Oleskelutila

No huomenta vain unikeko. * Naurahtaa tökäten tuota nenänpäähän hellästi *
Et ottanut karkkeja mukaasi minun varastettavaksi ? * Hymyilee painaen nopeasti suukon Jonasin poskelle ja
istahtaa takaisin sohvalle vakiopaikalleen jääden tuijottamaan poikaa, näyttäen tuolle leikkisästi kieltään
karatessaan sohvalle takaisin*
Nukuitko hyvin ?

Een ottanut karkkeja mukaani, ksoka muuten lihot jos syöt kaikki karkkinit, laiska.
- Jonas luetteli ja istahti avan kiinni sandretteen, nostane tuon jalat omien reisiensä
päälle. -
Ja kyllähän mä nukuin sun takias. - Jonas virnisti ja suukotti tuotta uudemman kerran
sulle ja silitti vasemmalla kädellään naisen reittä. -
Mitäköhän tänään tapahtuu.

En tiedä tapahtuuko tänään yhtään mitään, eikös viikkotehtävä ala ?
*Kallistaa päätänsä nojautuen käsinojaan takanaan, kun taas kerran istui sivuttain sohvalla*
Ehkä olen laiska, ja olisiko sillä väliä, vaikka olisinkin vähän lihava? *Hymyilee huvittuneesti*
Lihavat on lepposia. Ja nukuit mun takia, hassu. Ei niin pysty tehä. * Tökkäsee Jonasia käsivarteen,
naureskellen hetkosen pojan jutuille*

*Blackbird avasi jo huomattavasti maltillisemmat silmänsä ihmisten alkaessa vihdoin virrata oleskeluhuoneen tiloihin, parisen tuntia pelkotilojansa käsiteltyään poika nousi arvaamatta ylös ja hieraisi varpaillaan puutunutta jalkaansa. Hän silmäsi nekin vähäiset osallistujat läpi ketä huoneessa sattui majailemaan, ja lähti askeltamaan päiväkirjahuoneen ovea kohden. Poika oli päättänyt osallistumisen olevan hyväksi hänen itsevarmuudelleen, lisäksi hän kykenisi päihittämään pelkonsa ja näyttämään itselleen olevansa ainesta johonkin. Rycroft raahautui ovelle ja naputti rytmikkäästi pari rystyslyöntiä karmiin (ovikellon soittamisen sijasta), odottaen summeriäänen surinaa ja jääden norkoilemaan oven edustalle kädet laiskasti sivuillaan roikkuen. Poika tuijotti niska jäykkänä kattoa, ja uskoi jo hetken olevansa järjiltään moisen luonteenpiirteidensä kanssa sotivan päätöksen vuoksi.*

Tämä on Big Brother.
Rycroft, olet ilmoittatunut vapaaehtoiseksi kauhujen kartanoon täksi illaksi. Mikäli muita vapaaehtoisia ei päivän aikana ilmaannu, Bih Brother valitsee heidät itse.

* Oli nyt vasta jaksanut nousta, ja raahautua oleskelutilaan. Heti ensimmäisenä naikkonen kävi syömässä jonkinmoista kunnon ruokaa. Kantoi lautasne ja pikarillisen mehua oleskelutilan sohvan päydälle, alkaen aterioimaan. Tajusi ennen ruokailuaan tervehtiä muita. *

Huomenta. Nukuitteko kaikki hyvin?

* Kysäisi kaikilta oleskelutilassa olijoilta yleisesti. Koska nainen oli ehtinyt kuulla kuulutuksen, hän ruokailunsa jälkeen vei lautasen, odottamatta keneltäkään erityisesti kysymykseensä vastausta, vaan askelsi rennosti kohti päiväkirjahuonetta. Ovelle päästyään soitti ovikelloa, jolla tämä merkkasi, että oli valmis tänään astelemaan illalla Kauhujen taloon Rycroftin kanssa. Kipitti sitten takaisin istumaan, ristien jalkansa, ja jääden odottamaan kysymyksiinsä vastausta. *

Olin istuskellut sohvalla, ja vastannut myöntävästi Rycroftin kysymykseen.
Nyt lueskelin jotain omaa kirjaani, jonka olin käynyt hakemassa makuukamarista.
Kohotin katseeni Candyceen, mutta hieman punastuen laskin katseeni takaisin kirjaan.
Olin myös hakenut oman paksun untuvapeittoni, ja käärinyt sen ympärilleni.

Nostin villasukin puetut jalkani sohvapöydälle, ja vilkaisin sitten paremmin kaikkia
oleskeluhuoneessa olevia.

* Sattui vilkaisemaan Jojoa juuri sopivasti nähdäkseen miehen punastumisen. Virnisti itsekseen, jatkaen MeNoidat - lehtensä lukemista, jonka pöydältä oli napannut. Odotti innoissaan kello seitsemää, jolloin viikkotehtävä alkaisi, ja kaksi ihmistä Candycen lisäksi astelisi Kauhujen taloon. Nainen tiesi, että häntäpä ei ihan helpolla säikäytetä, mutta oli kuitenkin varma, että viikkotehtävä olisi mahtava. hänen ajatuksensa vaihtelivat vähän väliä tehtävästä miehiin, ja miehistä Jojoon, ja Jojosta pidempiaikaisen seurustelukumppanin ja Sen Oikean löytämiseen. Vaikka katselikin tällä hetkellä lehdestään uusimpia muotiluomuksia, ei hän keskittynyt melkein ollenkaan lehteen ja sen artikkeleihin. Tiesi kuitenkin, että lehdessä oli artikkeli, joka kertoi laukuista, ja niiden monipuolisista mahdollisuuksista. *

# Hmm.. Keitäköhän sitten tulee tänään Kauhujen talon puolelle.. Ainakin minä ja Rycroft.. Tuleekohan kukaan muu.. Toivottavasti se mies ei olisi yhtä säikky kuin hiljainen. En jaksaisi kiljuntaa korvani vieressä. #

* Laski lehtensä pöydälle, nousten, ja mennen istumaan Jojon viereen, kysäisten ystävällisesti hymyillen. *

Mitäs luet?

Kohotin katseeni Candyceen kurkkuani karaisten.
- Tämä on jokin vampyyritaruista kertova kirja, kumma kyllä,
ne kiehtovat minua. Sanoin, ja koitin saada kasvoilleni mahdollisimman
järkevän, ja asiantuntevan ilmeen. Toivottavasti Candyce ei ajattele minua
miksikään umpitolloksi..

- Entä itse? Kysyin sitten Candycelta itseltään, vaikka tiesin enemmän
kuin hyvin että kyseessä oli MeNoidat juorulehti, joissa oli monta monta
sivua kaikenlaista muotiin ja naisiin liittyvää.

* Kohotti hieman kulmiaan, mutta käänsi katseensa kirjan teksteistä miehen kasvoihin, kysyen hymyillen. *

No, onkos hyvä kirja? Kuulostaa ainakin kiinnostavalta.

* Nainen oikeasti hieman kiinnostui kirjan sisällöstä, kääntäenkin nyt katseen kirjaan, lukien hieman sivulla kerrottavaa asiaa, joka siis ilmeisesti liittyi vampyyritaruihin. Vastasi sitten miekkosen esittämään kysymykseen. *

Luin MeNoidat - lehteä. Tiedät varmaankin mitä siinä suurin piirtein on, ja sinua tuskin kiinnostaa, mitä siinä luki.

* Lausahti, kääntäen katseensa taas hetkeksi miehen kasvoihin. *

Mitä kaikkea tähän asti olet saanut tietää vampyyrien taruista ja taustoista?

Nielaisin, kun Candyce oikeasti kiinnostui siitä mitä olin tekemässä.
- No tähän asti tämä on ainakin käsitellyt vampyyrien elämäntapoja.
Esimerkiksi se on totta, että vampyyrit eivät kestä auringon valoa,
sekä he nukkuvat päivät, mutta ei välttämättä arkuissa. Kunhan on
pimeää, selitin naiselle.

Katsahdin hetken kirjaa mutta käänsin kasvoni heti takaisin Candyceen.
- Haluaisitko tietää jotain erityistä? Olen päässyt kyllä vasta puoleen
väliin, mutta täältä löytyy sisällysluettelo.

Aa.. Minäkin olen lukenut jotain vampyyreistä, mutta en ikinä ole varsinaisesti nähnyt ja tutustunut keneenkään sellaiseen.

* Lausahti, vilkaisten kirjaan, mutta kun mies taas kysäisi jotain, käänsi katseensa miehen kasvoihin, tutkaillen hetken miehen kasvonpiirteitä, miettien hetken jotain aivan muuta kuin Jojon kysymää kysymystä tai vastausta siihen. Hetken tutkailun ja kasvojen tuijotuksen jälkeen tajusi vastata kysymykseen, jonka tuo oli kysynyt. *

Aa, ei, kai. Ilmoitan, jos mieleen tulee jotain kysyttävää.

* Sanoi pikaisesti, ihan hieman nolona, kääntäen katseensa pois miehen kasvoista, ennenkuin tekisi jotain hölmöä, johon mies ei välttämättä osaisi reagoida. Candya harvoin näki nolostuneena, ja tämä oli yksi niistä harvoista hetkistä, vaikka nolostuminen olikin vain pientä siihen verrattuna, mitä nainen nyt mielessään kävi läpi. *

# Mitä hemmettiä olen tekemässä ja mitä hemmettiä tapahtui.. Ja mikä hemmetti minua vaivaa? #

*Rycroft oli seurannut kaksikon keskustelua puolikorvalla, eikä enää vaivautunut peittämään uteliaisuuttaan
aiheeseen nähden, josta pojan silmät raoittuivat ja sahasivat Candycen sekä Jojon väliä. Vampyyrit kuuluivat
myöskin niihin olentoihin, joista Blackbird ei mielellään halunnut puhuttavan, mutta kerta hän oli jo päättänyt
uhmata tänään pelkojaan viikkotehtävän parissa, ei poika tukkinut korviaan puheenaiheelta. Rycroft suoristi
puutuneet jalkansa rististä ja antoi ihonsa kihelmöidä jonnin aikaa, kunnes laski jalkapohjansa matontasalle,
ja antoi käsiensä lysähtää puuskasta syliinsä.*

Kohotin hieman kulmiani itsekseni sille, että Candyce oli jäänyt
katsomaan minua niin pitkäksi aikaa. No pitkäksi ja pitkäksi,
tarpeeksi pitkäksi sille että ehdin kuitenkin noteerata sen.
- E-en minäkään tunne siis ketään. Ne ovat kuitenkin vain niin kiehtovia.

Vilkaisin vaivihkaa sivusilmällä Candycen sivuprofiilia nielaisten. Pyöräytin
sitten silmiäni sille kuinka pöljä olin. Mennyt ihastumaan kauniiseen naiseen,
vaikka luulinpa että hänellä kotona odotti joku. Ja minähän olin vain kakara.
Hän oli minua AINAKIN vuoden vanhempi, vaikea sanoa, en ollut ikää kysynyt.

* Hetken hämmentyneenä nainen mietti, mitä hemmettiä oli melkein tehnyt, ja mahdollisesti säikäyttänyt miehen, nyökäten sitten tuon vastaukselle. *

Ymmärrän.. Hmm.. Kymmenen minuuttia, ja pääsenkin Kauhujen kartanon puolelle.

* Sanoi, virnistäen itsekseen, odottaen jo innolla sinne pääsyä. Koetti samalla unohtaa noloa tilannetta, ja sen, mitä oli meinannut jo tehdä. Vilkaisi sitten muita asukkaita, joita nainen ei edes muistanut olevan oleskelutilassa. Käänsi kuitenkin katseensa lehtiin pöydällä, lukien kansikuvien otsikoita. *

Kohottelin taas kulmiani. Voisinkohan minäkin uskaltautua? Eli pitäisi painaa
siis ovikelloa, jotta sinne pääsisi. Ei pitäisi olla kummoinen juttu.
Nousin sohvalta, laskin kirjan pöydälle niin että sen kummatkin kannet olivat
kohti kattoa, ja kävelin ovelle. Hieman epäröiden painoin ovikelloa.
Ei siellä voi kuolla. Tämähän on Big Brother.

Palasin takaisin sohvalle tyytyväisenä tekooni.
- No, nyt saat sitten minut riesaksesi sinne, tokaisin ja virnistin.

*Lisähuoneen eli kaamean kauhujen kartanon ovi paukahtaa auki, ja kylmä viima puhaltaa oleskelutilaan*
Tämä on Big Brother.

Jojo, Candyce, Rycroft.
Siirtykää kauhujen kartanoon.

Vilkaisin vähän pelokkaana Candycea. Nyt ei auttaisi tulla katumapäälle.
Nousen sohvalta, ja katson vielä oleskeluhuonetta, ties vaikka viimeisen kerran.
Höpö höpö! Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja menen ovesta...
Niinpä siis teen niin. Kävelen hitain, mutta varmoin askelin ovesta sisään.
Olen kamala pelkuri.

*Blackbird hapuili jo valmiiksi housujensa taskusta sauvansa tuppea, hänen vatsaansa käänsi ja
mieltänsä porotti tieto tulevasta, joka olisi lähempänä kuin pojan sopi uskoakaan. Hän puri hampaansa
yhteen ja koitti koota itsensä, hyvin harvoin niin kävi, että Rycroftin täytyi pitää periksiantamaton
ulkokuorensa kasassa - puhumattakaan mielentilastaan. Tovin vakuuttelujen jälkeen poika hilautui jo
ylös ja askelsi pöydälle nappaamaan muutaman ajatuksiaan tyynnyttelevän karamellin, jonka jälkeen
pysytteli aloillaan ja jäi kuuntelemaan Big Brotherin informaatiota tehtävästä. Poika nielaisi aataminomenan
muljahtaessa paikoillaan, ja lähti askeltamaan "Kauhujen kartanoon" molemmat kätensä tiukasti nyrkissä - jopa
vasen sauvakätensäkin puristuneena puukepin tupelle.*

* Kohotti yllättyneenä kulmiaan, seuraten miestä katseellaan, kiinnostuneena, mitä tuo aikoi tehdä. Kun näki miehen painavan ovikelloa, iloitsi päänsä sisällä. Hymyili miehelle, kun hän palasi sohvalle naisen viereen. *

Jei. Etkä sinä ole riesa, on mukavaa, kun päätit tulla minun ja Rycroftin kanssa sinne.

* Hymyili, odottaen jo valmiina kuulutusta, jossa käskettäisiin näiden kolmen henkilön lähteä Kauhujen Kartanon puolelle. Katseli hetken vielä ympärilleen, melkein hyppien riemusta, dunno why. Nousi Big Browtherin kuulutuksen jälkeen sohvalta, nähtien astelemaan miehen perässä kohti tehtävänsuorittamistilaa. *

*Rebeccaa alkaa paleltaa*
#Hyi miten kylmä
-Osaankin varautua omaan vuorooni ottamalla takkini mukaan, sieltä puhaltaa kauhea viima.
# Jos vaan tietäisin milloin joutuisin sinne
*Rebecca ei palele enää*

Kävin makuukamarissa vaihtamassa vaatteeni likaisten tilalle.
Vaihdoin collegehousujen tilalle
nyt mustat siistit farkkuni, sekä kaulahuivin, ja punamustan flanellipaidan
sijaan laitoin päälleni pelkän sinisen t-paidan.

Palasin oleskeluhuoneeseen, ja huokaisin helpotuksesta. Unohdin jopa sen,
kuinka minua rupesi oksettamaan, mutta se nyt meni pois.

Hetken päästä kun olin istunut sohvalla, päätin lähteä makuukamariin, koska
olin aika hiivatin väsynyt.

*Poika askelsi paljon itsevarmempana ulos Kauhujen kartanosta, mitä oli sinne parisen tuntia
sitten laahautunut. Blackbird suuntasi menonsa rahille, jossa jo hänen lemmikkinsä odottelikin,
Rycroft kouraisi matkansa varrella kiposta räväköitä suklaarakeita ja nakkasi ne suuhunsa,
kunnes valuttautui pehmoiselle alustalle risti-istuntoon Hopkins päänsä päälle loikanneena.
Kissan hajuaisti herkistyi äärimmilleen, eikä olento kyennyt taiteilemaan Blackbirdin päälaella
sen kauempaa voimakkaiden hyönteisien ja veren aromien tulviessa hiuksista. Ainakin Hopkins
pystyi ne aistimaan, käytetyistä suojaloitsuista huolimatta, mutta onneksi kyseessä olikin vain elikko.*

Tämä on Big Brother.

Rycroft, tulisitko päiväkirjahuoneeseen?

* Nainen oli astellut Kauhujen Kartanosta oleskeluhuoneen lääpi keittiöön, ja käynyt hörrppäämässä hieman vettä. Huikkasi sitten paikallaolijoille hyvät yöt, koska rankan viikkotehtävän jälkeen naisen oli pakko päästä nukkumaan, ja saada ällöttävän likaiset vaatteet yltään. Tähän vielä lisäksi se ärtymys, jonka Rycroft oli saanut aikaan, ei auttanut naisen tilannetta yhtään. Kirosi mielessään vampyyria, ja Rycroftia, joiden takia paha tuuli oli tullut. *

Öitä, lähden saman tien nukkumaan.

* Heilautti kättään, näyttäen päällisin puolin iloiselta, mutta oikeasti naisen sisällä kiehui. Toivoi, että aamulla herätessään olisi paremmalla tuulella, eikä kiroaisi jokaista vastaantulevaa. Astui sisään makuuhuone ykköseen, kadoten sinne. *