Oleskelutila

Aivan, Tom. Erittäin hiljaista.. Mutta me jatkamme, Emmyn kunniaksi! Hän olisi jatkanut jos joku meistä olisi lähtenyt, hän haluaisi että jatkamme.

*Rogster oli mennyt päiväkirjahuoneeseen ja ollut siellä hetken. Sitten hän palasi paikalle, ja meni seisomaan oleskeluhuoneen keskelle.* Kuulkaas kaikki! Ravintolapäällikkönä, jaan nyt kaikille arvon. Niille, kenelle en jaa arvoa, ovat tavallisia kokkeja. *Rog katsahti Stepheniin.* Stephen, sinä toimit laadunvalvojana. Kiertelet siis keittiössä, ja tarkastelet kokkauksien laatua. Tom, sinä saat toimia varakeittiöpäällikkönä. Voit siis olla assarini. Sitten.. Sandrette, sinä olet tiskaaja. Nimi kertookin kaiken. Rycfort, ole sinä tarjoilija. *Naurahti puhuttuaan.* Te muut olette tavallisia kokkeja. Selkkis, eipä tässä muuta!

Jaa, kiitos hyvästä roolista *Tom hymyili jo hiukan, vaikka Emmyn ja Donnan häädöt painoivat yhä sydäntä. Uusi viikkotehtävä kuitenkin innosti hiukan, joten poika nousi ylös ja suuntasi suoraan keittiöön. Hän alkoi tutkimaan sen kaappeja, puhellen samalla* Meille varmaan toimitetaan sitten ainesosat, voisi luulla... Mutta on täällä jotain jo nyt.

Ja uusi viikkotehtävä.. * Mutisee saapuessaan makuuhuone kakkosesta,
tutu vihreät farkkuminishortsit. Valkoinen toppi, jossa oli lontoonlippu ja punainen
kauluspaita avonaisena jotta toppinäkyisi alta ja näyttäisi hienon lipun. Suuntaa laahaavat
askeleensa keittiöön jonka läpi puikkelehti kohti kellertäviä sohvia, vähän matkan päästä loikkaakin
vakiopaikallensa makuuasentoon, kiskaisten sohvalla olevan viltin päällensä. *
Hei vain muillekkin asukkaille # Pirun Emmy.. #

Hei, Sandrette. *huikkasi hiukan vaisusti, sulkien keitiönkaapin ja suunnaten istumaan tytön vierelle. Lysähtää siihen hiukan väsyneenä* Mitä kuuluu, kuulit varmaan että Emmy häädettiin...? Minua harmittaa hirveästi koska hän toi tänne paljon eloa, mutta ehkä Rycroft avautuu nyt vähän enemmän itsestään. *madalsi ääntään ja vilkaisi todennäköisesti rahilla istuvaa Rycroftia puhuessaan* Jo eilen hän tuli vähän avoimemmin mielin, ja selkeästi yritti tutustua meihin muihin.

Hei Tom, tiedän, kuulin.. Ja nyt se ketuttaa. * Tuhahtaa hiljaa,
nousten istumaan sohvalla, nojaillen kuitenkin käsinojaan - istuen siis sivuttain. *
Onko Jonasia näkynyt edes tänään..Eilen, toissapäivänä ? # luuraako hän vain siellä
makuuhuone ykkösessä, pfft. Kaipaan halejaa # * Vilkaisee ympärilleen nopeasti,
palauttaen sen jälkeen katseensa Tomiin * Miten on viikkotehtävä alkanut ?

En ole nähnyt häntä aikoihin. Ja ensimmäinen suoritus on kai huomenna kello 19.00, jos oikein muistan... Minuakin ketuttaa, tekisi mieli riehua kunnolla. Heittää tyynyjä, hyppiä pihalla sateessa ja ties mitä. Ja varo vaan, koska ihan kohta alan toteuttaa näitä aikeita. Emmy oli minulle sinun jälkeesi varmaan läheisin koko talosta... *huokaisee syvään, ja sulkee silmänsä* # Mitäköhän ensi viikolla seuraa... Tuntuu että kaikki läheiseni häädetään. Jos sama linja jatkuu, vuorossa on joko Sandrette tai Rogster #

Toivottavasti hän ei ole lähtenyt talosta. * Mutisee huolestuneisuudensävyä
äänessään huuliaan mutristellen. * Tekisi oikeasti heittää jotain seinäänpian jos
joku tärkeä vielä lähtee, esimerkiksi Jonas, sinä tai Stephen... Oijoi, itkisin varmaan
koko loppukauden enkä hymyilisi enään koskaan! * Toteaa dramaattisesti, samalla parannellen
viltin asentoa päällänsä. *

*Tom kuuntelee samalla ulkoa kantautuvaa sateenropinaa* Eiköhän siitä olisi ilmoitettu, jos hänet olisi häädetty *Sipaisee hiuksiaan ja haukottelee hiukan* Tai uusi asukas olisi tullut hänen tilalleen. Ja joo, tuntuu kamalalta kun tärkeitä ihmisiä häädetään. Vaikka Donna olikin alussa aika ärsyttävä, niin hänestä tuli hyvä ystävä. Ketä olet ajatellut äänestää seuraavissa nimeämisissä? *Ottaa sitten rennomman asennon, kun pääsee lempiaiheeseensa eli nimeämisiin*

*Blackbird ei kummastunut viimeiltaisesta häädöstä saatika muiden asukkaiden reaktioista Emmyn lähtöön, vaan pikemminkin naisen suomasta yllättävän tuttavallisesta kontaktista. Rycroft oli älähtänyt pienesti Emmyn rutistaessa poikaa, joskin tilanne osottautui täysin uudeksi ja ennalta-arvaamattomaksi jopa niinkin taitavalle päättelijälle kuin Blackbirdille. Hän muisteli vielä herättyäänkin iltaa kulmat mietteliäänä kurtussa, vaikka järki pyrkikin painottamaan enemmän viikkotehtävän tärkeyttä päiväjärjestyksessään. Päätään pudistellen tilannekuva pyyhkiytyi Blackbirdin mielestä, ja hän saattoi toteuttaa aamutoimensa valumalla pesuhuoneen kautta keittiöön ravintorikkaan aamupalansa pariin, vielä kun makeaa oli saatavilla ennen viikkotehtävän alkua. Rycroft kouraisi itselleen avaamattoman purkillisen marmeladia, ja katseli kuinka Hopkins seurasi lojaalina omistajaansa keittiötasolle asti huomauttaen olemassaolostaan sekä kurnivasta nälästään itsetietoisesti naukaisten.

Parhaillaan Blackbird istuskeli rahilla kädet puuskassa ja jalat ristissä, katse haahuillen sylissään purisevasta Hopkinsista aina seiniä pitkin muussa ympäristössä.*

Tämä on Big Brother.
Varastohuoneessa on nyt kokin varusteenne eli esiliinanne ja myssynne. Voitte jo pukea ne päällenne, mutta viimeistään illalla ne on hygieniasyistä oltava päällä.

*Koska Tomilla ei muutakaan tekemistä ole, niin heti BBn ilmoituksen jälkeen hän suuntaa varastohuoneen ovelle ja avaa sen. Poika astuu sisään, ja lähtee kiertämään hyllyjä. Lopulta kohdalle osuu se, millä kokin vaatteet ovat. Hän poimii yhdet käsiinsä, ja suuntaa takaisin oleskelutilaan. Tom istahtaa sohvalle, ja ryhtyy tutkimaan asua, kuitenkaan vielä vetämättä sitä ylleen*

Tämä on Big Brother.
Hyvä Big Brotherin keittiö, teiltä on tilattu synttärikakku sekä pikkuleivät Norriskan syntymäpäiväjuhliin. Pöydällä ovat reseptit. Teidän kannattaa jakautua niin, että osa tekee pikkuleipiä ja osa kakkua. Muistakaa myös, että Norriska haluaa mielikuvituksellisen koristelun kakkuunsa, joten käyttäkää sitä mielikuvitustanne!

Kakku
Ainekset
400 g tummaa suklaata
2 kananmunaa
175 g voita
2 dl Dansukker Tummaa muscovadosokeria
2 tl Dansukker Vaniljasokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Koristeluun
Dansukker Tomusokeria

Tarjoiluun
kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä
vadelmia tai tuoreita viikunoita

Kuumenna uuni 180-200 asteeseen. Voitele halkaisijaltaan 26-28 cm:n irtopohjavuoka tai tasapohjainen kakkuvuoka. Sulata suklaa miedolla lämmöllä kattilassa liedellä tai mikrouunin sulatusteholla.
Erota kananmunan valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota valkuaiset. Vatkaa pehmeä voi, keltuaiset ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet. Lisää suklaasula ja siivilöity jauhoseos taikinaan, koko ajan tasaisesti sekoittaen. Sekoita valkuaisvaahto taikinaan lastalla nostellen. Kaada taikina vuokaan, pane uuniin ja paista 20 minuuttia.
Ota kakku uunista, anna jäähtyä 10 minuuttia ja irrota se vuoasta suoraan tarjoiluvadille. Kakun kuuluu olla pehmeä keskeltä.
Siivilöi tomusokeri kakun pinnalle. Tarjoa kermavaahdon tai pehmeän vaniljajäätelön ja vadelmien tai viikunoiden kanssa. Kakku on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.

VINKKI!
Mausta kakku chilillä ja liköörillä.
Halkaise 1-2 pestyä punaista chiliä, poista siemenet ja hienonna puolikkaat. Mittaa puoli desiä galliano- tai sitruslikööriä kasariin ja lisää chilisilppu. Anna kiehahtaa. Jäähdytä ja sekoita suklaakakkutaikinaan

Pikkuleivät

Ainekset
200 g voita
100 g Dansukker Taloussokeria
1 muna
300 g (4 ½ dl) vehnäjauhoja
(1 tl leivinjauhetta)
3 tl Dansukker Vaniljasokeria

Koristeluun
Dansukker Tomusokereita
tilkka vettä, sitruunamehua tai kahvia
Dansukker Kanelisokeria


Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Taikinan voi tehdä myös vaahdottamatta mittaamalla kaikki ainekset yhtäaikaa monitoimikoneeseen. Anna taikinan tasaantua kymmenisen minuuttia jääkaapissa ja leivo pikkuleiviksi.

Vinkki!
Perusmurotaikinasta voi tehdä monenlaisia pikkuleipiä.

Taikinaan voi lisätä sitruunan tai appelsiinin kuorta ja tilkan mehua, kaakaota, kaakaotomusokeria tai kanelisokeria. Jauhetulla mantelilla tai pähkinällä tai kookoshiutaleilla voi korvata 1/3 jauhoista. Joukkoon voi lisätä myös hienoksi hakattuja kuivattuja hedelmiä tai mantelimassaa.

Murotaikinan voi kaulita ja ottaa levystä muotilla pikkuleipiä, jotka voi paistamisen jälkeen sivellä hillolla ja asettaa kaksi pikkuleipää vastakkain. Pinnan voi koristaa tomusokerikuorrutuksella ja rakeilla.
Taikinan voi pursottaa pelille tai muovata tangoiksi, palloiksi tai kakkusiksi. Taikinatangot voi pyörittää kanelisokerissa ja taivuttaa S-kirjaimen muotoon.

*Tom antaa katseensa kiertää huoneessa, spotaten ainakin Rycroftin ja Stephenin(?) paikalta. Hän suuntaa keittiöön vilkaisten edellämainittuihin kahteen, ja vilkaisee kakun reseptiä mikä näyttää toivottoman monimutkaiselta* Tuota noin... Jos meitä on kolme, niin kaksi voisi tehdä kakkua ja yksi pikkuleipiä, sillä jälkimmäiset ovat varmaan yksinkertaisempia. Tai niin voisi kuvitella. Onko teillä ehdotuksia, että miten jakautuisimme? *kääntyy katsomaan kaksikkoa kysyvänä - olihan pojalla itselläänkin mielessä ehdotus, mutta sitä hän ei halunnut tai viitsinyt vielä tuoda esiin. Ehkä sitten, jos muilla ei olisi ideoita*

Kakun resepti näyttää muutenkin monimutkaisemmalta *lisää perään* Ja voisimme myös miettiä heti tässä samalla sitä koristelua?

*Stephen on pukenut jo ylleen kokin vaatteet astellessaan makuusalista oleskeluhuoneeseen. Nuoren naisen huulilla on valloittava virnistys ja hän on hyväntuulinen - kokkaaminen ei ole ollut Stephenin erikoisalaa, mutta hän on aina pitänyt siitä.*
Moi Tom! Aika jännä tuo tuorein viikkotehtävä, toivottavasti tällä kertaa onnistumme.
*Moikattuaan poikaa Stephen jatkaa kulkuaan keittiöön, istahtaen baarijakkaralle odottaakseen muutaman minuutin viikkotehtävän alkuun. Siinä samassa Isoveli kuuluttikin ohjeet kakkua ja pikkuleipiä varten, Stephen kohdistaa katseensa muihin.*
Kuka haluaisi tehdä mitäkin? Voisin tehdä pikkuleipiä!

Jos sinä teet pikkuleipiä, niin minä voin tehdä kakkua Rycroftin kanssa *sanoo pohtivaiseen sävyyn* Niin se olisi varmaan fiksuinta. Ja jos muita ilmaantuu paikalle, he voivat sitten aloitella sitä mukaa. *Tom nostaa samalla pöydälle ainesosia, kuten levyn tummaa suklaata, kananmunat ja voin, tutkien samalla reseptiä. Hetken kaappien penkomisen jälkeen hän nostaa pöydälle myös muut tarvittavat aineet* Se kumpi valmistuu ensin, voisi sitten kai auttaa toista?

* Asukkaiden yllätykseksi lasiset ovet avautuvat keittiön ja
oleskeluhuoneen vierestä, tai no keskeltä. Niiden keskeltä
astelee taas blondi tyttö joka ei pitänyt uudesta väristään,
raahaten kahta mustaa matkalaukkua perässään. Päällään
tytöllä oli taivaansininen toppi ja valkoiset pillifarkut. Tytöllä
oli myös mustat tennarit. Meikkiä oli vähän, eli vain ripsiväriä. *
Moikka. * Donna sanoi ja hymähti, matkusti samantien jännitty
neenä makuuhuone kakkoseen missä oli aijemminkin nukkunut. *

*Tutun äänen kuulessaan Tom kääntyi kuin unessa, ja katsoi Donnaa silmät selällään. Kun tyttö katosi makuuhuoneeseen, poika istahti keittiön baarijakkaralle todella järkyttyneenä* Mitä ihmettä... Näinkö juuri harhoja? *Tomin käsi vapisee hiukan, ja hetken hän istuukin aloillaan ja järkytyksestä mykkänä miettien onko todella sekoamassa. Sitten hän nousee aavemaisesti, vain viikkotehtävä mielessään ylös ja suuntaa tarvikkeiden äärelle. Hän asettaa voin mikroon, ja laittaa sitten mikron päälle*
En tajua tätä. Donna kulki tuosta äsken varmasti ohi. Aivan varmasti, en usko että sentään sekoaisin... *Kun mikro piippaa, Tom ottaa voin ulos ja kippaa sen astiaan. Hän lisää teelusikalla sokerin joukkoon*

*Pian poika tajusi tekevänsä täysin väärää leivosta - hän oli ahertanut pikkuleipien kimpussa, vaikka ne olivat Stephenin alaa. Kiroten poika kaataa sulaneen voin ja sokerin roskalaatikkoon, ja suuntaa uudelleen keittiönkaappien luokse*

Sopii minulle!
*Stephen hihkaisee, alkaen tanssahtelemaan kaappien välillä - haalien sitä mukaa Big Brotherin mainitsemia aineksia työtasolle pikkuleipien tekoa varten. Voi, taloussokeri, muna, vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri.. Tyttö jää katselemaan aineita hetkeksi mietteliäästi. Stephen ottaa esille kulhon ja sähkövatkaimen. Hän mittaa pehmeän voin (200g) ja sokerin (100g) kulhoon tarkasti, napsauttaen sitten vatkaimen päälle ja ryhtyen vaahdottamaan voita ja sokeria. Tovin päästä massa on vaahdottunut, jolloin Steph napauttaa vatkaimen pois päältä ja laskee sen työtasolle. Hän ottaa esiin puuhaarukan, jonka laskee kulhon vierelle. Tyttö rikkoo kananmunan vaahdon sekaan, ryhtyen sitten heti sekoittamaan puuhaarukalla voimakkaasti. Hän jättää puuhaarukan massaan pystyyn, mitaten erilliseen kulhoon jauhot ja leivinjauhot. Ne hän kaataa voi/sokeri/kananmuna massan sekaan ja sekoittaa jälleen. Saatuaan taikinan tasaiseksi tyttö asettaa sen tasaantumaan jääkaappiin ja heittää puuhaarukan tiskialtaaseen. Stephen askeltaa katsomaan Tomin ja Rycroftin edistymistä.*

* Donna asteli pian pois makuuhuone kakkosesta, kun oli jättänyt
laukkunsa sinne, tyttö oli myös riisunut kenkänsä ja asteli rennosti
sohville istuskelemaan, pieni hymy kasvoille * #Mitenköhän Tom
suhtautui niihin minun sanoihini kun lähdin, missä Emmy .. - eikun
sehän häädettiin! Ihanaa olla taas talossa.. # * Donna virnuili ajatuksissaan
ja asettui rennompaan asentoon sohvalle, tiiraillen edessään olevaa seinää *

Noniin... Eli.. *poika mutisee yrittäen koota ajatuksiaan, ja kääntäessään uunin namikoista kuumuuden oikealle asteelle. Sitten hän kastaa veitsen voihin, ja ryhtyy voitelemaan tasaisesti kakkuvuokaa, ajatukset selkeästi kuitenkin jossain aivan muualla. Hän ottaa kaksi lasia, ja rikkoo kananmunan toisen lasin reunaa vasten. Sen jälkeen hän erottaa keltuaiset ja valkuaiset toisistaan, luoden pahan mulkaisun Rycroftia kohti, ja toisen samanlaisen makuuhuoneita kohti missä muut lusmut ilmeisesti majailevat*

Voisivat nuokin vähän ajatella, me olemme ainoita jotka täällä jotain tekevät. *ärähtää samalla kun ryhtyy vaahdottamaan valkuaisia sähkövatkaimella. Laskee sähkövatkaimen kädestään, ja ryhtyy sekoittamaan tähän mennessä aikaansa saamiaan aineita yhteen. Kääntää katseensa Donnaa kohti* Donna, mitä ihmettä sinä täällä teet?

* Hymyili sitten melko leveästi, tyttö piilotti sen pian kun käänsi
katseensa Tomiin * Olen asukas.. * Naurahti ja sipaisi hiuksiaan
pienesti hermostuneena, käänsi sitten lasittuneen katseensa seinään *
Vai etkö halua minun olevan täällä? * Mutristi huuliaan pienesti *

Siis - tottakai haluan, olin vain yllättynyt. *korjaa nopeasti* Stephen, Donna... Olisiko teillä ideoita kakun koristeluihin? *Lisää samalla suklaasulan ja muita aineita seokseen. Kaataa sitten taikinan vuokaan, ja työntää sen uuniin* Noniin, tuon pitää olla tuolla 20 minuuttia... Mutta eiköhän vähän lyhyempikin aika käy. Voisimme tosiaan nyt ideoida sitä koristelua? *istahtaa keittiöpöydän äärelle, ja ristii jalkansa* Ja kauan niiden pikkuleipien pitää olla siellä jääkaapissa?

Tulenko auttamaan? * Donna naurahti ja nousi sohvalta, asettui pian
Tomia vastapäätä istuskelemaan ja risti kätensä pöydälle . * Mukava
olla täällä, ja miksi niin yllättynyt? * Kohotti kulmiaan Tomille kun hymy
levisi kasvoille * # Minua pelottaa, entäs jos hän muistaa tai saa päähänsä
mitä sanoin hänelle #

*Kymmenen minuutin kuluttua Stephen palaa jääkaapille, ottaa taikinan sieltä ja asettaa sen työtasolle. Stephen heittelee taikinan sekaan "lisukkeita", kaakaota, pähkinärouhetta, tilkkasen mehua.. Tuhlaavaisena sieluna tyttö sekoittaa taikinan puhtaalla puuhaarukalla. Hän ottaa esille puisen alustan jonka päällä on helpompi tehdä pikkuleipiä. Sen lisäksi hän kaivaa kaapista esille kalan muotoisen muotin, hihittäen sille itsekseen. Stephen kumoaa taikinan alustan päälle, etsien sitten vasta kaulimen ja kaulien taikinan levyksi. Stephen ottaa muotin avulla levystä kalan muotoisia pikkuleipiä.

Käytettyään koko taikinan hyödyksi, tyttö loikkii jääkaapille ja ottaa sieltä hillopurkin. Sen lisäksi hän nappaa matkan varrelta veitsen mukaansa loikkiessaan kokkaustensa luokse. Tässä vaiheessa Stephen tajuaa, että olisi varmaankin järkevää aluksi paistaa pikkuleivät, ennen niiden hillottamista. Stephen naurahtaa itsekseen ja törkkää pikkuleivät valmiiksi lämpimään uuniin. Hän ottaa esille pikkuleipien paistuessa koristeluaineksia joita Isoveli oli maininnut.*

No siis, kun olit häädetty niin eihän tätä osannut odottaa *kohauttaa olkiaan, ja vilkaisee samalla todella aktiivisen Stephenin puuhia melko ihailevaan sävyyn* Ja ai niin Donna, meidän pitää puhua myöhemmin. Tiedät varmaan mistä, niin jos mentäisiin vaikka makuuhuoneeseen tai pihalle tämän jälkeen? *Tom vilkaisee uuniin, jossa kakku alkaa näyttää jo aika hyvin paistuneelta (sillä eihän me nyt tosissaan tässä 20 min odoteltaisi). Hän nostaa sen sieltä käsineiden avulla, ja laskee työtasolle*
Noniin, sen pitää vielä jäähtyä... Niin siis, siitä sinun häätöillastasi haluaisin puhua.