Ulkotilat

*Stephen astelee ulos luettuaan viikkotehtävän kuvauksen. Hän näyttää vähän huolestuneelta ja hermostuneelta, ulkoilmaelämä ei oikein houkuttele.*
#Viikko. Ulkona. Kylmässä. Allas.#
*Irvistää ajatuksilleen tuskastuneena, katsahtaen allasta kohti. Lopulta kävellen sen reunalle ja kurkaten altaassa olevia tavaroita.*
Kalastamista.
*Lausahtaa ponnekkaasti sanan, irvistäen heti sen perään. Tyttö kyykistyy ja koskettaa sormenpäillään vettä, vetäen kätensä heti pois. Kylmä vesi ei tuntunut oikein mukavalta. Haikeasti Steph katsahtaa telttaa kohti, mutta siellä vaikuttaa olevan suhteellisen ahdasta, niin hän ei ihan suosiolla yritä tunkea itseään sinne.*

*Tom tuli teltasta ulkotiloihin, ja havaitsi Stephenin jota riensi halaamaan antaakseen tytölle vähän lämpöä* Moi Stephen, miten menee? Tuolla teltassa on ihan kamalan ahdasta mutta siellä alkaa myös olla tiiviin tunnelman vuoksi lämmintä joten tule vaan sinne. *Nyökkää telttaa kohti* Ei ole kivaa että värjöttelet yksin täällä. Rogsterkin on siellä teltassa ja hän varmaan odottaa sinua sinne innolla, voisin kuvitella. *suo tytölle pienen hymyn, ja jää odottamaan tuon vastausta*

*Hymyilee Tomille ilahtuneena hänen sanoistaan.*
Vau, kiitos Tom! Tulen mielelläni telttaan, täällä onkin vähän kylmä - hrrh.
*Sipaisee hiuksiaan edelleen hymyillen, lähtien sitten astelemaan kohti telttaa. Olettaen tietenkin, että Tom seuraa. Kyyristyy ja pujahtaa telttaan kasvoillaan jo vamiiksi pirteä hymy.*

*Blackbird kyyhötti hiljakseltaan yön kalseuden ja koleuden kastamalla terassilla, huulillaan väreillen sinertävä häive silmäluomien nykiessä tahtomattaan kuin elohiiren pakoittamana. Poika värisi muutenkin kylmyydestä kiireestä kantapäähän, hän näytti kasvoiltaan ja paljaista pohkeistaan anemisen valjulta, vaikkakin tuulenvireet pistelivät pojan nenänpäätä ja saivat veren kiertämään poskien pintasuonistossa. Rycroftin sopi syyttää vain itseään epämukavista oloistaan, olihan poika päättänyt vapaaehtoisena jäädä teltan lämmön ulkopuolelle jonkinlaista rauhaa kaivatessaan ajatuksiensa puimiselle.

Hopkins vaihtoi asentoaan omistajansa sylissä, ja ojenteli pikaisesti raajojaan päästäen jonkinlaisen massutuksen suustaan - kissan vatsaa kurnaisi, ja olento oli hetkessä hereillä antaessaan odottavaisen silmäparinsa katseen porautua nukkuvaan Blackbirdiin, joka tavanomaisesti ruokki lemmikkiään heti seitsemän jälkeen aamiaisensa jämillä. Poika raotti toista silmäänsä koiranunestaan havahtuen, ja vetäytyi istumaan suoden niin Hopkinsille kuin muutaman kymmenkunnan jalan päähän asetetulle teltalle mittailevan silmäyksen. Rycroft venytteli jalkojaan ja veti villasukkiaan sääriensä peitoksi, ristiessään itsensä istumaan selkä seinää vasten ja katse tiiviisti teltassa kuin aavistellessaan jonkun kohta puoliin heräävän.*

*Tom kömpi teltasta ulos viltti yllään. Hän katseli hetken ympärilleen pihalla josta varsin pian silmiin osui Rycroft, joka kyhjötti kuistilla* Ei voi olla totta. Kaikki muut nukkuivat teltassa ja vaikka jouduimmekin nukkumaan melkein päällekkäin, niin lämpöä ainakin riitti muista ihmisistä. Tule sinäkin ensi yöksi sinne, aamullahan siellä oli melkein kuuma, voisi sanoa.

*Poika istahti kuistin reunalle Rycroftin viereen. Hetken mietittyään hän vetäisi viltin yltään, ja asetteli sen siististi pojan päälle lämmittämään*

*Blackbird varteenotettavista päättelykyvyistään huolimatta ei osannut odottaa Tomin lämminhenkistä elettä, vaan pikemminkin säpsähti tuntiessaan toisen ihmisen kosketuksen olkapäillään ja viltin kiertyessä lämpöä tiivistäen ympärilleen. Hän soi ensin varsin viileän katsauksen poikaan, kunnes tunsi veren sykähtävän jaloissaan liikkeelle saaden pohkeet paikka paikoin kihelmöimään. Rycroft sulki silmänsä itsekseen tuhahtaen, eikä jaksanut edes pistää pahakseen huomionhakuisen Hopkinsin siirtymistä omistajansa sylistä Tomin jalkoihin. Jollain säilytettyjen inhimillisten piirteiden tasolla Blackbird tunsi kiitollisuuteen verrastettavaa pistelyä rintakehässään, joka sai pojan pudistelemaan vienoisesti päätään ja raottamaan huuliaan kuin sanoakseen jotain ilmapiirin rikkomiseksi.* Uhrauduit siis.

*Aamuisen tilanteen jälkeen Rycroftin oleminen ja eläminen sujui varsin verkkaiseen tahtiin, Blackbirdin silloin tällöin kohotessa seisomaan viltti viitaksi kiedottuna ja lähdettyä jaloittelemaan terassille taikka altaan äärelle lojaali Hopkins jalkeillaan.*

// ps. party hard 100. viestin kunniaksi \o/

Joo, ajattelin että on sinullakin jotain lämmikettä jos et halua telttaan tulla. *Tom hymyili pienesti* Tuleeko sinun muuten ikävä meitä, kun tämä loppuu? Et vaikuta sellaiselta tyypiltä joka haluaisi pitää yhteyttä jälkikäteen, mutta jos et pistä pahaksesi niin voitaisiin tämän jälkeen vaikka jotain viestitellä. Kun olemme täällä kuitenkin pitkään yhdessä asuneet.
*Tomin ääni oli hyvin varovainen hänen tuodessaan ehdotuksensa esiin, koska häntä todella jännitti kysyä sellaista asiaa Rycroftin tapaiselta ihmiseltä*

*Tuli ulos teltasta, katsellen ympärilleen ja hengittäen vihdoin ja viimein raikasta ilmaa. Huomasi kauempana terassilla Tomin ja Rycroftin keskustelevan joten asteli hieman lähemmäs mutta jäi istumaan terassin portaille yksin. Nosti katseensa taivaalle pieni hymy huulillaan, kun ajatteli - mitäs muutakaan kuin kihlattuaan Jonas Carrya.* # Voi Jonas, minulla on sinua ikävä mutta pian näemme taas ja nautin taas suudelmistasi ja halauksistasi.. #

Tämä on Big Brother.
Viikkotehtävänne ensimmäinen osa koituu myös omaksi huviksenne. Altaan pohjalla on tuliviskipullo jokaiselle, paitsi Lenalle jolle on pullollinen kermakaljaa. Teidän on sukellettava jokaisen omansa sieltä. Onnea suoritukseen.

*Jane kuuli Big Brotherin kuulutuksen, jonka jälkeen nousi istumasta terassilla ja meni aivan altaan vierelle. Katsoi vettä empivään sävyyn, sitten Tomia ja Rycroftia kunnes alkoi riisumaan vaatteitaan pois yltään - jätti ylleen rintaliivit ja pikkuhousut. Laittoi sormensa jääkylmään veteen, jonka jälkeen kylmät väreet kävivät nuoren naisen selkää pitkin ja pudisteli päätänsä.* # Minun on pakko pystyä tähän.. pakko! Ei se ole kuin hetken aikaa kylmä! Toivottavasti Big Brother on siihen varautunut että kaikki ovat sairaita tämän jälkeen! # *Jane nyt vei molemmat kätensä hiuksilleen, ja laittoi ne korkealle nutturalle, jonka jälkeen laittoi molemmat kätensä altaan reunalle jonka jälkeen ponkaisi hieman ilmaan ja hypähti altaaseen. Täristen hetken aikaa kunnes sukelsi altaan pohjaan sokkona, saaden sieltä juuri ja juuri tuliviskipullon itselleen jonka jälkeen nousi pintaan - nosti pullon ilmaan.* Minä sain sen, sain sen! *Hymyili onnessaan, ja tuli nyt portaita pitkin pois altaasta. Ei ollut huomannut portaita altaasen aikaisemmin, jonka jälkeen nopeasti puki päälleen kankaisen haalarinsa ja tärisi hieman.* Ei se ollut niin paha mitä luulin.. *Astellen istumaan terassin portaille jälleen istuskelemaan, katsoen pulloa mietteliäänä saisiko sitä avata vai ei.*

Tuliviskiä..... Sukellus.. hmm *Mieteskelee ääneen, kuitenkin
kömpien teltasta ulos tuijottelemaan miettivänä allasta *
Mennäkkö vai eikö mennä.. * Hieraisee niskaansa ohimennen,
kuitenkin. nappaa itseltään muutaman vaatekerroksen pois, että
saisi lopulta lämmintä ja kuivaa päällensä sukellettuaan. Eli Sandrette
siis todellisesti hyppäsi alusvaatteillansa hakemaan itselleen tuliviskipulloa
altaan pohjalta tullen pintaan kiljuen kylmästä vedestä. Kuitenkin sukeltaen, kun itsensä siihen pakotti
* # ... Kylmää, kylmää # * Tuliviskin saavutettuaan polski nopeasti
pintaan ja ui "rantaan" jossa puki kuivat vaatteet päällensä. *
Hrr... * Mutisee itsekseen vaatteet päälle saatuansa, hampaat kalisten astelee takaisin telttaan *
..Hyyyh, se vesi oli aivan .. pirun kylmää! * Toteaa, hypistellen käsissään kylmää tuliviski pulloa,
hampaat edelleen kalisten *

*Tom tuijotti hetken aikaa epäuskoisena hyytävää altaan vettä, mutta koska kyseessä oli viikkotehtävän onnistuminen ja täten kunnia-asia, hän heitti vaatteet yltään ja jäljelle jäivät vain alushousut. Sandreten ja Janen noustua ylös Tom käveli aluksi altaan reunalle, ja testasi veden kylmyyden kädellään. Sitten hän nousi reunalle, ja tuijotti vettä nielaisten palan kurkustaan koska vesi oli tuntunut melkoisen kylmältä. Sitten Tom pomppasi pää edellä veteen, johon sukelsi. Hän meni melkein paniikkiin osuessaan altaan pohjaan, mutta nappaa sitten käteensä pullon jota hölskyttää hiukan - se on valitettavasti Lenalle suunattu kermakaljapullo, joten hän laskee sen takaisin pohjalle ja nappaa sitten summamutikassa yhden toisista pulloista, ja pulikoi pintaan. Henkeään haukkoen hän nousee altaasta*

Tom! Oletko kunnossa? *Huudahti hyvin huolissaan, ja näytti hieman järkyttyneeltä. Laittaen tuliviskipullon viereensä, josta sittemmin nousi ja juoksi altaan reunalle.* Tom! Tarvitsetko apua? *Jane hymyili ystävällisesti ja kättään ojensi nuorta miestä kohti - odotellen tarttuisiko hän siihen vai ei. Katsoi vakavalla ilmeellä, eikä ilme värähtänytkään mihinkään suuntaan - hymy vain pysyi kasvoillaan, mutta oli järkyttynyt silti sisältä - ei näyttänyt sitä päällepäin.*

*Lena käveli tuonne päin.* #huh, kermakaljaa.. Onneksi hän ei pistänyt minua juomaan tuliviskiä.. # *Tämä pisti uimahousut jalkaan, ja kosketti varpaillansa veden pintaa - hyytävää, kuten arvata saattoi. Rohkeasti kumminkin Lena hyppäsi veteen, ja sukelsi. Lena avasi silmänsä veden alta, ja näki monia tuliviskipulloja, joiden seassa oli yksi erinlainen.* # Tuon on pakko olla minun oma.. # *Sukeltaen nutten delfiini uintia ja nappasi pullonsa. Sitten ponkaisi voimaa pohjasta, ja ponkaisi ylös.* Ääääk! *Ui nopeasti rantaan, ottaen pyyhkeensä ja käpertyen siihen* # Hrrh.. #

Voi ei, voi ei..
*Steph vaikertaa kontatessaan ulos teltasta ja suodessaan katseensa kylmää vettä täynnä olevaan altaaseen ja sen pohjalla oleviin tuliviskipulloihin.*
Minun pitäisi siis hakea omani..
*Tyttö mutisee, enemmän itselleen kuin muille ulkona oleville. Stephen hieman epävarmasti riisuu päällysvaatteensa, hänen ylleen jäävät vain rintsikat ja pikkuhousut. Steph loikkii värjötellen alusvaatteisillaan, lopulta hypäten hyytävän kiljahduksen saattelemana jääkylmään veteen.*
Voi helvetin helvetti, tää on kylmää!
*Tyttö kiljahtelee, lopulta vetäen keuhkot täyteen ilmaa ja lähtien sukeltamaan kohti altaan pohjaa kohti. Ei mene kauaakaan, kun Stephen saa oman tuliviskipullonsa ja pääsee palaamaan pintaan. Hän pärskähtää saadessaan taas happea. Steph ui mahdollisimman nopeasti altaan reunalle, varoen pudottamasta arvokasta pulloaan. Hän kiipeää pois altaasta, loikkien hetken aikaa aloilllaan aivan kuin yrittäisi kuivattaa itseään. Mutta lopulta hän tyytyy kohtaloonsa ja pukee vaatteet ylleen, vaikka ne kastuvatkin inhottavasti, mutta ainakin siten on lämpimämpi. Steph poistuu onnellisena tuliviskipulloaan kantaen takaisin telttaan.*

Helppo nakki! *Kunnon kylmäpäänä Rogster hypähti veteen pääedellä, kun oli sitä ennen riisunut vaatteensa, niin että vain alushousut olivat jäänneet alle.* Hiiop! *Tämä huusi hypätessään, loiskahtaen veteen, vaipuen suoraan pohjaan. Tunnusteli pohjaa, sillä ei tämä silmiään raaskinut avata. Nousi sitten pintaan haukkomaan henkeään.* Huh.. Ei löydy millään.. *Sukelsi takaisin pohjaan etsiskelemään pulloa.*

*Jane oli edelleen käsi hieman ojennettuna Tomiin päin, mutta oli peruuttanut jo muutaman kerran taaksepäin kun muut asukkaat ei selvästikään välittäneet miten Janen kävi. Nuori nainen oli nyt jälleen märkä ja katsoi hieman surullisena vaatteitaan, jotka olivat märkänä. Käveli kuitenkin hymy huulillaan takaisin terassille, istahtaen siihen ja napaten tuliviskipullon käteensä ja katsoi taivaalle.* # Kiitti vaan kaverit - olen taas kylmissäni.. # *Hetken päästä siitä ajateltuaan alkoikin tärisemään kylmästä, mutta yritti kaikin voimin pitää hymyn kasvoillaan.*

# Äh, nämä silmät on pakko avata! # *Rogster ajatteli, ja sukelsi syvyyksiin avaten silmänsä.* # No, nyt alkoi lyyti kirjoittaa.. # *Kroolasi ja nappasi yhden pullollisen ja sukelsi pintaan. Jäi kellumaan ja kroolaamaan pintaan, ja sitten kellui selällään. Sitten sylki vedet pois suustaan, ja se näytti siltä kuin se olisi ollut joku vesilähde.* Saammekohan juoda näitä? *Kysyi kanssakilpailijoiltaan + Janelta, silmäillen pulloa tarkasti, aivan kuin olisi joku terveyskriitikko, joka halusi tietää onko pullossa joku terveysvirhe. Ui sitten rantaan, ja kääriytyi saunatakkiinsa, istahtaen tuolille.*

*Tom istahtaa Janen vierelle ja vastaa Rogsterin kysymykseen* Minä ainakin avaan, ihan.vain koska tuosta niin paljon kärsittiin ja tuliviski lämmittää. *Puhutessaan availee pullonsa, ja hörppää ensimmäisen kulauksen polttelevaa juomaa,.hymyillen pienesti muille* Se vesi oli ihan liian kylmää ollakseen inhimillistä. Onneksi tästä jotenkin selvittiin.

*Jane laski katseensa Tomiin, hymyillen leveästi ja avasi myös tuliviskipullonsa josta vetikin heti ensimmäisellä kulauksella puolet jonka jälkeen Jane hieman irvistäen mutta naurahtaen samalla.* Huhhuh nyt tuli kyllä tulisuutta suuhun, huhhuh! *Jane pudisteli päätänsä, laskien hiljalleen päänsä jälleen Tomin olkapäälle.* Toivottavasti tämä ei ollut kauhimmasta päästä, koska ei tuo ollut loppujen lopuksi niin.. paha? Ainakaan minun mielestäni!

Ai, moikka Rogster! Ja unohdin moikata teitä muitakin. Moikka Tom, Jane ja Stephen.. Onpas meitä täällä enään vähän.. *Huokaisi katsoen muita asukkaita.* Neljä meistä on finaalissa.. Kuvitelkaa! *Huudahti muille asukkaille.* Laulettaisiinko tänä iltana jotain? *Naurahti.* Jotain kivoja yhteislauluja? Jos vaikka saisimme notskin tänä iltana..

/notski = nuotio

No moi Lena. Ja joo, onhan se huimaa.. *Sanoi katsellen muita asukkaita, miettien, ketkä kaikki neljä asukasta olisi siellä.. Finaalissa. Se ajatus tuntui käsittämättömältä. Rogster oli selvinnyt kaikista 4 häädöstä mistä oli ollut.. Wau.. Ja olihan tämä jo näin pitkällä!* Niin, BB! *Huudahti.* Saisimmeko notskin?

*Tom oli viettänyt päivää teltan lämmössä tuliviskipullonsa tyhjäksi siemaillen, mutta kun lämpö oli alkanut muuntautumaan kuumuudeksi kömpi hän ulos pihalle. Teki muutaman venyttelevän liikkeen, ja istahti sitten nurmikolleen jatkaen rentouttavaa venyttelyä, kohottaen käsiään ylös ja alas ja tehden muutamia haara ja tasajalkahyppyjä. Siinähän pojalla olikin hyvin aikaa ajatella kaikkea muuta, kuten muita asukkeja ja tietysti yhä hiukan pistävää koti-ikäväänsä joka oli kuitenkin helpottanut koska hän tiesi lopun olevan lähellä*

* Päivän mittaa Sandrette oli yskinyt melkein keuhkonsa pihalle
alkavan nuhansa takia, koska eilen kävi hakemassa melkeinpä jääkylmästä
vedestä tuliviskipullon mitä ei ollut edes vielä avannut, vain hypistellyt kädessään.*
Hyrr.. Miksi pitää olla näin kylmä iltasin ? * Nostaa hupparinsa hupun päähänsä
lämmittämään edes jotenkin päätänsä, vaikka teltassa oli muutenkin lämmin.
Pudistelee päätänsä itsekseen, kun tuijottelee tuliviskipulloansa *

*Steph mönkii päiväuniensa jälkeen ulos teltasta, venytellen syvään.*
Minua jännittää, meitä on jäljellä enää viisi ja iik.
*Hän nostaa kädet rennosti puuskaan rinnalleen hymyillen hyvin jännittyneenä ajatellessaan tulevaa häätöäänestystä.*
Minusta vähän tuntuu, että joudun tämän viikkoiseen häätöäänestykseen, ei hyvä tuuri voi jatkua ikuisesti!
*Astelee altaan reunalle, istahtaen siihen risti-istuntaan silmäilemään vettä tyynesti. Nälkäkin tytöllä olisi, mutta hän ei millään haluaisi onkia kylmästä vedestä mitään syömäkelpoista.*