Oleskelutila

*Lena oli vilkaissut taakseen, kun Rogster oli lähytenyt.*
Rogster? Minne sinä men.. *Keskeytti lauseen, sillä
huomasi, että Rogster oli jo ehtinyt lähteä. Jäi sitten
keikkumaan sohvalle yhtenä pallona. Lenalla oli turkoosi
paita, musta-violetti huivi ja pilli farkut. Sukkia tyttö
ei ollut jaksanut laittaa.* Hmmh.. Miten teillä muilla menee?

*Kun Stephen oli nukkunut koko päivän, eikä ollut
vastannut Rogsterille, palasi Rogster oleskelutilaan
ja hymähti muille.* Moikka moi.. Mikä meininki?
*Kysäisi kaikilta ja lösähti sitten sohvalle.*
Pelottaa, tipunkohan huomenna.. Ja jos minä
en tipu, pelkään että sinä tiput, Lena, koska olet
niin uusi asukas.. Yyh.. *Rog puraisi alahuultaan
mutta hymähti sitten.* Mutta se on huomisen
murhe, ellette halua puhua siitä nyt? *Rogster
kysäisi toivottavasti.*

Kai siitä voi puhua, uskon ja toivon että Nancy putoaa koska hän on ollut täällä kaikkein vähiten esillä ja ärsyttää kun ei voi tulla meihin muihin tutustumaan, muut ovat sentään yrittäneet. *sipaisee hiuksiaan ja haukottelee, katsellen tapansa mukaisesti etäisesti talosta pois johtavaa liukuovea kohti ja puraisee sitten huultaan hitaasti* Toivon että sinä ja Lena jäätte. *Aivan yllättäen Tom peittää kasvot käsiinsä, ja suuntaa kylpyhuoneeseen, jossa valahtaa lattialle pyyhkäisteen kyyneleen silmänurkastaan*

*Hämmästeli Tomin reaktiota.* Tom? Onko jotain jota haluat kertoa meille? Minä
haluan auttaa sinua, jos sinulla on jotain kerrottavaa. *Kysyi Tomilta kuulostaen
aidosti siltä, että haluaisi auttaa. Sitten jäi odottelemaan vastausta.*

*Tom nielaisee, ja vastaa sitten* On vain koti-ikävä, kamala... Tuntuu etten jaksa enää, voisin kävellä tuonne PK-huoneeseen ja sanoa että luovutan. Tämä on vain liian rankkaa, elää nyt erityksissä näin kauan erossa kaikista ra-rakkaista ihmisistä... En ole nähnyt heitä puoleentoista kuukauteen ja tuntuu niin pahalta että sydämmeen sattuu...
*Pyyhkäisee jälleen kyyneleen silmäkulmastansa*

Tom.. Jos haluat, voin äänestää sinua häätöön ensiviikolla. Älä luovuta, mieluummin vedä kilpailu loppuun häätöön saakka. Minä ainakin annan sinulle kaksi pistettä, jos haluat. *Puraisi alahuultaan ja katsoi Tomia silmiin.* Oikeasti. Minulla ei ole mitään sinua vataan.. Mutta näen, että sinulla on koti-ikävä.. Ja..

Se kyllä käy *sanoo hitaasti ja murheellisesti, nousten ylös ja silmiään hieraisten* Olisi kuitenkin hienoa lähteä häädön kautta eikä luovuttamalla... Vaikka minulla on niin pakahduttava ikävä että haluaisin häipyä jo nyt. Ja joo, tämä koti-ikävä on ihan tajuttoman hirveä, en olisi uskonut että näin raju tulee. Tai onhan minulla tälläistä pientä kokoajan ollut mutta nyt taisi tapahtua tämä lopullinen purkautuminen... Olisipa tämä jo ohi, en kestä. *Palaa oleskelutilan sohvalle*

*Lena katsahti Tomia.* Onko se mitä oikeasti haluat? Olisit varma finalisti.. Muista se.. *Naurahti huvittuneena mutta kumminkin empien.* Tom.. Minäkin voin äänestää sinua. Jos se on mitä sinä aivan oikeasti haluat. Oletko varma tästä? *Lena kysyi jotenkin äidillisesti. Lena välitti Tomista - todella välitti.* Mutta Tom, kai lupaat että pidämme yhteyttä kävi mitä kävi talon ulkopuolella?

Lena, me ainakin pidämme. *Naurahti Lenalle.* Ja sinun kanssa myös Tom. *Naurahti vaihteeksi Tomille.* Kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Muista se. *Katsoi Tomia syvälle silmiin.*

Olisin kiitollinen. Mutta miten saisimme minut sellaista tyyppiä vastaan, jota vastaan putoaisin varmasti? *Sanoo pohtivaan sävyyn* Koska jos saankin helpon vastuksen enkä putoakkaan, niin koko suunnitelma on mennyt hukkaan ja olemme taas lähtöpisteessä, yhtä asukasta köyhempänä. *puraisee huultaan* Pitäisi olla varma keino saada minut jotakuta todella pahaa vastusta vastaan, muuten en suoraan sanoen välttämättä putoa.

Rycfort? Stephen? *Kysäisi Tomilta.* Sandrettekin voisi olla. En ainakaan minä tai Rogster! Sinä voittaisit meidät heti! *naurahti heleästi.* Voisimme vaikka.. Minä antaisin kaksi pistettä henkilölle X ja yhden pisteen sinulle, ja sinä antaisit kaksi pistettä henkilölle X ja jolle kulle muulle henkilölle X 1 pisteen. Sitten Rogster antaisi henkilölle X yhden pisteen ja sinulle kaksi. Silloin haluttu henkilö sekä sinä joutuisitte häätöön.. *Lena selitti aika monimutkaisesti suunnitelman, mutta kaikki varmasti ymmärsivät mitä Lena haki takaa.*

Rycfort enemmänkin. Se olisi varmempi - jos minulta kysytään. *Hymähti iloisena.* Mutta Tom. Voisimme kaapata Sandreten mukaan suunnitelmaan? Silloin kaikki tapahtuisi varmasti..

*Lena saapui oleskelutilaan istahtaen suoraan sohvalle. Ei tehnyt mieli ruokaa - ei mitään. Tämä käpertyi yhdeksi palloksi, ja pureskeli kynsiään.* # Minä en ole valmis lähtemään kotiin.. En vain ole.. # *Lena tutkaili ympäriinsä huonetta antaen silmiensä palloilla joka nurkassa etsien jutteluseuraa. Kun sitä ei löytynyt, tämä vain käpertyi enemmän palloksi.

Lenalla oli päällä silkkinen mekko, jossa tämä oli nukkunut. Se oli väriltään violetti. Siinä oli pieniä säihkyviä pinsettejä jotka muodostivat yhdessä sydämmen. Tällä oli villasukat jalassa, ja hiukset oli vähän.. no miten sattuu, koska tämä ei ollut jaksanut pistää niitä mitenkään aamulla.

Tämä vielä haahuili ympäri huonetta, ja katsoi, josko kukaan oli siellä.* Huhuu? Onko täällä ketään? *Kysyi karhealla äänellä, sillä tämän kurkku oli kuiva ja kipeä. Jäi sitten odottelemaan, josko jostain nurkasta pongahtaisi vaikka Rogster, Tom, Donna tai Stephen.*

*Saapui oleskelutilaan väsyneenä. Haahuili ympäriinsä, muttei nähnyt ketään.* Aijaa, moi Lena! *Huudahti, kun oli bongannut pienen palleroon kypertyneen Lenan.* Huomenta huomenta. Olitpas hyvin maastoutunut. *Rog puraisi alahuultaan, tai ylähuultaan jos se on teknisesti helpompaa.* Joo.. Jännitätkö sinäkin häätöä? Pelkään että joudun lähtemään.. Tempauksieni takia..

*Katsoi Rogsteria syvälle silmiin.* Lasketko leikkiä? Se on ainoa asia mitä mietin.. *Tuhahti.* Ehei, Rogster, jos joku, niin minä joudun lähtemään, koska olen niin uusi asukas.. *Lena näytti selvästi panikoivan - mutta sitten tämän mieleen tuli jäätävä juttu.* Iik.. Minähän jouduin häätöön koska.. Koska minua äänestettiin sinne? Kukakohan minut äänesti? *Kysäisi pelokkaana.*

Jotenkin .. jotenkin en vain usko. Se tulee olemaan Nancy - et ainakaan sinä. Nancy ei puhu paljon meille ollenkaan.. *Hymähti jotenkin hassusti ja irvisti.* Uskon että pääset finaaliin, Lena. Taino, en tiedä.. Jos Tom tippuu, Nancy tippuu ja sitten minä tipun. Sitten olet finaalissa. *Hymähti.* Ja en minä ainakaan antanut sinulle pisteitä..

Äläs nyt! Uskon sinut finaaliin.. Apua! En tiedä enään mitä uskoa!
Kaikki olemme niin pitkällä ja kaikki on niin sekavaa! En olisi
uskonut pääseväni näinkään pitkälle.. *Lena pyyhkäisi kyyneleitä
silmäkulmastaan.* Sori.. Välillä tulee näitä.. kohtauksia.. Mutta
minä haluan päästä pitkälle tässä kisassa - ainoastaan pikku
vauvani takia..

Hyvää huomenta.
*Lausahtaa aurinkoisesti astellessaan oleskeluhuoneeseen. Stephen heräsi vasta puolisen tuntia sitten, mutta silti hän on ehtinyt jo pukeutumaan shortseihin ja löysään t-paitaan - sekä ehostamaan kasvojaan. Kulkunsa hän suuntaa keittiöön. Stephen ottaa esiin kulhon, johon kaataa jugurttia ja mysliä. Hän nappaa vielä lusikan ja jugurttimysliseostaan sekoittaen astelee pöydän ääreen syömään.*

Stephen! Tuota.. Menisimmekö hieman sivuummalle? *Kysäisi tytöltä, sillä
halusi puhua asiat once & forall läpi.* Noh? Mennäänkö. *Viittoi Stepheniä
WC:lle päin.*

Moikka, Stephen. *Hymyili tuolle kovin ystävällisesti. Sitten muuttui taas aika äidilliseksi.* Stephen, mielestäni teidän pitäisi sopia. Ei välttämättä suudella tai muuten palata yhteen, vaan silleen että onnistutte olemaan samassa huoneessa samaan aikaan. Tshe tshe. *Osoitteli Stepheniä vessaan päivän.*

*Huokaa, jättäen ruokansa pöydälle ja nousten sitten ylös. Seuraa Rogsteria vessoille päin, suoden jännittyneen hymyn Lenalle. Vessoille tultaessa Stephen katselee Rogsteria varautuneesti.*
No?
*Töksäytti yksitavuisen kysymyksen ilmoille.*

Oletko sää edelleen vihainen minulle? *Rogster näytti tosiaan pahoiltansa teoistaan.* Kun.. kun, vaikka minä halusin, niin eihän meillä ollut mitään virallista suhdetta tai.. *Rogster purskahti sitten 100% aitoon itkuun.* Asia on vain niin, että.. Stephen Jac, minä rakastan sinua.

*Lenan silmät pyöristyivät kun tämä kuuli "I <3 u" jutun.* # Tämä kaipaa tuliviskiä! Minulla on kätköissä vielä vähän sitä.. Taino, Rogster kertoi mihin piilotti omansa.. # *Katsahti pöydän alle - kyllä siellä ne vielä olivat..* # Eikun shit.. Emmehän saa juhlia ilman BB:n lupaa. Noh, tyydyn taputukseen, jos noiden suhteesta tulee mitään.. #

Tiedän, ettei meillä ollut mitään sen vakavempaa - mutta kuitenkin, menit nuolemaan toisen tytön kanssa ja parhaimmassa tapauksessa nussimaankin!
*Tiuskahti lauseen lopun, sulkien sitten silmänsä rauhoitellakseen itseään. Muutaman sekunnin päästä Steph jälleen avaa silmänsä kohdaten parkuvan Rogsterin.*
Rakastat.
*Hymähtää ollen ehkä hieman jäätävä.*
Annan sinulle anteeksi.
*Lausahtaa lopulta, käännähtäen kannoillaan ympäri ja palaten ruokapöytään huultaan purren.*

En nuollut häntä! Enkä todellakaan nussinut! Stephen, odota nyt! Minä ja Jane.. Minä olin alkoholin vallassa - ja kyllä, suutelin häntä! Halusin vain maksaa potut pottuina, kun sinäkin suutelit Emmyä! Olin mustasukkainen! *Huudahti tuskaisesti.* Siellä sviitissä, me puhuimme BB talon asioista! *Tuhahti tytölle.*