Oleskelutila

*Heilauttaa jalkansa sohvalta lattialle, nousten rivakasti ylös ja astellen sitten päiväkirjahuoneeseen jännittyneenä.*
#Mitäköhän Big Brother minusta nyt haluaa?#
*Ennen katoamistaan päiväkirjahuoneen uumeniin tyttö heilauttaa vielä kättään muille oleskeluhuoneessa oleskeleville ihmisille.*

*Tyttö palaa helpottuneena oleskelutilaan, oikoen samalla hiuksia sormillaan. Lopulta hän lysähtää tavanomaislle paikalleen, sohvalle, vetäen jalkansa myöskin sille.*
Viikkotehtävä kuulostaa aika jännältä, milteinpä pelottavalta.
*Toteaa, toivoen saavansa aikaan edes jonkinlaista keskustelua. Tyttö ei ole vielä onnistunut tutustumaan kovin hyvin kaikkiin talossa oleviin asukkaisiin, joka huolettaa sinänsä häntä hiukan - sillä muut tuntuvat saaneen ihan hyvin kontaktia muihin.*

*Rebecca on vaipunut hiljaisuudessa jo melkein puoliuneen koska on väsynyt, mutta hätkähtää kun isoveli kuuluttaa, että Stephenin on mentävä päiväkirjahuoneeseen*
-Yritätkö väittää Sandrette, että he keksivät sen omasta päästään. Älä huijaa.
*Rebecca virnistää Sandretelle*
#Millainenkohan se viikkojuttu on?
-Mitä siellä muuten luki?

Varmana keksivät Rebecca, tuskin heillä mitään lunttilappujakaan on kuin koulussa ?
* Kääntää katseensa Rebeccaan virnistäen * Ja siellä lukee siitä viikkotehtävästä..
se kuulostaa melko jännittävältä heti ensimmäiseksi. Onkohan siellä kidutuskammio ?
*Virne muuttui hetkessä aurinkoiseksi hymyksi,kysyttyään vilkaistee hiljaa oleviin asukkaisiin*
Hmm... Heräisivät nyt muutkin keskustelemaan jostakin

*Kääntää katseensa punapäähän, Rebeccaan, hymyillen hänelle vastatessaan.*
Eli, viikkotehtävässä on kyse kummituksista ynnä muista ja meidät lähetetään johonkin talon salaperäiseen lisähuoneeseen ja kohtaamme tietenkin kauhuja jotka meidän on voitettava.
*Kohauttaa olkiaan selityksensä päätteeksi, joka ei ollut parhaasta päästä. Stephen jää kuitenkin tarkkailemaan Rebeccaa pää hieman kallellaan, punapää vaikuttaa melko kiintoisalta persoonalta.. Sandrette havahduttaa kuitenkin hänet ajatuksistaan kidutuskammio kysymyksellään.*
Kidutuskammio?! Hyi kamala, toivottavasti ei.

Voikohan täällä piiloutua mihinkään siltä, että ei joudu sinne, ja saakohan ensimmäiset kertoa mitä siellä on?
*Selittää innoissaan tehtävästä hetken innostuksesta Rebecalle ja Stephenille* # Mitäköhän siellä on ... #
Ehkä siellä on jonkinmoinen onnenpyörä johon laitetaan joku laitetaan kiinni käsistä ja jaloista sitten
tätä pyöritetään jonkinaikaa siinä ? Tai sitten... sellainen pieni koppi jossa kylpyammeen tapainen missä on jonkinmoista
limaa ja sieltä pitää etsiä avain, että pääsee siitä kopista ulos ? ...Mitäköhän ehdotuksia vielä keksisin

-Eikun tarkoitan että yritätkö väittää että he keksivät senkin jutun, että te nuoleskelitte Jonaksen kanssa?
*Rebecca katsahtaa Sandretteen*
-Ja jos sinä et muka tiedä että oletko ihastunut niin koko muu talo ainakin tietää että takuulla olet.
*Rebecca nappaa pöydältä karkkeja*


//Kirjotan kokoajan Alexandra..

Tai sitten siellä on ötököitä kuhiseva allas josta pitää hakea avain, tai sitten pitää syödä ötököitä! Ehkä siellä on myös jotain vereen liittyvää, tai moottorisahamurhaaja jahtaa meitä..
*Innostuu nauraen ehdottelemaan Sandreten kanssa mahdollisia kauhujuttuja viikkotehtävässä. Stepheniä kuitenkin aidosti karmii ajatus tulevasta viikkotehtävästä, vaikka toisaalta pelontunteeseen sekoittuukin pieni ripaus innostuneisuutta, ainakin silloin hän saisi tutustua muihin paremmin.*
Rebecca, en usko, että he keksivät Sandreten ja Jonaksen nuoleskelujuttua - sillä näin tänään kun Sandrette piti jalkoja Jonaksen sylissä.
*Virnistää veikeästi kääntäen katseensa Sandretteen.*

- Jonas on koko ajan istunut sohvilla Sandrette vieressään, ( ellei tuo ole jo liikkunut jonnekkin. ).
Mies virnistää Stephenille, kun tuo miettii mitä viikkotehtävä tuo mukanaan. -
Toivottavasti saisi jotain toimintaa taloon, vaikkapa että täältä talosta sammuisi kaikki
sähkö ja joutuisimme elämään ilman valoja ja muita viihteitä koko viikon, kaikkien
kummitusten ja ötököiden armoilla. - Jonas naurahti huvittuneena ja pörrötti hiuspehkoaan. -

No ei me nuoleskeltu, kiusasin häntä vain. * Hymyilee viattomasti katse Rebecassa*
Enkä menisi sanomaan, että olen ihastunut. Olemme tunteneet niin vähän aikaakin!
*huomaa pojan heränneen ajatuksistaan ja nostaa jalkansa taas pojan syliin*
En suostuisi syömään mitään ötököitä, ehkä siellä on jokin ämpäri missä on ötököitä
ja sieltä pitää etsiä jotain ? Siellä seassa tietenkin olisi jotain mönjää *Naurahtaa*

*Virne huulillaan Stephen tekee sormistaan sydämen Sandretelle ja Jonakselle. Ojentaen kyllä kätensä tovin päästä kohti karkkikulhoa, kouraisten sieltä kasan sekalaisia karkkeja ja ryhtyen syömään niitä yksi kerrallaan.*
Rebecca, kerro itsestäsi? En tiedä sinusta vielä melkein mitään!
*Katselee tyttöä jolle kohdisti sanansa mietteliäästi, natustellen kylläkin aina välillä karkkia kämmeneltään, kunnes ojentaakin karkkeja kohti samaista tyttöä.*
Maistuuko?
*Virnistää sanojensa päätteeksi varovaisen flirttailevasti.*

- Jonas repesi suloiseen nauruun nähtyään stephenin sormisydämmen, ja pudisti
päätään kasvoillaan leveistä levein virnistys. -
Naiset.. aina miesten perään. - Jonas vitsaili ja nappasi käteensä karkkeja pöydältä
ja heitteli niitä suuhunsa seuraten sama keskustelua. -
# Ainiin.. tänään on se sviitti juttu. Kiva #

*Vilkaisee Stepheniin naureskellen ja kääntää katseensa Jonakseen*
Eikös se olekkaan toistepäin, että miehet ovat naisten perään ?
* Virnistää, kurkottautuu nappaamaan taas Jonasilta karkin ennenkuin ne loppuivat kokonaan pojankämmenestä
ja näyttää ovelasti kieltä pojalle ennekuin tuo ehti sanoa oli ehtinyt jo syödä todisteet eli tässätilanteessa karkin
minkä oli varastanut* # Koskakohan se juttu alkaa #

Tämä on Big Brother.

Jonas ja Sandrette, voitte siirtyä sviittiin halutessanne.

Mennäänkö, jo? - Jonas kysyi Sandretelta ja siirsi varovasti tuon jalat pois miehen reisien
päälätä ja nousi seisomaan käsiään ojennellen. -
Nähdään sitten aamulla. - Jonas virnisti oleskeltilassa olijoille ja pakeni
edeltä sviitiin. -

// sori lyhyt

Mhm, juups. * Hyppää sohvalta ylös heti pojan jälkeen, katsahtaen muihin*
Niin juu.. Nähdään huomenna. *Hymyilee ja heilauttaa kättänsä muille,
jonka jälkeen suuntasi askeleensa Jonasin perään sviitin ovea kohti *
#Toinen yö täällä, mitäköhän Big brother on keksinyt #
*Aukaisee sviitin oven ja katoaa sinne Jonaksen perässä*

Olin pitänyt hetken aikaa matalaa profiilia, koska minulle oli tullut kova
yskä, enkä liiemmin halunnut tartuttaa sitä kehenkään. Kun nousin sängystä,
puin päälleni punamustan pehmeän flanellipaidan, sekä jalkaani vedin nopeasti
harmaat collegehousut ja villasukat. Lopuksi kiedoin kaulaani vielä kaulahuivin.
Avasin makuuhuoneen oven hiljaa,
jotteivät muut heräisi, ja menin kaatamaan mehua lasiin.

Istuin keittiön pöydässä, juoden appelsiinimehua,
ja yskäisin vähän väliä nyrkkiini.

*Suureksi yllätykseksi Blackbird, jonka hiukset sojottivat pahemmin kuin minään muuna päivänä ilmansuuntaan jos toiseenkin, nytkähti lattialla sohvan vieressä, ja hilautui selkäänsä pidellen ylös. Poika takertui yön aikana lattialle valuttaman rahin reunaan, ja katsahti tummareunaiset silmät puoliummessa keittiön suuntaan kurkkuansa karaisevaan Jojoon. Rycroft maanrajassa istuskellessaan ei kokenut kovinkaan tarpeelliseksi tervehtiä hyviä aamuja toiselle miehelle, vaan päätti kavuta ensitöikseen vaivalloisesti jalkeilleen, ja nostaa rahilla selälteen makoilevan lemmikkinsä päälaelleen. Hopkins säpsähti hereille sardiinintäyteisistä unistaan, ja parkaisi maukaisten saadessaan tuntea kuolemankalmat omistajansa kädet ympärillään.

Rycroft suuntasi keittiöön, jossa sittemmin nyökkäsi Jojolle, ja kurottautui varpaillensa etsimään kaapeista jotakin syötävää tuohon hätäänsä. Poika sai hipaistuksi sormenpäillään suklaapähkinävoi-purnukkaa, minkä nykäisi esille ja laski jostain lokerosta penkomansa lusikan kera keittiötasolle. Ennen kuin Blackbird aikoisi koskea makoisaan aamupalaansa, poika hivuttautui pesuhuoneelle päin ja katosi aamupuuhiinsa Hopkins hylättynä, nälissään naukoen, suklaapurnukan vierelle.*

Tämä on Big Brother.
Hyvää huomenta. Suihkusta tulee nyt lämmintä vettä.

Nyökkäsin takaisin Blackbirdille, mutta vaivauduin myös olemaan hetken äänessä.
- Huomenta, mutta sana oli virhe, koska se ärsytti kurkkua. Jouduin yskimään
pienen tovin. Olin saanut appelsiinimehun loppuun lasistani, ja jäin pöytään vain
lusimaan sen toivossa, että minulle saapuisi juttuseuraa.

En tiedä saisinko sitä tuosta Blacbirdistä, enhän edes tuntenut
häntä kovin hyvin.

Tämä on Big Brother.

Viikkotehtävän suoritus alkaa tänään kello 19.00. Kauhujen kartanoon saa taikasauvojen kanssa astumaan suorittamaan tehtävää joka ilta kolme asukasta. Ne jotka ovat halukkaita astumaan kartanoon, käykää soittamassa päiväkirjahuoneen ovikelloa sen merkiksi että haluatte ja voitte astella kauhujen kartanoon illalla. Mikäli kolme asukasta ei ilmoittaudu, kaksikin riittää mutta se vaikuttaa negatiivisesti viikkotehtävän suoritukseen sillä oma innokuutenne tuo myös osansa suoritukseen.

*Blackbird oli askeltanut takaisin keittiön puolelle, ja heittäytynyt tasolle Hopkinsin viereen istumaan, pitäen toisessa kourassaan lusikkaa, toisessa avaamatonta purnukkaa. Poika avasi purkin ja kauhoi suklaatahnaa pienen nokareen verran kannen sisäpuolelle, jonka tyrkkäsi kissansa eteen elikon aamupalaksi, ja ryhtyi itsekin ahmimaan kerrassaan terveellistä ja sydänystävällistä ateriaansa. Rycroft mussutti tahnaa ja antoi jalkojensa heilua reunan yli, samalla kun silmäili ainokaista läsnäolijaa itsensä lisäksi, sekä Hopkinsia valppailla silmillään. Hän laski pian purnukan takaisin tasolle, ja valuttautui alas etsiäkseen juomalasin ja mehua nieluunsa jämähtäneen suklaapähkinä-massan nielaisemiseksi. Poika vilkaisi vierelleen heti saatuaan kurpitsamehun alas, ja antoi huuliensa raottua seuraavaksi esitettävään kysymykseen.* Kurkku kipeänä, olettaisin?

*Mutta kuullessaan Big Brotherin suoman kuulutuksen, pojan pää käännähti intuitiivisesti päiväkirjahuoneen ovea kohden, ja Rycroft hilautui takaisin tasolle notkumaan purnukka sylissään, sekä suupieliään lipova Hopkins vierellään. Blackbirdillä ei käynyt mielessäkään ilmottautua Kauhujen kartano-nimikettä kantavaan tehtävään, sillä vielä jollain lapsenmielisellä tasolla poika tunsi suurta pelkoa haamuja ja muita täysi-ikäisten mielestä naurettavia olentoja kohtaan. Siispä ensimmäistä kertaa pojan järkkymättömästä olemuksesta pystyi aistimaan jotain inhimillisiä tunnepiirteitä, kauhua, joka välittyi silmien pelon, sekä käsien vastikään alkaneen tärinän kautta. Ilme hievahtamatta poika laski suklaapurkin vierelleen ja nappasi tyhjäksi nuollun kannen käsiinsä, jota hetken käsissään pyöriteltyään sai kierretyksi takaisin purkin suulle.

Rycroft pudisteli päätään itsekseen, ja tyrkkäsi purkin sivummalle, mikä ei käynyt laisinkaan yhteen hänen pohjattoman makeannälkänsä kanssa. Hopkins kurnaisi lähtiessään jolkottamaan omistajansa sylin poikki tason toiseen päähän, josta valahti maahan ja jatkoi kipitystään toisaalle, jonnekin pehmoisemmalle alustalle. Ennen kuin Blackbird otti mallia kissastaan ja häipyi toisaalle virumaan (vakiopaikalleen, rahille), hän vilkaisi Jojoon ja lausahti aavistuksen värisevällä äänellään.*

Siihen voisi auttaa joko pippurijuoma, tai niinkin yksinkertainen loitsu kuin Anapneo.

// hee, muokkasin nyt alkuperästä viestiä ettei tulis kaks postausta samalta henkilöltä peräkkäin. \o/ gomennasai.

*Aukaisee sviitin oven ja astelee sisään, perässään sulkien oven. Suuntaa askeleensa suoraan sohville,
samalle sohvapaikalle missä nyt on 4päivää istunut - suoraan sanottuna vakiopaikalleen.*
Miten nukuitte, ja tuskin vielä on tapahtunut mitään ihmeellistä ? Ja tapahtuiko illalla enään mitään, kun lähdimme tuonne ?
* Kohottaa katseensa muihin hymähtäen lyhyesti ja heilauttaa jalkansa sohvalle nojautuen käsinojaan *
# Lalalalaa.. Vielä se yksi nukkuu #

*Toisen Isoveljen "kuulutuksen" jälkeen Steph astelee unisen näköisenä makuuhuoneestaan, käsivarrellaan hän pitää pyyhettä ja sylissään kasaa shamppoo-/suihkugeeli-/hoitoainepulloja. Tyttö kuitenkin stoppaa vähän matkan päähän suihkutilan ovesta ja kääntyy katsomaan kolmea jo herännyttä asukasta.*
Eihän muuten kukaan ole vielä suihkussa? Ja ketkä menevät ensimmäisinä kauhujen kartanoon, itse en ainakan ole kovin innokas - mutta jos kukaan muu ei halua, niin kai sitä on uhrauduttava..
*Irvistää sanojensa jälkeen, Stepheniä pelottaa ajatuskin siitä, mitä Isoveli onkaan keksinyt kauhujen kartanoon. Vastauksen saatuaan tyttö jatkaa kuitenkin matkaansa suihkuun.*

- Jonas oli herännyt sviitissä ja huomannut ettei Sand ollutkaan enää siellä.
Mies juoksi sviitistä pois tumma pitkä kaulustapaita päällä aukinaisena, ja vain bokserit
jalassa oleskelutilaan etsien katseellaan sandrettea. Mies bongasi naisen seisoskelemassa
jossainpäin huonetta ja Jonas koppasi tuon syliinsa ja suukotti kevyesti tuon nennänpäätä. -

Huomenta. - Mies kuiskasi ja virnisti tuolle idioottimaisesti, sitten vasta mies käänsi
katseensa muihin paikalla olijoihin. -
Huomenta, muut. - Tämä hihkaisi iloisesti. -