Oleskelutila

*Talossa käynnistyy soimaan;

#Onpas Isoveli taas vitsikäs..#
*Stephen tuhahtaa, kohottaen katseensa Rogsteriin kulhostaan. Stephen ei oikein tiedä mitä sanoa tai ajatella.*
Emmyn ja minun suudelmista on kauan, vieläkö tosiaan kannoit kaunaa sen takia?
*Kohottaa kulmiaan jatkaen sitten jugurttimyslinsä syömistä.*

Eivätkös ne Stephenin ja Emmyn suudelmat tapahtuneet pullonpyörityksessä? *Tom kysyi, hän oli seurannut tapahtumia intensiivisesti sohvan luota, josta nyt antoi katseensa vaihdella Lenan, Rogsterin ja Stephenin välillä* Tarkoitan siis, se on kuitenkin vain peli ja olen suudellut täällä varmasti jotakuta mutta en nyt muista ketä, on tullut niin usein pelattua. Ja se etten muista, kertoo varmaan etteivät ne suudelmat olleet vakavia - kuten eivät myöskään varmasti Stephin ja Emmyn väliset.

No, Tom, aivan oikeasti! Sinä menit sänkyyn Donnan kanssa, koska olit alkoholin alaisena! Tiedät miltä se tuntuu, etkö voisi hieman auttaa tässä? Minäkin annoin sinulle anteeksi silloin! *Voihkaisi hiljaa.*

# Voihan viisisataasuomuinen lohikäärme. # *Risti jalkansa naisellisesti, mutta nousikin nopeasti ylös. Alkoi sitten puhumaan kovin äidillisesti.* Kuulkaas, eri ihmisillä, on eri tunteet. Jos minä sanoisin Tomille, haista vittu, hän tuntisi sen aivan eri tavalla kuin jos sanoisin sen Rogsterille. Hyvä esimerkki on esimerkiksi tämä, Stephen mielestä se suudelma oli "pikkujuttu" kun taas Rogsterin mielestä se oli härän kokoinen juttu. Älyättekö? *Selostaessaan tämä pyöritteli käsiään ja "Pikkujuttu" sanan kohdalla, tämän kädet olivat kovin lähellä toisiaan, ja "härän kokoisen jutun" aikana, tämän kädet olivat niin kaukana toisistaan että huhhuh.*

Niin, olet oikeassa Tom.
*Nyökkää pojalle helpottuneena hymyillen, kohdistaa sitten katseensa Lenaan - hymyillen hällekin.*
Mmmmh, olet sinäkin oikeassa.
*Hieraisee kevyesti niskaansa. Tönäisee sitten jugurttimysli kulhonsa keskemmälle pöytää ja kääntyen ihmisten puoleen edelleen istuen.*
Rogster, en nyt oikein tiedä mitä pitäisi ajatella.

Voit ajatella aivan mitä vain, Stephen.
*Sanoi tytölle, ja katsoi tuota syvälle
silmiin, sulkien kaiken muun pois
ympäriltään.* Tärkeintä on, että
tiedät sen.. Että rakastan sinua.
*Astui nyt askeleen lähemmäs,
suudellen tuota, ja astui sitten
punastuen taaemmas.*

En tässä puolta halua valita, tämä on kuitenkin TpBB - talo. Te, lukuunottamatta minua ja Lenaa, olette olleet täällä yli kaksi kuukautta erityksissä eikä teillä ole ollut mahdollisuutta ottaa yhteyttä läheisiin tai ystäviin saadakseen tukea. Ainoana tukena on olleet tämän talon ihmiset, ja on ihan normaalia että syntyy kaikkia romansseja mutta myös vihasuhteita, koska täällä ei pääse livohkaan keltään. Ja tosiaan, sen Donnahomman jälkeen olen yrittänyt olla juomatta liikaa *naurahtaa kevyesti* Oli aika iso moka, että luulin häntä Rycroftiksi.. Tai siis, ihankuin Rycroft katsoisikaan minuun päin.

Oooh! Söpöä! *Huudahti iloisena ja haltioissaan katsoen tuota lyhyttä mutta paljon paljastavaa suudelmaa. Katsoi sitten vielä Rogsteria - hän punastui.* # Hih, selvä merkki rakkaudesta. #

* Katsoi nyt Stepheniä syvälle silmään. Ikäänkuin odottaen
jonkunlaista reaktiota.* Oliko tuo.. jotenkin sopiamtonta?
*Kysyi Stepheniltä.*

/SRY LYHYT!!

*Stephen katsoi Rogsteria silmiin, hämmentyen hieman pojan suudelman johdosta - mutta vastasi siihen kuitenkin. Entistä hämmentyneenpänä jää tuijottamaan poikaa, pudistaen päätään hänen kysymykselleen siitä, oliko se sopimatonta. Pyyhkäisee hiuksiaan kevyesti sivuun kasvoiltaan, kääntäen katseen syliinsä hieman ujosti.*
Yllättävää..
*Tyttö mumahtaa hieman punastuneena.*

# Mitäköhän seuraavaksi tapahtuu? Tämä alkaa mennä todella jännitäväksi, he eivät kyllä saa rauhaa Catherinelta jos tulevat illalla häätöshown... # *Tom naurahtaa pienesti katsellessaan kaksikkoa* Teille sitä pitäisi varmaan varata sviitti, koko yöksi. Se tekisi varmaan hyvää teille, luulen. *kohauttaa olkiaan ja kävelee jääkaapille, jonka avaa mutta sieltä ei löydy yhtikäs mitään syömisen arvoista. Niinpä Tom sulkee jääkaapin, ja palaa sohvalle istumaan*

Se olisi hyvä, Tom, paitsi että minusta tuntuu, että.. Minut häädetään tänään. *Sanoi hiljaa.* Mutta jos ei, niin.. Stephen, käykö se sinulle? *Kysyi tuolta toivekkaasti.*

Se olisi kivaa.
*Virnistää nousten seisomaan pöydän äärestä ja astellen Rogsterin luokse. Steph kietaisee kätensä pojan ympärille hymyillen vielä hieman jännittyneenä, mutta aidommin kuin aiemmin.*
Toivottavasti sinua ei häädetä.
*Lausahtaa kohottaen toisen kätensä sipaisemaan sivuun pojan otsalle valahtaneita hiuksia.'*

*Lankapuhelin pärähtää soimaan*

*Lankapuhelimen soidessa Steph irroittautuu Rogsterista ja astelee puhelimen luokse alati kasvavan jännityksen vallassa. Tyttö nostaa luurin ja vie sen korvalleen.*
#Minun ei pitänyt koskea tuohon kirottuun puhelimeen.#

*Syöksähtää vastaamaan.* Lena puhelimessa, päivää.
*Naruahti ja nojasi pöytään, jääden odottamaan vastausta
puhelun soittajalta. Naputteli vielä sormiaan pöytään, ja
se kuulsoti aivan sateen ropinalta.* Dididii..

*Eikun ei vastannutkaan, nimittäin Stephen ehti ennen, murh.*

Hei Stephen! *kuuluu Catherinen ääni* Koska vastasit kirottuun lankapuhelimeen, saat valita yhden henkilön kenen kanssa pääset sviittiin silloin kun vain haluat. Ilmoita valintasi heti.

Mitä siellä sanottiin? *Rogster katsoi Stepheniä kummastellen.* Jotain mukavaa,
vai ei niin mukavaa? *Jäi odottelemaan tytön vastausta katsellen tuota.*

* Donna asteli makuuhuone kakkosesta hieman punoittavin silmin, tyttö ei ollut saanut unta mutta
olihan jo Donnalla parempi olo. Hän haukottei makeasti ja tervehti jokaista talon asukasta jotka
olivat hereillä, oleskelutilassa * Huomenta, miten menee? Olin kamalan kärttyisä näiden parin päivän
aikana, mieltäni painaa niin monta asiaa, lapsuudesta ja nykyhetkestä. Nukuitteko te hyvin? Itse en
nukkunut yhtään, mutta minulla on ihan hyvä olo. * Donna askelsi kohti jääkaappia ja alkoi tekemään
itselleen pian voileipiä * Tom, olen pahoillani kun kilahdin sinulle. * Katsahti Tomiin päin ja haukotteli,
korjasi tavarat ja asteli kaksi voileipää käsissään ruokapöydälle. Laski ne siihen ja keitti kahvia, käveli
pian kahvikuppi kädessä vielä pöydän ääreen, ja istuutui siihen. Tyttö haukkasi voileivistä ja alotti
syömisen, nyt ruoka maistuu sillä Donna ei ollut syönyt pariin päivään oikein mitään *

Huomenta, Donna. *Rogster katsoi kelloa.* 7 tuntia häätöshowhun.. *Istahti mukavasti sohvalle, ja katseli Stephenin persettä.. eikun.* Miten menee, Donna? *Hymyili Donnalle.*

Hyvin, hyvin menee. * Syötyään ja juotuaan vei kupin tiskialtaaseen ja matkusti sohville *
Entä itsellesi? Nukuitko hyvin? Miten Stephenin kanssa? Mitä Janelle kuuluu?

Nukuinhan minä.. Noh, minusta tuntuu, että minä
ja Stephen olemme taas pääsemässä sopuun. Ja
Jane.. En tiedä Janesta oikein mitään.. Tänään on
ollut sekava päivä. *Selitti Donnalle.*

*Tom istuskeli sohvalla yhä, välissä oli hakenut kaakaota jota nyt joi ja muisteli aamun tapahtumia ja myös edellisen illan* Hei, voitte unohtaa sen mitä sanoin eilen. Minusta tuntuu, että taidan tänne vielä ihan mielelläni jäädä vielä kun eihän tämä muutenkaan enää kauaa kestä. En todellakaan aio luovuttaa, se olisi raukkamainen ja säälittävä teko. *Sipaisee hiuksiaan ja laskee kaakaokupin sohvapöydälle, antaen hetken aikaa katseensa kiertää muissa asukkaissa*