuuuuri t-paita päällä ja bokserit jalassa.

Vietin jonkin aikaa päiväkirjahuoneessa, mutta kun vapauduin saavuin takaisin oleskelutilaan ja
haukottelin makoisasti samalla kun vein käteni peittämään suuni haukotuksen ajaksi.

Vilkaisin rahilta nouseen Rycroftin perään ja menin itsekin sitten hakemaan keittiöstä naposteltavaa,
mikä oli itselleni harvinaista.

En kuitenkaan ottanut naposteltavaa heti, vaan hypähdin tyhjälle keittiön tasolle istumaan ja hieroin
vielä unisia silmiäni samalla kun seurasin Rycroftin ja tuon kissan puuhia -


Kiva kissa sinulla.

-tokaisin kun seurasin Hopkinsin puuhia hymyssä suin. Tämän jälkeen otin vieressäni olevasta hedelmä-
korista omenan ja hypähdin tasolta alas. Lähdin askeltamaan takaisin makuuhuone kakkoseen .-

* Astelee makuuhuoneilta ovenavattuaan valkoinen t-paita ja farkkuminishortsit päällään oleskeluhuoneen puolelle, vaikkakin tekee pienen mutkan keittiön kautta hakemaan itselleen pikariin kurpitsamehua, juomansa hakureissulta jatkaa matkaansa suoraan sohville aina välillä tehden pienen pysähdyksen hörppäämään juomaansa, koska muuten varmaan olisi kaatanut kaiken päällensä tai lattialle. Lopulta istahtaa sohvalle haukotellen, sipaisee tummanruskeita etuhiuksiaan silmiensä edestä ja hörppi kurpitsamehua pikaristaan* # Aa....Paljonkohan kello edes on # * Vilkaisee sitten hereillä oleviin asukkaihin sohvilla ja odotti melkeinpä heidän aloittavan selityksen*

*Haukotellen Stephen astelee makuuhuoneesta ylisuuressa vähän kulahtaneessa t-paidassa ja pikkuhousuissa. Tyttö luo katseen jo oleskelutilassa ja keittiössä oleviin ihmisiin, hymyillen väsyneenä ja painaen sitten kätensä otsalleen.*
Kai täällä on päänsärkylääkettä tai jotain? Ainiin, huomenta.
*Stephenillä on melko huono viinapää ja hän potee lievästi krapulaa. Hän jatkaa askeltamistaan keittiöön, alkaen penkoa kaappeja päänsärkylääkkeiden löytymisen toivossa. Lopulta eräästä vetolaatikosta paljastuu paketillinen Buranaa, josta tyttö helpottuneena ottaa yhden ja huuhtoo sen alas kurkustaan viileällä kraanavedellä. Saatuaan viimein lääkettä päänsärkyynsä hän kääntyy nojaamaan keittiötasoa vasten, silmäillen siitä muita asukkaita.*

* Kääntää katseensa Stepheniin keittiötason luona, hymähtäen vielä hieman unenpöpperöisenä ja kaataa loputkin kurpitsamehut pikaristaan kitaansa *Kai siellä on ja huomenta vain Stephen. * Nojaa sitten eteenpäin sohvalla asettaakseen tyhjän pikarinsa pöydälle ja korjaa istuma-asentoaan sohvalla paremmaksi ja haukottelee taas, nostaen kädet eteensä venytelläkseen* No mites aamu alkoi, nukuitko viimeyönä hyvinkin, Stephen? * Kysyy uteliaana tytöltä keittiössä, kun muut olivat hieman vaisumpia * # Uah... Mihinköhän Alex sittenjäi, varmaan herättelemään muita makuuhuoneille..Hah #

*Stephen kääntää katseensa ja huomionsa Sandretteen, suoden hälle ystävällisen hymyn ja vastaten sitten.*
Aamu on alkanut ihan hyvin, mitä nyt pää jomottaa eilisen tuliviskin kittaamisen takia ja nukuin oikein sikeästi. Entäpä sinä? Onko joku muuten jo suihkussa?
*Vilkaisee viimeisimmän kysymyksensä jälkeen suihkutiloja, alkaen juoksuttaa sormiaan takkuisissa hiuksissaan. Tyttö ottaa muutaman askeleen aamiaistarvikkeita kannattelevan pöydän luokse, alkaen voidella itselleen sämpylää. Steph asettelee sämpylänsä päälle juustoa, kinkkua ja kurkkua, haukaten siitä sitten ahnaasti palasen.*

Mhm.. Juttelin Kevinin kanssa makuuhuoneilla todella myöhään, mutta joo..Nukuin yllättävän hyvin ja sikeästi. * Naurahtaa vilkaisten aamiaistarvikkeisiin * En ole varma, että onko joku suihkussa. Voi olla * Kohauttaa olkiaan ja nousee paikaltaan aamiaistarvikkeita kohti voitelemaan myös sämpylää johon päälle laittoi vain juustoa ja kurkkua, siitä sandrette haukkaakin palan aina välillä * # Mhm.. Nukkuukohan vielä monikin asukas # Monta asukasta täällä muuten on kaiken kaikkiaan ? * Kohottaa katseensa Stepheniin uudemman kerran istahdettuaan keittiön yhdelle tuoleista sämpylä toisessa kädessä jota vähän väliä haukkasi*

Voisin mennä suihkuun, oli siellä sitten joku tai ei.
*Tyttö lähtee vieläkin sämpyläänsä haukkaillen kohti makuuhuonettaan hakemaan pyyhettä, kunnes kääntyy vielä ympäri kuullessaan tytön kysymyksen.*
En oikeastaan ole varma, eivätkö ainakin muutama henkilö puutu vielä?
*Kallistaa päätänsä mietteliäästi, tunkaisten loput maukkaasta sämpylästään suuhunsa. Stephen jatkaa matkaansa makuuhuoneeseensa, jossa hän viipyy vain muutaman minuutin. Tyttö palaa makkarista pyyhe heitettynä olkapäälle.*
Onneksi minulla on useampi pyyhe mukana, unohdin eilen omani saunalle..
*Naurahtaa astellen Sandreten ohitse siroin askelin, suunnaten kulkunsa suihkutiloihin.*

*Kuullessaan kehut Hopkins oli aivan otettu, rinta röyhistyi ja kissa maukaisi tyytyväisenä, kun taas Blackbird mulkaisi elikkoa syrjäkarein ja jatkoi aamiaisen kehittelyä. Pian näppäihin osui paahtoleivän viipale, ja näkökenttään piirtyi marmeladipurkki, eikä aikaakaan kun poika saikin sipaistuksi kunnon kerroksen makeaa hilloa leipänsä päälle, josta haukkasi aimopalan paahtuneesta kulmasta. Katti tuijotteli omistajaansa nälkäisenä, eikä voinut ymmärtää miten hän kykeni sivuuttamaan lemmikkinsä palavat tarpeet sikseen. Rycroftin laskeutuessa istumaan keittiötason vapaalle reunalle, Hopkins naukaisi vihoissaan ja tovin mietittyään loikkasi komeassa kaaressa - niin komeassa mitä ylipainoinen katinturjake kykeni liihottamaan - Blackbirdiä kohden, napaten leivän leukaluidensa väliin ja tömähtäen lattialle siististi etutassut ojossa.

Katti kurnaisi lähtiessään jolkottamaan toisaalle, ja otus tiesi varsin hyvin luvassa olevan ajojahti, kunhan Blackbird sisäistäisi leipänsä menetyksen. Niin ikään poika älähti ja vilkaisi taakseensa vilistänyttä olentoa, jonka perään ampaisi hölkäten koittaen pysyä kissansa tahdissa. Molemmat vauhdittivat menoaan, ja hetken sohvien ympärillä kissa hiiri-jahtia pyöriessään ja hämmästyneitä katseita kerätessään Hopkins hölkytteli päämäärätietoisena makuukamarien suuntaan, kadoten numero kakkosen puolelle, jonne sinänsä Blackbirdillä itsellään ei ollut asiaa.*

Suihku on nyt vapaa!
*Pyyhkeeseen kietoutuneena Stephen kuuluttaa palatessaan suihkusta, kantaen sylissään yövaatteitaan. Tyttö suuntaa kulkunsa mahdollisimman rivakasti makuuhuone ykköseen, ettei pyyhe suinkaan ehtisi pudota hänen ympäriltään lyhyen matkan aikana.*
#Toisaalta harmi, ettei ketään ollut suihkussa - olisi ollut kivempaa seuralaisen kanssa.#
*Tyttö virnistää ajatuksilleen kadotessaan makuuhuoneeseensa, lyöden oven perässään kiinni.*

*Kääntää katseensa Blacbirdin ja tämän kissan Hopkinsin juoksenteluun pakostakin naurahtaa huvittuneena* # Taitaa olla kissalla vähän omanlainen tahto# * Haukkaisee loputkin sämpylänsä rippeet kädestään ja nappaa itselleen omenan hedelmienseasta josta haukkasi heti tämän käteensä otettuaan ja katselee talon sisustusta ja koristeita * # Minkälaista olisi asua täällä yksin, koko talo käytössä.. piha,palju, kaksi makuuhuonetta, ulkosauna. Saisi ainakin kunnon bileitä pidettyä, ehkä eksyisikin tänne... ellei olisi karttaa # *Havahtuu ajatuksistaan Stephenin kuulutukseen ja katsahtaa tyttöön joka suuntasi suihkuilta makuuhuoneille* # Dodi #

* Katseli, kun porukkaa alkoi valua makuuhuoneista oleskelutilaan. Avasi sitten suunsa, kysyen. *

Hei, olen Candyce Delacruz. Keitä te olette?

* Kysyi neljältä naiselle tuntemattomalta henkilöltä, tsekaten jokaisen päästä varpaisiin, pyöritellen mielessään jokaisen vaatetuksen mukaan pohjan luonteenpiirteille, samalla muotoillen jokaisesta omassa kierossa mielessään ensivaikutelmakuvia (or something..). Sen jälkeen alkoi katsella ympärilleen, painaen pieniä yksityiskohtia talosta mieleensä. *

# Hmm.. Ihan mukavaltahan tämä vaikuttaa.. Täällä mitä luultavammin löytyy muitakin tiloja, tai näin olen kuullut.. #

*Blackbird askelsi jo paremmin mielin kakkoshuoneen makuukamarista käytävälle, josta jolkotteli takaisin keittiön halki oleskeluhuoneen tiloihin. Koska kukaan ei ollut vieläkään vallannut rahia, poika yhdisti sen vakioistuimekseen ja marssi loikoilemaan sohvien väliselle alustalle. Hopkins roikkui (kuvainnollisesti) lyötynä pojan (jollain ihmeen kaupalla) tyylikkäästi sotkuisien hiuksien päällä, jotka vielä parin päivän sisään tulisivat kokemaan kohtalonsa sekoittuessaan perusteellisesti. Blackbird nosti jalkansa rahille ja käpertyi risti-istuntaan, jossa istuskellessaan paranteli tummanpuhuvan toppaliivinsä asentoa. Tavallisesti pojalla ei ollut tapana nostaa raitaneuleensa hihoja ylös, mutta poikkeuksellisesti Rycroft kääri hihansa kyynerpäiden korkuudelle ja jäi oleilemaan itsekseen, ainokaisena ymmärrettävänä seuranaan Hopkins, rahin keskelle.*

* Havahtuu ajatuksistaan ja siirtää katseensa Candycenseen hymyillen ystävällisesti * Olen Sandrette, tulitko juuri vai mitenkä ? * Nousee keittiöntuolilta ja astelee sohville muiden luokse, matkalla korjaa farkkukankaisten minishortsiensa asentoa nyppäsemällä näitä punteista hieman alaspäin aivan muutaman sentin verran, että ne olisivat paremmin. Istahtaa samaiseen sohvanreunaan kuin eilen ja aikaisemmin aamulla näin ollen vakiopaikkaansa katsahtaen tarkemmin Candyensen vaatetyyliin * # Odotan jo iltaa.. Mitäköhän Big brother on keksinyt, hm # No kerro... Candycense, mitä teet työksesi ja niin edespäin ?

Tämä on Big Brother, asukkaat.. Minulla on teille ilmoitusasiaa, siirtyisittekö kaikki Oleskelutilan puolelle?

- Mies palasi suihkusta hiukset kosteina ja sekaisin , ja päällään mustat farkut ja laivastonsininen
kauluspaita. Mies askelsi normaalia nopeammin oleskelutilaan jonne olu saapunut kourallinen ihmisia
juttelemaan. -
Moi. - Jonas tokaisi ystävällisesti ja istahti kellertävälle sohvalle katse muissa. -
Mitäköhän tänään tapahtuu, vai tapahtuuko mitään? - Mies kysyi silmissä hieman salaperäisyyden pilke,
koska tämä odotti jo innolla maanantain viikkotehtävää. Mies hätkähti ääntä joka kaikui huoneessa. -
# Mitäköhän nyt tapahtuu.. #

- askelsin nyt pukeutuneena oleskelutilaan ja päälleni olin saanut vaaleansiniset farkut,
joita oli hiukan kulutettu ja ns revitty reisistä, sekä musta vetoketjuton huppari joka sopi
asuun hyvin. Vaaleat suhtkoht pitkät hiukseni oli vielä auki ja hiukan sekaisin kun menin
olohuoneen sohvien luokse. istahdin sille mukavasti ja ristin jalkani tyttömäisesti, tämän
jälkeen vein käteni syliini.

Heilautin kättäni rennosti uudelle tulijalle ja soin naiselle pienen hymyn .-

Heii, olen Alex.

- Tämän jälkeen käytin katsettani Jonaksessa joka oli juuri tullut suihkusta ja virnistin
huomaamattomasti itsekseni. Ei paha näky, ei todellakaan -

*Kuullessaan Big Brotherin kuulutuksen, Steph astelee rennosti löysiin farkkuihin ja toppiin pukeutuneena oleskeluhuoneeseen. Kohottaa kätensä, moikaten kaikille yhteisesti ja astellen sitten istumaan Sandreten viereen.*
Mitäköhän nyt tapahtuu?
*Kysyy antaen katseensa kiertää oleskeluhuoneen ihmisissä, kiinnittäen sen lopulta Sandreten vieressä istuvaan Candyceen jonka muistaa nähneensä vain vilaukselta aiemmin.*
Ja mikäköhän sinun nimesi on?
*Hymyilee ystävällisesti Candycelle, esitellen itsensä saadessaan vastauksen kysymykseensä.*