Oleskelutila

Nyt riitti! *Huudahtaa hyvin kovaan ja valitettavasti myös epärycroftmaiseen sävyyn samall kun pompahtaa sohvalta ylös* Minua ei oikeasti kiinnosta tämän helvetin päivätehtävän palkinto vaan se, millainen sika sinusta on tullut. Esität että olet muka joku kovakin tyyppi, sitten menet itkemään pk-huoneeseen ja huomiohuoraat jatkuvasti. Sitäpaitsi, ei homous noin vain mene vaakalaudalle, idiootti. Menisit kotiin kasvamaan ennenkuin tulet tänne, kukan ei tida sinua edes tänne kaivata eli tee palvelus ja häivy täälä. Meistä muista kukaan ei jaksa sinun jatkuvaa ininääsi muille.

*Blackbirdin mielipide uudesta tehtävästä oli ylen yksipuolinen: hän ei katsonut laisinkaan hyvällä Tomin tai toisen miehen löyhämielisyyttä istuskellessaan rahilla jalat puritaaniseen (Rycroftin näkemys naisellisesta) tapaan ristittyinä. Poika piti kaikesta huolimatta hievahtamattoman ulkokuorensa kasassa, ja päätti onnistua omilla näyttelijäntaidoillaan Stephenin esittämisessä, sentään Rycroftilta löytyi kotietu viikkojen analysoinnista. Vaikkei hän mielellään esittänytkään toista ihmistä, saatika luopunut pinttyneestä persoonastaan, silti poika puristi kevyesti käsillään pehmusteen laitaa ja koitti olla vilkuilematta muita asukkaita välttääkseen tyypillisen tarkkailemisen lipumista päärooliin.

Hopkins vaikutti myös varsin myrtyneeltä tehtävän kulusta: kissa ei kyennyt valitsemaan, kenen syliin hänen olisi kuulunut sännätä kiehnäämään. Lemmikkieläin naukui epätoivoisesti useamman varttitunnin ajan hakiessaan huomiota Tomilta ja Blackbirdiltä samanaikaisesti, lopulta olento suostui loikkaamaan Rogsterin jalkeille jääden syynäämään keltaisella silmäparillaan oikeaa omistajaansa loukkaantuneen hämmentyneen sekalaisen tunnetilan sorrosta. Hopkins ei jaksanut vaivata pienoista päätään tuon stressaavimmilla asioilla, joten otus tyytyi sulkemaan silmänsä ja keskittymään hentoon unensaantiinsa.*

*Jane asteli Oleskelutilaan päällään valkoinen toppi ja mustat sekä löysät housut eli toisin sanoen collegehousut. Katseli ympärilleen hymyssä suin, samalla laittaen harmaita nilkkasukkia jalkaansa.* Mitäs tänne kuuluu? *Nuori nainen huuteli pirteänä, astellen Tomin taakse ja halasi nuorta miestä oikein pitkään.* Hei sinulle rakas ystäväni.. Sinä olet nyt ja aina pelastajaenkelini, tulen aina muistamaan sinut! *Laittoi silmänsä kiinni, hymyillen vain edelleen ja ei malttanut päästää irti.* Varo vain - roikun sinussa koko illan! *Jane ei tiennyt viikkotehtävän suorituksesta mitään, joten ajatteli että Tom oli aivan normaali eli hän oma itse.*

Mmh *Tom nyökkää Janelle koska ei jaksakkaan enää edes yrittää päivätehtävää Rogsterin takia. Luo vain mieheen ikävän silmäyksen ja toivoo että tuo jää miettimään tämän sanoja joissa kylläkin piilsi vahvasti totuus* Kiitos Jane, onneksi edes joku on tuota mieltä *luo vielä ikävämmänpuoleisen katseen Rogsteriin*

En voi edes olla eri mieltä, hölmö! *Jane päästi nyt irti ja katsahti Rogsteria sekä Tomia vuorotellen.* Tom.. Haluaisitko kenties keskustella muualla tai.. haluatko ehkä olla yksin? *Jane sitten otti pari askelta taaksepäin, katse pysyen Tomissa mutta peruutti vain taaksepäin - huomaten että jotain on todella tapahtunut.* # Hmmh.. Taisin ehkä pahentaa vain asioita, vaikka en edes tiedä mitä on tapahtunut! #

Ömmm... Taidan mennä ainakin hetkeksi makkariin, olisin kyllä.mieluusti sen hetkisen yksin omissa oloissani. *Nyökkäsi kunnes nousi ylös sohvilta ja suuntasi kohti makuuhuoneita* # Rogster ansaitsee lähteä sunnuntaina... Hän on rasistinen ja kamala ihminen jota oikeasti edes Stephen ei jäisi kaipaamaan #

Mmjoo, ymmärrän.. *Mutisten hieman, ja nyt otti askelia jälleen eteenpäin - istahtaen sohvalle, nostaen jalkansa koukkuun sohvalle. Katsellen muita asukkaita hieman varoen, ehkä hieman pelokkaanakin. Mistähän lie nuoren naisen pelokkuus nyt johtuikaan. Kiersi myös kätensä jalkojensa ympäri ja huokaisi syvään.* # Mikään ei ole enää ennallaan.. ole ollut enää pitkään aikaan, voi voi.. Tälläistahan tämä on aina ollut.. Mutta ei voi mitään. #

* Rogster vain alkoi nauramaan räiskyv nauruaan. * Hahhah! Minä en sinulle mitään palveluksia tee. Sinstakk on tullut aivan täysi paskiainen! * Huus vielä miehen perään. * ## Mene vain sinne makkariisi itkemään.. #

* Astelee makuuhuone kakkosesta, harjaillen tummanruskeita
kiharaisia, kuten myös pitkiä hiuksiaan. Naisella oli sinisävyiset
collegehousut, punaiset villasukat ja musta toppi. Tapansa mukaan
Sandrette astelee suoraa päätä vakiopaikalleen kellertäville sohville. *
Mikä on päivätehtävä ? * Hymyilee asukkaille, nukkumisensa takia ei oikein
tiennyt päivätehtävästä ollenkaan *

*Stephen on seurannut kiistaa vaisusti syrjemmältä, alati kasvavan ahdistuksen vallatessa mieltään. Hän kuitenkin yrittää ylläpitää vaikka väkisin, Sandretelle tyypillistä hymyä kasvoillaan. Lopulta hän kuitenkin astelee muiden seuraan, näyttäen yllättävän tuimalta, kohdistaen hymyttömän katseensa Rogsteriin.*
Olet ilkeä.
*Lausuu pojalle vihaisesti, omana itsenään - Stepheninä. Sen jälkeen tyttö astelee nopeasti Tomin perään makuhuoneeseen, ollen huolissaan pojan kunnosta. Rogster ei ollut mitenkään reilu hänelle.*

* Siirtää katseensa Rogsteriin, tajuten tilanteen.. Ainakin itsensä
mielestä! * Vooi, joutuiko pieni Rogster nyt Stephenin vihaamaksi ?
* Hymyilee huvittuneesti kuten yleensä * En kyllä ymmärrä, miksi olet
aina haastamassa riitaa.. Hassua

Hah, Stephen, voit ajatella minusta aivan mitä tahdot. Juttu on vaan niin, että tyypit pitävät pikku-Tomia niin parhaana, että eivät näe hänen virheitään. Yritän sopia - hän alkaa riitelemään. Niinpä minäkin aloin.. Olen ehkä ilkeä teidän mielestänne, mutta ei Tomkaan mikään viaton valkoinen kyyhkynen ole.. * Nosti kätensä ylös aivan kuin antautuisi. * Ajatelkaa minusta mitä tahdotte, minä tein virheitä, niinkuin kaikki muutkin..

* Kallistelee päätänsä hetken kuunnellessaan Rogsterin
selitystä. Aukaisten suunsa raolleen, mutta sulki sen miettiäkseen
asiaa vielä, mutta päätti avata kuitenkin suunsa *

..Rogster oikeasti, miksi ajattelet vain itseäsi! Kaikilla menee hermo sinuun.
Tom osaa ja uskaltaa olla oma itsensä, eikä hän häpeä homouttaan.
Sinä vain keksit vitsejä hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan, en voi käsittää.
Miten voit kaiken aina muuttaa niin... itserakkaan kuuloiseksi!
* Sandretella itselläkin alkoi jo kiehumaan Rogsterin draamailu ja sen sellainen,
joten kerrankin itse korotti ääntänsä tosissaan jollekkulle talossa *

*Tom saapuu makkari kakkosesta pieni hymy huulillaan ja huomattavasti iloisempana kuin aiemmin koska sai Stepheniltä tukea ja piristystä. Istahtaa sohvannurkkaan ja kääriytyy vilttiin, silmäillen muita asukkaita* Hei... Mehän jo todennäköisesti hävisimme sen päivätehtävän, joten ollaan ihan omia itseämme? En usko muutenkaan että tehtävien häviämisestä on niinkään haittaa kun kausi on jo ihan loppupäässään. Enää 9 päivää tämän jälkeen...

* Siirtää katseensa Tomiin. Nostaen jalkansa koukkuun
sohvalle, nojautuen käsinojaa vasten. Vieden katseensa Rogsteriin
odottaen tuolta edes jonkinmoista reagointia huutoonsa *
.. Uskomaton tyyppi. * Tuhahtaa Rogsterille *

*Stephen on palannut hieman ennen Tomia oleskeluhuoneeseen, hänkin hymyillen hieman ja ollen selvästi iloisempi kuin makuuhuoneeseen mennessään. Hän välttää katsomasta Rogsteria, sen sijaa suoden hymyn Sandretelle.*
Moi, Sandrette.
*Astelee istumaan tytön viereen, katsahtaen vielä hieman huolestuneena Tomin suuntaan.*

Heipähei Stephen.. * Kallistaa päätänsä
hiljentyneelle Rogsterille * Uskokaa tai älkää, mutta juuri
äsken. Jopa minä korotin ääntä Rogsterille. * Naurahtaa lyhyesti,
katse edelleen Rogsterissa *

*Sipaisee hiuksiaan* Hei.. Tiesittekö että kun kausi loppuu niin on kai finaalibileet jossain Lontoon ravintolassa heti finaalin jälkeen, sellaiset mihin ovat tervetulleita kaikki TpBBssä olleet asukkaat ensimmäiseltä ja toiselta kaudelta. Niissä on varmaan hauskaa. Ja aika jännittävää, että joku meistä voittaa. *Tom hymyileekin jännittyneesti* # Stephen ja Sandrette ansaitsevat voiton eniten räväkkyydellään ja empaattisuudellaan sekä positiivuudellaan, mutta en Rycroftinkaan voittoa vastaan protestoisi. Sitten tulisi miesvoittaja tälle kaudelle mikä olisi ihan kivaa vaihtelua #

.. Nyt minulta paloi pinna lopullisesti! Sandrette, puhut sinäkin paljon itsestäsi aivan oikeasti! Ja syytät vain minua kaikesta! Minä en kestä tätä enään! Minä tosissaan ajattelin oikeasti ottaa niskastani kiinni ja alkaa käyttäytyä! En tosin tiedä haluanko tehdä sitä enään! * Lähti ovet paukkuen huoneesta, suunnaten ulkopihan kylmyyteen. *

* Purskahtaa melko kovaääniseen nauruun kuullessaan
Rogsterin reagoivan * Ahahaa... Ai, että niin. * Sipaisee
etuhiuksiaan silmiensä edestä, naurahdellen itsekseen muutamankerran
ennenkuin lopetti naurun kokonaan * Rogster ei pysty ottamaan itsestään niskasta kiinni..
Voin lyödä vaikka vetoa siitä!

Noh, hän tämän riidan tavallaan aloitti imitoimalla minua kun ei muka halunnut mennä häkkiin eilen illalla. *sipaisee hiuksiaan* Ja hänhän sanoi että on tullut tänne vain pelaamaan, eikä välitä ystävystyä kenenkään kanssa. Hän taitaa haluta vain voittopotin *huokaisee hiljaa* Harmi, koska kuvittelin Rogsterista niin paljon enemmän, kauden alussa hän vaikutti vielä ihan siedettävältä mutta Emmy taisi nähdä heti hänen lävitseen ja hänen todellisen luonteensa.

* Hymähtää lyhyesti * Aatella, että hän havittelee voittopottia,
mutta sitä todellakaan ei voi voittaa jos ajattelee vain itseään,
eikä auta toisia viikkotehtävässä. Vai mitä olet mieltä ?

*Jane katseli vain muiden keskustelua hiljaa, ja puri alahuultansa. Nuori nainen näytti siltä, että kohta avaisi suunsa ja puhuisi suunsa puhtaaksi - huokaisten syvään. Sulki silmänsä hetkeksi, kunnes ne taas avasi ja katsoi jokaista asukasta pieni hymy kasvoillaan, mutta kyyneleitä alkoi pikkuhiljaa tippua posken viertä - Tomin kohdalla varsinkin ja yritti parhaansa mukaan niellä itkuaan, mutta se oli turhaa. Jane pyyhki nopeasti kädellään kyyneleitään, mutta ei siitäkään huolimatta avannut suutansa sanoakseen asiansa.*

Niin, pelistrategia on kyllä aivan väärä. Tai siis, viimeksi voitti Cornelia joka oli kyllä räväkkä mutta hyvällä tavalla eli empaattinen tyyppi. Ja sitten Alicehan oli aina kiltti kaikille. En kyllä tajua miten Rog on päässyt edes näin pitkälle, ovatko häntä häätöäänestyksessä vastaan olleet asukkaat olleet niin epäsuosittuja tai kamalia tyyppejä? Ketkäs muuten ovatkaan olleet Rogsteria vastaan häädössä... *Tomin ääni muuttuu pohtivan sävyiseksi ja miettiväiseksi*

Ehkä katsojat haluavat jonkinlaista viihdykettä,
ja pitävät siksi Rogsteria täällä.. Ahaa! se juju tässä onkin!
* Naurahtaa tajutessaan taas kerran jotain * Katsojathan
ei tahdo, että täällä seistään kuin kotitontut paikoillaan ja jutellaan
säästä.. oijoi, keksin kerrankin jotain!