Oleskelutila

Niin voi se olla, mutta olisi viihdettä tullut varmaan muutakin kautta. *sipaisee hiuksiaan* Tai esimerkiksi Emmyn kautta, joka on ihana ihminen ja jonka haluan nähdä heti kun menemme täältä ulos. *Poika asettuu puolittain makuuasentoon sohvalle, vetäen tyynyn päänsä alle* Rogster meni PK-huoneeseen, mikäköhän nyt on...? *Sulkee hetkeksi silmänsä, kunnes avaa ne uudemman kerran* Voi muuten tulla vähän haikeakin olo kun tämä loppuu.

*Jane nousi ylös sohvalta ja katsoi tyynyä hieman vieressään. Nappasipa sen sitten ja heitti sen suoraan lattialle niin kovaa että tuntui ja hyppi hieman sen päällä, kunnes lähti raivostuneena keittiön puolelle - laittaen kätensä hiuksilleen ja "repien" hiuksia ylöspäin.* # Nyt lähtee hermot.................# *Jane sulki silmänsä tiukasti kiinni, samalla purren alahuultansa ja kyyneleitä selvästi valuen edelleen - Jane oli selvästi hermostunut ja rikki.*

*Tom vilkaisee Janea* .. Jane, oletko kunnossa? *kysyi varautuneesti* # Kaikki tuntuvat saavan hermoromahduksia, mutta tuo on jo pelottavaa. Pelkään, että Jane on sekoamispisteessä # Pitäisiköhän sinun mennä PK-huoneeseen, kunhan Rogster tulee sieltä, puhumaan tai jotain? *Tomin ääni oli kokoajan varovainen sillä kyllähän sen tiesi että Jane saattoi kiihtyä nollasta sataan sekunnissa. Sipaisee hiuksiaan ja jää sitten odottamaan naisen vastausta tähän*

*Jane ei vastannut mitään, mutta valahti suoraan keittiössä kyykkyyn. Nopeasti siis piiloutuikin tiskien taakse itkemään, istahtaen lopulta lattialle ja nieli itkuaan.* # En todellakaan ole kunnossa, en nyt enkä koskaan.. Haluan.. haluan.. haluan! # *Nuori nainen sulki silmänsä, nostaen päänsä ylös kattoa päin - itkien vain, eikä jaksanut edes omia kyyneleitään pyyhkiä ollenkaan. Itkua ei siis tällä hetkellä puuttunut yhtään, Jane voisi räjähtää hyvin hetkellä millä hyvänsä ja astiatkin saattaisivat pian olla entiset.*

*Tom puree huultaan mutta näkee paremmaksi olla lähestymättä Janea tuossa mielentilassa, nainen vaikuttaa jopa vähän pelottavalta. Pojan päätä on alkanut vähän särkemään kaikkien negailu* # Olen kyllä ihan onnellinen jos putoan sunnuntaina, olen saanut kokea tämän kokemuksen ja saanut melkein kaiken mitä talossa voi saada. TpBB - talo on jo antanut minulle kaiken tarvittavan ja olisi ihan kiva kannustaa Sandia ja Stepheniä ulkopuolelta .. #

Hupia ja tekemistä... Katsojille viihdykettä, niin se menee..
* Mutristaa huuliansa, vieden katsettaan keittiön suuntaan mistä
luultavammin kuului pientä nyyhkytystä. * Menikö Jane tuonne ?
* Madaltaa ääntänsä kuiskauksen tasolle, koska eihän tiennyt oliko siellä
esim.. Rogster itkemässä O:) *

Tom! *Jane huudahti sitten vihdoin ja viimein. Ääni oli todella itkuinen ja samalla hieman hermostunut. Nuori nainen avasi silmänsä, pyyhkien vihdoin ja viimein kyyneleitään poskiltaan - odotellen nuoren miehen eli Tomin saapumista luokseen. Jane katseli ympärilleen hieman haikeana, mutta nousi sitten lopulta ylös lattialta - istahtaen keittiön tiskille, selkä "olohuonetta" päin ja nielaisi kuuluvasti.*

*Tom suuntaa heti Janen särkyvän ja sydäntäriipivän äänen kuultuaan naisen luokse ja kietoo kätensä tuon ympärille hellästi* Hei, kerro mikä sinulla on.. Minä kuuntelen, Stephen kuunteli tänään minua ja sain siitä voimaa jaksaa. *hymyilee naiselle pienesti* Haluan auttaa sinua. Olisin iloinen jos vielä jäisit tänne, mutta jos sinua ahdistaa niin .. niin sitten olisi ehkä oikea ratkaisu mennä ulkomaailmaan. Itsekin olen monta kertaa miettinyt sitä, mutta koska olen asukas niin olen aina jäänyt. Mutta mikä sinun siis on?

Tom.. Taidan.. *Jane purskahtaen nyt itkuun ja kiersi molemmat kädet Tomin ympäri - halaten nuorta miestä tiukasti.* Minun täytyy lähteä tänään.. Minä en kestä olla täällä enää, minua ahdistaa.. Minusta tuntuu etten kuulu tänne.. Minusta tuntuu että mikään ei ole enää ennallaan, minusta tuntuu että Jonaskaan ei halua enää minua - Rogsterin takia. *Jane päästi sittemmin irti Tomista - katsellen häntä silmiin.* Minä olen kamala ihminen, maailman kamalin.. En voi elää tälläista elämää, täytyy muuttua.. Minä.. olen maailman kamalin!

No et kyllä ole mikään kamala, ihan hyvä tyyppi. Ja Jonashan varmasti haluaa sinut, tai ainakin se asia on selvittämisen arvoinen. *taputtaa Janea olalle* Ja onhan meissä kaikissa hyvät ja huonot puolemme, sinussa nyt vain enemmän hyviä. Mutta jos haluat täältä ulos tänään niin uskon että auttaa että menet puhumaan asiasta PK-huoneeseen. Tai ehkä he avaavat tuon oven suoraan sinulle. *nyökkää ovea kohti josta alkuperäisasukkaat astelivat sisään 75 päivää sitten*

Mmh... Mutta tällä kaudella en ole ollut selvästikään oma itseni, anteeksi siitä jo nyt.. Haluaisin kuunnella vain yhden laulun, jonka tahtiin sain tanssia silloin Jonaksen kanssa.. Jos Big Brother olisi niin kiltti että soittaisi sen ensin ja sitten menisin pakkaamaan ja lähtisin pois.. Enkä tulisi enää ikinä takaisin taloon, vaan pysyisin pelkästään ulkopuolella. *Hymyillen hieman, kyyneleitä siitä huolimatta tippuen posken viertä.*

*Talossa käynnistyy soimaan;

*Janen kasvoille nousten pikku hiljaa hymy. Hypäten alas tiskiltä ja keinuen puolelta toiselle, kietoen kätensä ympärilleen. Laittaen silmänsä kiinni ja huokaisten välillä syvään.* Tämä on se.. tämä on se laulu.. Muistan vielä tarkalleen mitä hän sanoi minulle silloin.. Hän sanoi ihanalla äänellään; "Jos sinä olisit musiikkia, olisit tämä kappale. Kaunis ja persoonallinen." Muistan ne sanat varmaan aina.. ihan aina. Ne ovat sydämessäni. Rakastan häntä koko sydämestäni, toivottavasti hän tietää sen..

Teillä oli hieno ilta sviitissä *nyökkää, irrottautuen sitten hiljalleen Janesta* Ja hän varmasti odottaa sinua rakkaudella ulkomaailmassa, ties vaikka olisi jonkin ihanan yllätyksen järjestänyt. Hän rakastaa sinua, olen aivan varma.*Nousee ylös, kappaleen loputtua ja katsoo Janea hymy huulillaan* Tsemppiä sinulle paljon. Ja pianhan me näemme, lähden joko sunnuntaina tai sitten finaalissa.
*Sipaisee hiuksia silmiltään*

Jep.. Tsemppiä sinullekin! *Jane nyökkäsi hymy huulillaan Tomille, ja juoksi nopeasti makuuhuoneeseen pakkaamaan loput tavaransa pieneen laukkuunsa ja juoksi taas Oleskelutilaan - hakemaan kenkänsä jotka paiskoi nopeasti laukkuunsa. Nappasi laukkunsa olalleen, ja taas yhtäkkiä oli Oleskelutilassa.* Hei hei kaikki, oli hauska tavata! *Huuteli samalla kun laittoi pitkiä ja mustia saappaita jalkaansa, ja odotteli että ovi aukeaisi.* Tsemppiä teille, kestätte kyllä! *Heilautti kättään ja astui ovesta ulos kunnes se aukesi nuorelle naiselle.* # Vihdoinkin ulkona tuolta... #

Jaa, että Jonas...... Kummastakohan hän puhuu,
minun Jonaksesta vaai... siitä huispaajasta ? # Toivottavasti
huispaajasta # *Kallistelee itsekseen päätään sohvalla puolelta toiselle
niin, että naisen hiukset heilahtivat pään mukana puolelta toiselle *

Eiköhän ihan siitä huispaajasta *naurahtaa ja istahtaa sohvalle levittäen sen kätensä selkänojille, jo rentoutuneempana* Rogster on ollut päiväkirjahuoneessa ikuisuuden... Tässä alkaa spekulaatiot vallata mielen. Onkohan hän ehkä luovuttanut? Tai siis, jos hänet on poistettu talosta tai jotain. Hänhän meni pihalle puukon kanssa. En kyllä ihmettelisi jos hän olisi luovuttanut, ja melkein toivon että on. Tulisi tänne sentään vähän enemmän positiivinen ilmapiiri.

...jos rogster poistetaan, eikö finalistit ole selvillä sillon ?
* Kohottaa katseensa Tomiin mietteliäsilme kasvoillaan *
Tai jos Rogster luovuttaa, tuleeko meille uusi asukas niinkuin sillonkun
Alex luovutti jos oikein nyt muistan!

Niin, sunnuntainahan on vielä häätöäänestys, eli jos Rogster ei ole enää talossa ja joku häädetään niin luulisi että joku pudonneista palautetaan finalistiksi, en usko että kokonaan uutta asukasta tuotaisiin enää *sanoo mietteliäänä* Voihan toki olla että me neljä olisimme sitten finalistit mutta jotenkin en usko siihen. *Haukottelee hiukan* Mutta älä huoli, kyllä sinä ainakin olet ihan takuulla finaalissa. Katsojat olisivat hulluja jos nyt äänestäisivät sinut ulos.

* Laahusti sisalle paivakirjahuoneen ovesta, sen jalkeen kun summeri oli soinnut. Oli vain vilkuttanut kaikille muille, ottanut peiton makuuhuoneesta, ja astellut ulos. Rogster ajatteli, etta pellolle han kuuluikin. Rogster siis meni nukkumaan ulos rehevalle nurmikolle sateeseen. * # Haluan pois.. Haluan pois... Haluan pois naiden keskuudesta.. He vihaavat minua.. #

Tämä on Big Brother.
Rogster, tulisitko PK-huoneeseen?

Vanhoista asukkaista, oo.. Ei Big Brother olekkaan mikään
ilkeä heppu. * Hymyilee taas tapansa mukaan * ..Todellako
Rogster menee nukkumaan ulos, ei herranjestas.

Johan häntä nyt jatkuvasti PK-huoneeseen kutsutaan. Olin jo ihan varma että hän onn jättänyt pelin kesken, kun viipyi PKssa niin kauan. Mutta ilmeisesti hän jatkaa.. kunnes putoaa todennäköisesti sunnuntaina kuitenkin. *Sipaisee hiuksiansa haukotellen hiukan* Luulen että hän vaarantaa täysin terveytensä noilla tempauksillaan, en vain käsitä Rogsteria enää.
*Painautuu tiukemmin tyynyä vasten*

* Emmyn ensin seuraten ovenraosta hiukan tapahtumia kunnes huomaa tomin ja sandreten ja mahdollisesti myös Janen oleskelutilassa. *
Iltaa ystävät!
* Emmy huudahtaen erittäin pirteästi asukkaille *
Olet kait Jane?
* Esittäytyen Janelle *
Olen Emmy. Hauska tavata. Muistanet serkkuni Seemuksen viime kaudelta?
* Kun oli esittäytymiset Janen kanssa suorittanut, tiputti tavaransa oven luo ja juosten halaamaan TOmia *

*Jane oli kylläkin jo ulkona talosta (XD). Tom vastaa häkeltyneenä Emmyn halaukseen, mutta toinnuttuaan halaa tuota takaisin yhä tiukemmin onnellisena* Emmy, aivan uskomatonta... Mitä teet täällä? En olisi ikinä uskonut että sinua enää nähdään tässä yhteydessä, tai siis.. *naurahtaa iloisesti, halaten yhä tyttöä* Ihan mahtavaa, kauanko viivyt? Tulet niin piristämään tätä vähän kulahtanutta menoa, aivan mahtavaa.