Oleskelutila

*Rebecca juoksee reunimmaisten rautojen luo. Hän katselee ihmisiä arvioiden etsien vaatimuksensa täyttävää parasta, ihaninta, mahtavinta, kauneinta, loistavinta, täydellisintä (ja pitkä liuta muita ylistäviä adjektiiveja) paria. Vaatimukset täyttävää paria ei Rebecan suureksi harmiksi huoneesta löydy, mutta kuitenkin hän löytää tytön jolla ei ole vielä paria. Hän miettii hetken koska hän ei tunne vielä ketään, joten ei osaa sanoa, ketä olisi kusipää (kuten Rebecca itse valitettavasti oli) ja ketä maailmanluokan paras tyyppi. Hän päättää kuitenkin huutaa tytölle.
-Hei sinä nainen siellä sohvilla kuka ikinä oletkaan, suostutko olemaan parini?

Siis pitääkö näistä irrotautua iltan avainta? - Jonas naurahti huvitteneena ja katsoi Sandrettea
jotenkin merkillisesti. -
Jos vaikka.. Löytyyköhän täältä leipäveitseä? - Jonas kysyi ja tähyili keittiötä päin. -
Tai sitten koitamme saada kämmenemme mahdollisimman suppuun ja vetää ne ulos näistä
kahleista? - Mies ehdotti ja tiiraili muita pareja mitä he tekivät -

*Vilkaisi Rebeccaan, sillä ei ollut saannut Keviniltä vastaista, jotnekin päättikin myöntyö ehdotukseen.* Okei, kyllä se käy. Olen Violet, muuten. *Tyttö käveleekin sitten Rebecan luo, toisin sanoen, rautojen luo, nappaa yhdet käsiraudat ja kiinnittää toisen oikeaan käteensä ja väläyttää söpön hymyn tytölle ja naurahtaa* Tästä tulee takuulla hankalaa, mutta hakataan ne viakka poikki, kyllä me onnistumme. Olemmehan fiksumpia kuin muut! *Virnisti Rebecalle jääden odottomaan, että tuo laittaisi toisenpuolen käsiraudoista käteensä*

Ilman avainta, ja miten saat leipäveitsen täältä käsin ? *Naurahtaa laskiessaan katsettaan rautoihin miettivästi* Saisikohan tehdä niin, että toisella kädellä auttaa, kun ne ovat vapaina ? *Heilauttaa vapaata kättään ilmassa ja yritti saada kämmentään mahdollisimman suppuun ja vetää käsirautojen läpitse mikä ei ainakaan onnistunut näillä yrittämillä. Ei edes jaksanut yrittää montakaan kertaa vaan siirtää katseensa herkkupöydälle* Pizzaleikkurit! * Hihkaisee pojalle ja kurottautuu nappaamaan nämä pizzalautasen luolta ja ojentaa pojalle, koska oletti tämän osaavan tämän työkaluilla toimimisen ja melkein sanotun tiirikoinnin*

- H-hetkinen... Onko minulle paria? Kysyin ääneen ja lopetin syömisen siihen, kun noteerasin käsiraudat sun muut.
Haroin sotkuisia hiuksiani ja katseeni kiersi oleskeluhuonetta. Räpyttelin hämmentyneenä silmiäni,
en osannut odottaa mitään tällaista. Huokaisin kuitenkin, ja päätin avata pari ylimmäistä paitani nappia,
koska tässä tosiaan joutui ähkimään jotenkin hiki päässä.

*Rebecca laittaa kätensä farkkushortsiensa taskuun ja ottaa esiin vaahterapuisen kahdenkymmenen tuuman mittaisen sauvansa.*
-Kenen mielestä tämä muka voi olla vaikeaa, ehkä jästeille, tai muille typerämmän puoleisille olioille. Alohomora vaan ja sillä selvä sipuli, tiedätkö sipulin, semmonen ruokajuttu.
*Osoittaa rautoja sauvalla*
Alohomora!
*Raudat aukeavat*

Jes!- Nuorukainen huudahti ja otti leikkurin käteensä. -
Sand, mennään tuonne pöydän viereen ja lasketaan kädet sen päälle. - Jonas sanoi ja ohjasi
nuoriparin pöydän luokse. -
Älä liikuta kättäsi niin ei tule haavoja. - Mies varoitti ja alkoi sahaamaan kasirautojen välissä olevaa
kettinkiä katki. -

- Kesti hetken kun mies sahasi sileä teräisellä pizzaleikkurilla kettinkiä auki
mutta kyllä se siitä katkesi kun hetken hakkasi sitä. -
Huhhuh - Mies huokaisi kun tämä laski pizzaleikkurin kädestään irti -

Ovelaa. *Virnisti parilleen ja vei ktäensä tytön olalle* Okei olit ehkä fiksumpi kuin minä.. Mutta olemme silti parhaita! Voitimme hehehe. Mutt atosiana, mikä sinun nimesi on? Ja missä päin sinä asut? *Katsoi utealiaasti tyttöä ja laski kätensä pois tuon olalta astellen tkaaisin sohvalle istumaan ja katseli iloisesti ympärilleen, odottaen big brotherin seuraavaa liikettä/tehtävää, minkä hän soisi asukeille. * Taisimme tosiana olla ekat? *Naurahti kolkosti ja nosit jalkansa syliinsä*

Tämä on Big Brother.

Käsirautatehtävää saa vielä suorittaa, mutta pienen tauon jälkeen aloittelemme uuden tehtävän. Nyt jo käsiraudoista vapautuneet saavat nauttia herkuista ja juomista.

Ilmeeni muuttui ehkä hivenen kiukkuiseksi, kun minua ei noteerattu. No, istuin sitten vain sohvalla, koska
minullahan ei paria ollut. Asukkaat vaikuttivat muuten mukavilta, mutta tämä hieman harmitti.
Voi helvetti! Miten saatoin olla näin lapsellinen? Muut eivät tietenkään kerenneet noteerata minua,
koska se olivat työn touhussa! Olen tyhmä, idiootti!! Iskin itseäni nyrkillä päähän, todella lujaa,
joka sattui.

Nyt en ollut kotona. En voi olla täällä kuin kotona. Muuten minut häädetään pian, enkä ehdi saada
kunnolla uusia ystäviäkään. Äitini painosti minua tänne nimenomaan ystävien takia, joita iha oikeasti
kaipasin. Ne jäivät sitten tylypahkan.

* Katseli ympärilleen, huomaten, ettei Stepheniä näkynyt missään. *

Hemmetti.. Kenen kanssa nyt teen tämän?

* Asteli itsekseen puhumisen jälkeen sohvan luo, kysäisten miekkoselta. *

Sinähän olit Jojo? Tuletko tekemään tämän paritehtävän kanssani, koska Stepheniä nyt ei näy missään.

* Jäi odottamaan vastausta mieheltä, hymyillen hänelle. Toivoi, että mies vastaisi pian, koska aika loppuisi piakkoin, eikä hän muuten ehtisi tehdä tätä tehtävää. *

* Astelee vain kiltisti sen matkaa mitä Jonas ohjasi kaksikon pöydänluokse ja puristi kätensä nyrkkiin, siltä varalta, että ei saisi katkenneita sormia tai sellaisia. Rautojen katkettua hypähtää ylös hihkaisten* Jes! * Toteaa lopulta* Meille muuten jäi nämä rinkulat käsiin. * Purskahtaa nauruun tajutessaan käsirautojen rengas osiot jääneen rannerenkaiksi kummallekkin. Nauru kuitenkin loppuu muutaman minuutin päästä muutamaan naurahdukseen ja Sandrette jää vain hymyilemään Jonakselle, alkaa automaattisesti pyörittelemään ranteeseensa jäänyttä käsiraudan rengasta *
# Hihhi, on taas hauskaa minullakin # * Astelee sitten istumaan sohvalle paikalleen mihin jätti vaahtokarkkikulhon, niitä alkaen taas mutustelmaan hymyillen *

-Terve vaan jästimus maksimukset, hahahahahah.
*Rebecca juoksee pöydän luo, istahtaa jälleen ja laskee kuraiset kenkänsä pöydän päälle ja alkaa mussuttaa herkkuja, hän ottaa kourallisen vaahtokarkkeja. Sitten hän mussuttaa vastauksen Violetin aiempaan kysymykseen.*
-Ja niin Violet, olen Rebecca ja asun nykyään Lontoossa, mutta olen kotoisin Brightonista, ja olen ajatellut muuttaa kisan jälkeen sinne takaisin. Mistä sinä tulet ja montako vaahtokarkkia suuhusi mahtuu kerralla, minun suuhuni mahtuu parhaimmillaan yhdeksän?

Huomasin naisen puhuvan minulle ja änkytin hieman;
- Joo siis.. Tottakai, nousin nopeasti sohvalta ja harpoin käsirautojen luo, ja aloin värkkäämään omaa puoltani kiinni.
Odotin naista siihen viereeni, ja vilkaisin Jonaksen ja Sandreten pitämää silmäpeliä hieman virnistäen. Sain oman osuuteni
kiinni, ja nyt ojensin naiselle periaatteessa kättäni.

*Nousee itskekin pöydän luo ja nappaa sieltä yhden tuliviskipullon jonka avaakin ottaa siitä yhden huikan. Sitten menee tkaaisin sohvalle, ja vastaa Rebecan kysymyksiin virniställeen* Olen käynny Brightonissa, se on kaunis paikka. Olen itse kotoisin Newrystä, se on pieni kaupunki phjois irlanissa. Tällä hetkellä asun Swindonissa. Vaahtokarkkeja, Minulla mahtuu myös yhdeksän. Tai mahtui ainakin ennen. Pitäisi varmaan testata, onko suuni kasvanut viime testaus kerrasta. *Virnisti Rebecalle ja esitit lopulta uuden kysymyksen* Noh.. Missä tuvassa olit tylypahkassa? Entä oletko koskaan testannut monta pyykkipoikaa sinun kasvoihisi mahtuu? Minulla mahtuu 23.

Hienoa!

* Seurasi miestä pöydälle hymyillen, ja tuon lukittua oman ranteensa, laittoi oman puolensa kiinni ranteeseen, kääntäen katseensa sitten mieheen, kysäisten. *

Menemmekös katsomaan keittiöstä, löytyisikö sieltä jotain, millä tämän avaaminen onnistuisi?

* Vaikka lause olikin kysymykseksi muotoiltu, nainenpa ei aikaillut, vaan lähti kuljettamaan miestä mukanaan kohti keittiötä, etsimään jotain, millä avata käsiraudat. *

Hmm.. Toimisikohan lihaveitsi. Mitä luulet?

* Nyt nainen jäi odottamaan mieheltä vastausta, kääntyen häntä kohti, ja nojaillen työtasoon. *

-Joskus nuorempana mahtui yhdeksäntoista pyykkipoikaa, ehkä kolmannella luokalla, mutta empä ole aikoihin testannut, että paljonko nykyisin. Sattuuko sinulla olemaan pyykkipoikia, mieluiten pinkkejä. Onko jollain pyykkipoikia? Tiesitkö muuten että vaahtokarkkien suuhun mahtumisen maailman mestari asui samalla kadulla melkein talomme vieressä, silloin kun asuin Brightonissa. Hänen suuhunsa mahtuu viisikymmentäneljä vaahtokarkkia, vaikka nykyisin ennätystä taitaa pitää hallussaan joku Unkarilainen mies, jonka suuhun mahtuu viisikymmentäkuusi vaahtokarkkia. Oma tavoitteeni on saada mahtumaan viisitoista vaahtokarkkia kerralla.

- Lihaveitsi? No, jos välttämättä haluat, sanoin virne naamallani, ja iskin silmääni naiselle.
Haroin toisella kädelläni taas vallattomia hiuksiani, ja odotin että nainen rupeaa ''tiirikoimaan''
käsirautoja veitsellä. Annoin painoni nojata oikealle jalalleni, mutta vaihdoin painon sitten
vasemmalle, koska olin ehkä hieman hermostunut.

Tämä on Big Brother.

Seuraava paritehtävä alkaa piakkoin, kunhan viimeisetkin ovat irti käsiraudoistaan.

* Arviolta 17-vuotias nainen, Sun, ryntäsi sisään silmäillen hermostuneesti huonetta. Naisella oli tummanruskeat, olkapäille ulottuvat hiukset (jotka sillä hetkellä sojottivat joka suuntaan) ja suklaanruskeat silmät. Tällä oli päällä pikimusta paita, mustapunaraitainen neuletakki ja pillifarkut. Kenkinä toimivat mustat - joskin hieman likaiset - tennarit, joissa oli valkoiset nauhat. Hän piti molemmilla käsillään kiinni raskaan näköistä matkalaukkua. *

Anteeksi, taidan olla vähän myöhässä.. en kai keskeyttänyt jotain?!

* Kun Sun näki pöydällä olevat herkut sun muut ja ihmiset huoneessa, hän tajusi että oli aiheuttanut vähän liian äänekkään sisääntulon ja naista alkoi hävettää silmittömästi. Sunin matkalle oli tullut niin paljon mutkia, että nähtyään talon hän oli suorastaan rynnännyt sisään, peläten että jokin voisi tulla hetkenä minä hyvänsä estämään hänen pääsynsä perille. Nyt Sun katui tekoaan. *

Eh.. pahoittelen häiriötä. Tulin vasta äsken ja.. ei mitään.

Siistiä! Mahtaa olla isosuu sillä miehellä, ja ei, ei minulla ole pyykkipoikia.. Ehkäpä vessass aon? Voisimme käydä aktsomassa myöhemmin illalla? Kumassa makuuhuoneessa sinä muuten nukut? Minä nukun kakkosessa. Siellä on iha hiton mukavat sängyt! Voisin maata niissä ikuisuuden. Minusta voisi olla kivaa saada kaksikymmentä vaahtokarkkia mahtumaan suuhun. *totesi meitteliäästi ja virnisti lopulta rebecalle, ottaen sitten tosin huikan tuliviski upllstaan ja laski suurinpiirtein puolillaan olevan pullon maahan odottamaan seuraavaa juoma kertaansa.* Oletko amtkustellut koskaan?Jos olet, niin missä? Minä olen käynnyt Ranskassa, Irlanissa, Belgiassa, Austraaliassa, Norjassa, Bulgariassa sekä Turkissa. Ainiin, ja kuinka vanha olet? Minä olen 19.

Hei, aina voi yrittää!

* Virnisti miekkoselle, kääntyen etsimään katseellaan lihaveistä, jonka löysikin nopeasti. Nappasi sen sulavasti ja nopeasti, lyöden kahleita pari kertaa. Kun nainen alkoi käydä epätoivoiseksi, hän löi vielä kerran ällistyttävän kovaa kahleita, jolloin kahleet halkesivat kahtia. Nainen virnisti voitonriemuisesti, laskien lihaveitsen pöydälle. *

Haha! Sanoinhan että se toimisi!

* Virnuili, astellen kohti pöytää, josta löytyi vaikka ja mitä. Totta kai otti heti käteensä pikarin, täyttäen sen ah - niin - ihanalla tuliviskillä, hörpäten pikarista. *

Nammm..

* Käänsi sitten katseensa naiseen, joka oli juuri astellut taloon. *

Heeei! olen Candyce Delacruz, mutta voit kutsua minua Candyksi, jos on liian pitkä nimi. Entä kuka sinä olet? Ja tervetuloa taloon!

No alkaakohan seuraava tehtävä? Tosin, ei se minua olisi haitannut jos ne raudat olisivat
pysyneet kädessä huomiseen asti. - Jonas huolettomasti ja hymyili Sandretelle suloista
ja täysin vastustamatonta hymyä. -
Toivottavasti nyt tulee jotain, ehkä ei niin tylsää kuin äskeinen ja jossa pitää
tosiaan tehdä jotain. - Jonas naurahti ja otti käteensä muutaman vaahtokarkin ja viskoi ne suuhunsa -

Tämä on Big Brother.

Seuraavaksi vuorossa on TYYNYSOTA! Lattialla on tyynyjä, ja toimitte parinne kanssa joukkueena. Aloittakaa taistelu heti ja pyrkikää saamaan muut joukkueet kanveesiin. Tyynysota jatkuu, kunnes Big Brother toisin ilmoittaa.

Virnistin taas. Huokaisin helpotuksesta, ja palasin sohvalle istumaan.
Heilautin kättäni uudelle tytölle, joka oli melkein häikäisevän kaunis.
Riensin tarjoamaan apua matkalaukun kanssa.
- Hei! Nimeni on Jojo, Jojo Landon, älä ihmettele outoa nimeä. Saanko auttaa sinua laukun kanssa? Kysyin.