Oleskelutila

Huomenta, Candyce! Nukuin ihan hyvin, entä sinä? Lähetetäänkö muuten enää väkeä kauhujen kartanoon?
*Suuntaa katseensa sitten suurinpiirtein sinnepäin missä Candyce on, Stephen on yrittänyt usein tehdä tuttavuutta hänen kanssaan, mutta nyt viimein tyttö kohdistaakin huomionsa häneen. Steph ojentaa vaalean käsivartensa, yrittäen tavoitella sohvapöydällä olevasta lasisesta "pikarista" karkkia itselleen. Tovin hapuilemisen jälkeen tyttö onnistuu kouraisemaan itselleen karkkia, puuskahtaen sitten kuin olisi tehnyt kovankin työn. Stephen keskittyy natustelemaan karkkejaan ja miettimään keitä äänestäisi häätöäänestykseen.*

Tämä on Big Brother.
Valot palaavat illalla nimettyjen julkaisun yhteydessä. Kauhujen kartanoon voi yhä halutessaan ilmoittautua soittamalla PK-huoneen summeria. Mikäli kukaan ei soita niin sitten kulaam ei astelw tänään kartanoon.

Hyvä niin. Nukuin itse asiassa oikein hyvin. Ja ilmeisesti kyllä vielä porukkaa sinnekkin viedään. Olin siellä toissapäivänä. Onko sinulla ollut mukavaa täällä?

* Kysyi vielä perään uuden kysymyksen, vilkaisten siihen suuntaan mistä naisen ääni kuului. Sen jälkeen ilmoitti hakevansa nopeasti itselleen juotavaa, napaten oman pikarinsa pöydältä, astellen kohti keittiötä. Keittiössä kuului jonkin aikaa epämääräistä kolinaa, kun nainen selaili kaappeja. Hän kaatoi pikariinsa hieman mehua, sulkien purkin kannen, astellen takaisin sohville, isthtaen, hakien hetken mukavaa asentoa, hörpäten sitten mehua, ristien jalkansa, ja odotellen toisen naisen vastausta. *

Onhan minulla ollut mukavaa, sinullakin oletettavasti?
*Syö vieläkin karkkejaan, seuraten katseellaan siluettia joka siirtyy keittiöön hakemaan juotavaa ja palaa sitten takaisin. Stephen painaa käden vatsansa päälle sen muristessa vaativasti. Hän vilkaisee dramaattisesti kohti keittiötä, nousten varovaisesti pimeässä sohvalta.*
Hei, menen hakemaan nopeasti ruokaa.
*Huikkaa Candycelle, lähtien ympäristöään hapuillen astelemaan hitaasti kohti keittiötä. Hapuilusta ja varovaisuudesta huolimatta Stephen törmää muutaman kerran huonekaluihin, kirosanat vain kajahtelevat pimeässä. Lopulta hän kuitenkin löytää keittiön, huokaisten helpottuneena ja rojahtaen istumaan toviksi keittiössä olevalle tuolille. Hetken päästä Stephen kuitenkin astelee jääkaapille, kaivellen sieltä itselleen summamutikassa satunnaisia leiväntekotarvikkeita. Tyttö kolistelee ja kompuroi pimeässä keittiössä tehdessään itselleen leipää, mutta loppujen lopuksi kaikki päättyy onnellisesti ja hän pääsee takaisin oleskeluhuoneen vakiosohvalleen natustamaan sämpyläänsä.*

Tottakai. Vaihtelua arkeen Ministeriössä.

* Sanoi, hymyillen pimeyteen, vaikka tiesi, että Stephen tuskin näkisi hymyä, joten joi pikarinsa pohjalta lopun mehun, tuumaillen hetken, jaksaisiko raahautua takaisin keittiöön. *

Olisi pitänyt tuoda se typerä mehukannu tänne. En jaksaisi rampata edestakaisin tässä.. Haen sen kohta..

* Sanoi tympääntyneenä, sulkien silmänsä, kun huomasi olevansa yllättävän väsynyt, jo nyt tähän aikaan päivästä. Toivoi, että naista oltaisi nimetty. Hän kuitenkin oli tehnyt kaikkensa tehtävien eteen. Nukahtikin pian levottomaan uneen, nähden outoja unia. *

Tämä on Big Brother.

Candyce, tulisitko päiväkirjahuoneeseen?

Hmm..? Totta kai tulen.

* Lausahti, vaikka Big Brother ei mitä luultavammin kuunnellutkaan. Vilkaisi ympärilleen, yrittäen ensin määrittää, mihin suuntaan sohvarihmittymältä pitää lähteä, ja millä sohvalla hän edes istui. Vilkaisi tyhjää pikariaan, miettien hetken, veisikö sen ensin takaisin keittiöön, vai lähtisikö vain päiväkirjahuoneeseen. Koska ei jaksanut lähteä keittiön suuntaan, nainen vain nousi, huitoen eteensä, etsien päiväkirjahuoneen ovea, jonka toivoi pian tulevan vastaan. Kun hän viimein löysi oven, odotti hetken, että ovi aukaistaisiin / nainen saisi summerinäänen merkiksi, että oven voi aukaista, ja astui sisään. *

* Emmy asteli valoisasga ulkoilmasta huomaten sitten Stephenin *
Step mitä täällä tapahtuu? Miksi valot ovat suljettu? Ulls ei nimittäin kuullut mitään.
* Sitten huomaten Kanen * Ai moi. Olen Emmy. Sä olet?
* Emmy jääden odottelemaan vastauksia samalla hörppäillen kermakaljaansa joka oli tytöllä ulkona mukana. *

* Asteli päiväkirjahuoneesta ovien avauduttua, mennen oikopäätä keittiöön, jossa etsiskeli hetken mehukannua, jonka oli päättänyt hakea oleskelutilan puolelle, jottei naisen tarvitsisi rampata tuon mehun kanssa. Nappasi pöydältä kannun, jonka löysi, astellen takaisin oleskelutilaan, laskien kannun pöydälle, tajuten kuitenkin ensin kaataa omaan hopeiseen pikariinsa juomaa. Hörppäsi pikaristaan, laskien sen pöydälle, maistellen hetken juomaa, jonka huomasi olevan aivan jotain muuta kuin mehua. *

Hmm.. Tuliviskiä.. Kelpaa..

* Lausahti ääneen, ennemminkin itselleen. Joi pikarin nopeasti tyhjäksi, kaataen lisää tuota naisen mielestä jumalallista juomaa kuppiinsa. *

Mm..

Astelin makuukamarista oleskelutilaan, ja ihmettelin outoa pimeyttä.
Onnistuin kuitenkin etsimään tutun ja turvallisen kellertävän sohvan,
ja istahdin sen päälle pehmeästi. Hm. Kuinkahan moni minut saisi
äänestettyä pois talosta? En tiennyt ollenkaan ketä oli kanssani
oleskelutilassa. Niinpä päätin saada sen jotenkin selville.
- Terve! Onko minulta mennyt jotain ohi?

Kysyin ja levitin käsiäni tunteakseni tyynyjä, joita voisin vetää
selkäni alle, sekä yhden syliini.

Hei Jojo. Ja vain se, että tänään pitää olla ilman valoja koko päivä. Nimeämisten ilmoituksen jälkeenn saamme valot takaisin.

* Sanoi, hymyillen pimeään, lähtien käsikopelolla etsimään Jojoa, jonka viereen istahti, kääntäen pimeässä katseensa mieheen, nähden juuri ja juuri Jojon kasvonpiirteet. *

Nukuitkos hyvin?

* Kysäisi, jääden miekkosen viereen istuskelemaan, ja odottelemaan vastausta, juoden pikaristaan, jonka mukaansa oli ottanut. Oli myös siirtänyt tuliviskiä sisältävän kannun sohvapöydältä tänneppäin, kaataen pikariinsa lisää juomaa tarvittaessa, jos tuliviski sattuisikin loppumaan pikarista. *

Astuin taloon muita myöhemmin. * Kane vastasi vähän ajan päästä Stephenille *
Minäkin vihaan tätä pimeyttä, et siis ole yksin.
*Naurahti huvittuneena* Minäkään en tiedä ketä äänestää, olen tutustunut vain niin muutamaan,
mutta en tykkää siitä yhdestä tyypistä, mikä ikinä hänen nimi olikaan.. Siis se tyttö.
* Kane rapsutti päänahkaansa yrittäen arvuutella kuka olikaan kyseinen tyttö *
* Huomate vasta nyt että joku toinenkin tyttö tervehti* Ai moi.. Emily.. Siis Emmy. Olen
Kane Urlaub. * Laski katseensa tytön käsiin * Hui! Kätesi näyttävät samalta kuin minun omat
sen jälkeen kuin olen ollut viikon mökillä hyttysten keskellä. Mitä kävi? * Kysyi mielenkiintoa
puhkuen* Taidan muuten ilmoittautua kauhujen kartanoon. Haluaisin nimittäin voittaa tämän haasteen!
* Huudahti Kane * # Heti kun tuo tyttö on vastannut, menen painamaan summeria.. #

Hymyilin kun kuulin Candycen äänen. Tunsin sohvan painuvan
hieman alaspäin, kun tämä siirtyi istumaan lähemmäs minua.
- Itse asiassa nukuin mainiosti. Kuin tukki, enkä nähnyt kumma
kyllä painajaisia eilisestäkään, sanoin ja iskin naiselle silmää,
vaikka tiesin enemmän kuin hyvin ettei tämä voisi sitä nähdä.

- Entäs itse? Kysyin ja käännyin niin, että olin kokonaan päin
Candycea, eli kylkeni nojasi selkänojaan.

*Blackbird valui rahilta alas ja nosti pöydälle laskemansa tyhjän kaakaopakkauksen käsiinsä,
jota lähti sittemmin kuljettamaan kohti keittiön roskakakoria. Ihme kyllä höttönen aamupala
piti pojan vatsan kurissa ja nälän loitolla, Rycroftin lipuessa takaisin paikallen ikkunoiden
(mahdollisten) sälekaihtimien läpi siivilöityneen valon avustuksella. Hän katsahti muihin itsensä
kaltaisiin sohvaperunoihin, ja sulki silmänsä kyllästyneenä jo monta tuntia kestäneeseen tekemisen
puutteeseensa. Hopkins, ikään kuin aistien omistajansa mielitilan, lopetti turkkinsa pesemisen ja
kipitti Blackbirdin vierelle, pompaten toisen harteille, josta vetäytyi pojan sekasotkuisten hiusten
peittämälle päälaelle.*

*Jostain päin taloa alkaa kantautua hyönteisten aiheuttamaa meteliä, säksätystä ja ampiaisen pörinää. Ääni vaikuttaa kuuluvan koko ajan lähempänä pimeydessä olevia asukkaita, ja lopulta se alkaa käydä jo sietämättömäksi. Jos joku sattuu olemaan epäonninen, saattaa hän tuntea kuinka ötökät kipittävät jalkansa pitkin innokkaasti*

Sepä hyvä. Nukuin oikein hyvin, kiitos kysymästä.

* Sanoi, hymyillen miehelle, vaikkei tuo sitä näkisikään. Kuuli sitten yhtäkkiä tuota hyonteisten aiheuttamaa meteliä, jolloin hivutti kätensä sohvan reunalle, ja puristi sohvaa, toivoen samalla, ettei sohva hajoaisi, ja että ötökät eivät olisi oikeita. Naisella oli pieni hyönteiskammo, vaikkei sitä Kauhujen Kartanossa ollutkaan kukaan välttämättä huomannut. *

Voi ei voi ei voi ei.. Eiväthän nuo ole oikeita?

* Sanoi, pientä paniikkia äänessään. Tiesi, että nyt oli parasta pysyä paikallaan, joten joi loput tuliviskit pikarista, sulkien kannun tiukasti, jottei yksikään hyönteihin niihin tunkeutuisi. *

Kautta unohtuneiden kotitehtävien, mikä tuo ininä on? * Kane huudahti nousten ylös paikaltaan *
Hyttysiä! * Kane huudahti saaden 18 hyttysten puremaa, juosten äkkiä päiväkirja-
huoneen ovelle, ja painoi summeira * #Olisinkohan turvassa täällä * Poika ajatteli toiveikkaasti *
Avaisitko, arvon BB? * Kysäisi Kane vaikka iso veikka tuskin kuulikaan. Kane siis jäi odottelemaan
oven eteen hysteerisien kiljuntojen lomassa *

Säikähdin kun kuulin ötököiden äänen.
- Miksi tämän pitää vielä jatkua? Eilinen oli kyllä aika...
Eh ällöttävää, sanoin, mutta onneksi jalkani olivat sohvalla,
ristissä. Mutta sehän ei muuta sitä mahdollisuutta, että ötökät eivät
pääsisi kiipeämään jalkojani pitkin.

Katselin Candycen todella tummia - mutta kauniita kasvonpiirteitä,
ja yritin parhaani mukaan olla etsimättä Candycen kättä, ja puristamatta
sitä. Olin näköjään totaalisen ihastunut.

*Stephen astelee pahaa aavistamattomana oleskeluhuoneeseen, tyssäten kuitenkin alkuunsa kuullessaan surinan. Tyttö jää höristelemään korviaan ja lausuu sitten kysymyksen pimeyteen.*
Mitä helvettiä täällä tapahtuu?
*Ei kauaakaan kun Stephen tuntee käsivarrellaan kulkevan jonkun, se kirvoittaa jäätävän kirkaisun tytön huulilta. Stephen säntää edemmäs oleskeluhuoneeseen, törmäillen huonekaluihin mutta jatkaen aina vaan matkaansa.*
Apua! Apua! Ötököitä!
*Kirkuu ollen aivan paniikissa ötököiden keskellä, yrittäen huitoa ja hätyytellä niitä.*

* Hivutti kätensä Jojon kädelle, puristaen sitä hieman, kammoksuen öpököitä, ja niiden ääntä. Jostain syystä piti Jojoa tukenaan ja turvanaan. Nojautui hieman lähemmäs miestä, tajuten sitten virheensä, nykäisten itsensä takaisin. *

.. Anteeksi.

* Lausahti pahoittelevasti, vaikka miehen kädestä ei irti päästänytkään. Katsoi hetken miehen kasvonpiirteitä, mitä nyt näkikään näin pimeässä. Sen jälkeen kääntyi katselemaan ympärilleen, hieman kauhuissaan pörräävistä olennoista. Onneksi yksikään ei vielä tähän mennessä ollut osunut tyttöön. *

Kuuntelen kun Stephen tömistelee, ja minua rupeaa vähän
naurattamaan. Nauran Stephenille vain hetken.
- Hei, eivät ne sinua tapa. Kai, sanon ja virnistelen vielä
itsekseni, ennen kuin siirryn taas takaisin Candycen lumoihin.

Sitten tunsin korvanjuuressani äären, kuinka jokin pörisi siinä,
ja huitaisin sitä kädelläni, kunnes se kaikkosi. Pudistelin muutenkin
vaatteitani, jottei siellä varmasti olisi mitään. No, mitä nyt yksi
hämähäkki kipitteli, mutta se lensi lattialle muiden sekaan.

Kun tunsin Candycen käden puristavan omaa kättäni, hämmennyin,
mutta tunsin myös pettymystä kun tämä irrottautui minusta.
- Ei ei! Ei se haittaa! Totta kai saat pidellä minua kädestä! En pahastu,
todellakaan, sönkötin ja vaikutin kai ehkä liian hätääntyneeltä.
Ei olisi mikään ihme jos ryssisin tämän Candycen tapauksenkin...

Tämä on Big Brother...

Olette nimenneet häätöäänestykseen seuraavat henkilöt;
..... JOJO!
Ja.... EMMY!

Toinen heistä häädetään sunnuntaina suorassa häätöshowssa.

Rogster astuu ovista sisään. # Apuah? # Huomaa harvinaisen kauniin tytön hätistelevän
hyttysiä, eli Stephenin. Juoksi siis tytön luokse. "Kaikki hyvin?" Rog tunsi pistoksen
poskessaan. "Ärh! tapan nämä kohta sauvallani!" Huudahti vihaisena, siirtäen
katseensa takaisin tyttöön. "Noh, mitä jos karattaisiin makkariin tai johonkin muuallekkin! Pakko
päästä näitä pakoon!" Huudahti tytölle viittoen tätä mukaansa makuukammareihin. Kuullen
nyt nimetyt. # Emmy ja Jojo..? Keitäs he ovat? No, nyt välitän vain tästä tytöstä # Kane
oli syvästi rakastunut.

* Katseli kauhistuneena ympärilleen, kuullen samalla kuulutuksen, kääntyen katsomaan Jojoa järkyttyneenä, koska tunteiden hallinta ei oonistunut paniikissa. *

Voi ei! Toivottavasti sinua ei häädettäisi..

* Kuten jo sanoin, Candyce ei onnistunut tunneryöpyn hallinnassa, ja muutenkin oli juonut hieman tuliviskiä, jonka takia halasi miestä, yllättäen samalla itsensä. Hetken naisella kesti tajuta, mitä tämä oli tekemässä, ja irrotti kätensä miehen ympäriltä, katsellen sitten pöytää nolona. *

.. Eikö niiden valojen pitänyt syttyä? Ja mikseivät nuo ötökät häivy..

* Sanoi, pitäen katseensa nolona tiukasti pöydässä. Yritti myös vaihtaa aihetta toiseen. *

# Hemmetinhemmetinhemmetti.. #

Minulle häätöäänestyksen tulos ei tullut mitenkään yllätyksenä.
Osasin odottaa sitä. Mutta ei vain voi mitään. Elämä on kuin
kilo paskaa. Mutta vielä enemmän minua ottaa päähän se,
että jos ja kun minut häädetään talosta, joudun jättämään
Candycen.

Huokaisin ääneen, mutta nielin tappioni. Sellaista se on.
Tunnen kuinka Candyce halaa minua, ja kuitenkin vetäytyy
pois. Suljin naisen uudestaan halaukseen, koska edelliseen en
edes ehtinyt reagoida.
- Mutta voidaanhan me sitten soitella kun Big Brother loppuu,
sanon, pidellen Candycesta edelleen tiukasti kiinni.