Oleskelutila

Ei ole hirveän kivaa kun suoraan sanoen ottaa pattiin ja ärsyttää ihan täysillä joidenkin ihmisten käytös täällä. Pitäisi osata jotenkin käyttäytyä kun samassa taloudessa asutaan *sanoo todella tympääntyneeseen sävyyn, ja huokaisee sitten pienesti* Ja te varmaan tiedätte ketä tarkoitan, koska täällä on nyt yksi sellainen ihminen jonka toiminta vaikuttaa koko ryhmän yleisfiilikseen. Ja mielestäni se henkilö voisi vähän miettiä käytöstään, jos ymmärätte ketä tarkoitan.

En kuunnellut Rogster juttuja, enkä todellakaan muista ja
en todellakaan tahdo muistaa.. Tahtoisin Jonasin takaisin.
* Mutisee hiljaa, siirtyen laittamaan itselleen kajaalia silmiin.
Saadessaan naamataulunsa valmiiksi, yhtään virhettä tekemättä.
Kohottaa katseensa muihin asukkaisiin * En minä mitään tyhmää
ole edes tehnyt..

Nooh, ei enää kuin enintään kolme ja puoli viikkoa niin tämä loppuu ja näet Jonasin. Ja siis, Rogsteriin kyllä viittasin tuolla kommentillani. Hänhän eilen sanoi Stephenistä jotain että Stephenkin on suudellut Emmyä, mutta se tapahtui pullonpyörityksessä eli ihan eri olosuhteissa. Eri asia on mennä sviittiin jonkun toisen kanssa. Se taitaakin olla tuon BB-parin loppu, varmaan heidän suhteensa talossa menee poikki enkä ihmettelisi vaikka Stepheniltä ropisisi nimeämispisteet Rogsterille. Sandrette, ensi nimeämisissä ei sitten juonitella vaan nimetään kenet haluaan, jooko?

Ei juonittelua, selvä. * Hymähtää. * Mutta.. Rogsterilla ja
Stephenillä ei ollut minkäänlaista suhdetta, Stephen halusi
vain hellyyttä - ei suhdetta. Etkö tiennyt sitä ? * Kallistaa päätänsä,
naurahtaen * Ja alkoholin vaikutuksesta tekee vaikka mitä, vaikka sitä
seurustelisikin.. Oikeasti, kolme ja puoliviikkoa jäljellä ? Oho.. Olen selvinnyt aika
pitkälle! * Toteaa iloisesti hymyillen jo * # Toivottavasti Jonas ei ole kenenkään toisen tytön
kimpussa .. #

Eli ei mitään vakavaa, oletko varma? Siltä se nimittäin vaikutti, ja Rogster vaikutti eilen sviitistä tultuaan aika hätäiseltä ja kuin kiinnijääneeltä lapselta, tiedä sitten miksi. Ja joo, me olemme kaikki selvinneet tosi pitkälle, ja voimme olla ylpeitä itsestämme. Tiedätkö mitä Sand, minusta tuntuu että saatamme olla finaalissa asti. Olemme selvinneet jo tähän asti, että miksei sitten sinnekkin *hymyilee jännittyneesti* Odotan innolla että pääsee näkemään kaikki läheiset.. Ei enää kauaa.

*Vaikkakin Blackbird oli ylläpitänyt muutaman viikon sisään äärimmäisen matalaa profiilia, ja pysytellyt visusti juhlien seinäruusuna, hän sai sielunsa kyllyydestä seurattua asukkaiden hölmöilyä ja leikittyä rakkaan kissansa Hopkinsin kanssa. Poikaa huvitti vielä jälkeenpäinkin esimerkiksi Rogsterin toilailu talossa visiteeranneen vieraan kanssa ja Tomin päätös juonitteluista, sekä monen muuta viimepäivien aikana sattunutta kommellusta, kuten Jonaksen tippuminen häätöäänestyksessä. Rycroftin olemus ei kielinyt ilmeettömien kasvojen takaa häivähdystäkään pojan ajatuksista, vaan pikemminkin osoitti hänen olevan sangen kyllästynyt asukkaiden järjenjuoksuun.

Parhaillaan Blackbird räpsäytti tummien alusten rajaamat silmänsä auki, ja vetäytyi niskojaan naksautellen rahin reunalle istumaan. Hopkins parkaisi omistajansa sylissä, kun lemmikki vielä hetki sitten oli löhönnyt rennosti pojan vatsan päällä vailla huolen häivää. Rycroft nousi jalkeilleen seisomaan ja lähti viilettämään kuin hypnotisoituna keittiön suuntaan kärttyinen lemmikki perässään. Hän kaivoi kuivamuonakaapistosta jotain tarpeeksi ravitsevaa ja makeaa esille, ja siirtyi kotvan kuluttua aamutoimensa viimeisteltyään oleskeluhuoneen hiljaiseen ilmapiiriin. Poika muisteli lukeneensa toissailtana viikkotehtävän kuvauksen ilmoitustaululta, ja vahvisti aatoksensa silmäilemällä sisälle raahattuja kolttumöykkyjä ja notkolleen taipuneita vaaterekkejä. Blackbird vastahakoisesti kurtisti kulmiaan, mutta tovin pohdiskeltuaan tuli tulokseen, ettei tuohon viikkotehtävään osallistuminen rasittaisi pojan aivokapasiteettia liikaa, jokseenkaan hänelle jätetty tehtävä ei kovin raskasluontoiselta vaikuttanut. Poika hivuttautui nappaamaan pöydälle jätetyn kierrelehtiön ja lyijykynän, jotka mukanaan siirtyi rahille luonnostelemaan vaihtoehtoisia kuvaustaustoja - omilla vähäisillä taiteilijan taidoillaan.*

*Oli päivän aikana monesti kuikuillut Rycroftin olan ylitse tuon toimintaa ja ihastellen tuloksia, pyrkien kuitenkin olemaan huomaamaton mutta poika saattoi selvästi huomata Tomin katseet. Nyt hän oli itse istahtanut sohvalle, tutkimaan velhokameraa jolla tulisi ottamaan monet, hyvät kuvat malleista (ainakin toivottavasti)* Hei Rycroft, jos sinulla on niitä kuvaustaustaideoita niin voisitko näyttää vaikka minulle? Aiomme mennä tänään Sandreten kanssa ulos kuvailemaan. Voit kyllä myös tulla mukaan jos haluat, mutta minusta tuntuu että sinulla on hyviä ideoita tähän.

*Blackbirdin ympärille oli kertynyt päivän mittaan runsaasti erikokoisia paperitolloja, joita riitti aina pojan sylistä lattian koristeeksi. Hopkins kärsi omistajansa päähänpistoksesta, ja kissa joutui pysyttelemään kauempana Blackbirdistä välttääkseen saamasta ryttyisen paperipallon otsalohkoonsa. Kaikista kymmenistä ja taas kymmenistä turhautumisista sekä epäonnistumisista huolimatta poika piti päänsä jatkaessaan taustasuunnittelua ja vaatekokonaisuuksien hahmottelua. Parhaillaan lyijykynän kulunut kärki liikkui ahkeraan kierrelehtiön paperiarkilla, johon alkoi muodostumaan suttaisia kuvia vaivalla puurretuista tikku-ukoista ja sitäkin vaikeammin toteutetuista lehtipuista. Vaikka poika joutui kurtistamaan kulmiaan armotta ja pusertamaan kynää sormiensa välissä hermostuneena, piirustukset näyttivät aivan kymmenvuotiaan toteuttamilta.

Kun Tom päätti rikkoa hiljaisuuden kysymyksellään, Blackbird lopetti piirtämisen ja laski luonnostarvikkeet syliinsä ryhtyen pyörittelemään puutunutta rannettaan. Poika tuhahti myönteisesti ja vaikutti jopa aavistuksen ylpeältä teoksistaan, joita oli kertynyt paperitollojen lisäksi vino pino hänen vierelleen. Rycroft nosti pinkan käsilleen ja ojensi grafiittiin sotkeutuneet paperit Tomille, joka varmasti sai hämmästelläkseen kuvia taskukellojen muttereista ja viisareista pikkuihmisiin ja maahisiin.*

*Jane oli koko eilisen päivän ollut aivan hiljaa ja kuunnellut todella murhanhimoinen katse kasvoillaan muiden juonnittelua. Ainakin nuori nainen huomasi että Tom ei ole juuri sellainen kun antoi ymmärtää - ja sehän kävi Janelle. Jane nimittäin tykkäsi pelata riskeillä ja kaikella mikä liittyisi mahdolliseen putoamiseen. Kun oli saanut tarpeekseen jossain vaiheessa kuunneltuaan muiden höpötystä, oli lähtenyt paikalta suoraan nukkumaan ja miettimään ihmisten puheita.
Nyt tuli uuteen päivään uutena ihmisenä - aivan kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, Janella oli hiukset jälleen isolla ponnarilla ylhäällä ja vaatteina oli jotain todella siistiä; Valkoinen toppi, jonka päällä oli musta lyhyt jakku ja mustat sekä tiukat farkut. Asteli keittiöön, katse pysyen Tomissa mutta ei avannut suutaan vaan alkoi samantien syömään jotain sillä nälän määrä oli suuri. Raivokkaasti haarukalla otti ruokaa suuhunsa ja ei irrottanut hetkeksikään katsettaan Tomista.* # Ärsyttää.. Ärsyttää.. #

Kiitos. *hymyili pojalle ryhtyessään selailemaan tuon päivän aikana valmiiksi saamia suunnitelmia, joista ei kyllä saanut hirveästi selvää mutta ei antanut sen näkyä katseestaan. Katseltuaan kaikkia piirroksia ja suunnitelmia hetken kasaa ne uusiksi pinoon, ja kantaa takaisin Rycroftin eteen lattialle* Ne olivat kyllä todella hyviä *sanoi aavistuksen verran vaivautuneisuutta äänessään* Jos tosiaan haluaisit niitä sitten lisää selitellä, kun ihan kaikkea en välttämättä tajunnut.
*Poika ei huomannut Janen katsetta istahtaessaan alas sohvalle*

*Jane nyt otti lautasen käteensä ja tiputti sen suoraan lattialle.* Hupsista.. *Jane katsahti lattialle muka todella pahoillaan, alkaen keräämään lautasen palasia takaisin yhteen.* # Jos tuo jätkä ei nyt tajua mitään, niin heitän varmasti tämän lautasen palasen hänen takaraivoon ja se on varmaa että se tulee sattumaan! # *Jane käänsi katseensa kokonaan lautasen palasiin, samalla vetikin vahingossa viillon oikean käden etusormeen josta alkoi tulemaan verta todella paljon.* Aaaaaijaijaijai! Ei voi olla totta! Miten voin olla näin huono onninen tänään.. *Mutisten lähes itsekseen, mutta siitä sai kyllä muutkin selvää jos vain halusivat.*

*Tom istuskeli sohvalla, ja vilkaisi Janea harkiten kyllä ensin pitäisikö mennä auttamaan mutta ei sitten tehnytkään sitä, vaan vilkaisi etäisesti Rycroftia päin, suoden pojalle pienen hymyn jossa oli mukana myös vähän flirttiä, arvattavasti. Hän uskoi Janen pärjäävän yksinkin, olihan kyseessä melko sisukas tapaus sviitti-illankin perusteella. Asettui todella rentoon makuu-istumis asentoon sohvalle, ja asetti jalkansa sitten pöydälle haukotellen*

*Jane nousi nyt ylös varovaisesti, katsoen Tomia ja sitten Rycroftia.* Ei teidän ole pakko auttaa, minä ehkä pyörryn mutta tehän nyt olette niin omahyväisiä että huhhuh! Ja tiedoksesi Tom, kuulin teidän puheenne kyllä eilen.. Voi minulle sanoa suoraan. Kestän kyllä kritiikkiä, mutta en niin ettei sitä sanota minulle SUORAAN! *Vilkaisi Tomia vielä todella ärsyttävä ilme kasvoillaan, kunnes meni odottelemaan että pääsisi päiväkirjahuoneen puolelle puhumaan Big Brotherille sormestaan josta valui kokoajan lisää verta lattialle. Verijana siis jäi nuoren naisen taakse, samalla kun liikkui päiväkirjahuonetta kohti.*

Arvasin että pärjäät, koska sait Rogsterinkin vieteltyä niin hyvin. *sanoo aika tylysti* Ja kuule, minä olen puhunut Rogsterista, en kertaakaan sinusta. Ja kyllä minä voin suoraankin kysyä; miltä tuntui hävitä Cornelialle? *Tämän jälkeen Tom nousee ylös, ja suuntaa suoraan kylppäriin. Hän sulkee oven kiusallisen hitaasti, ja vilkaisee sitten pakonomaisesti hymyileviä, hiukan vahingoniloisesti hymyileviä kasvojaaan peilistä. Pieni virnekkin levisi pojan kasvoille siinä*

*PK-huoneen ovi aukeaa nyt Janelle*

Idiootti! Ja, minä voin sanoa että todella pahalta tuntuu - kyllä sinäkin tulet huomaamaan kuinka pahalta se tuntuu! Itsekäs... idiootti olet! *Jane nyt nappasi vasemmalla kädellään PK-huoneen oven ripaa alaspäin ja astui PK-huoneeseen. Kiukku selvästi oli Janen aivojen sisällä, haluaisi vain kiljua mutta tiesi ettei voisi tehdä sitä. Istahtaen PK-huoneen sohvalle, nousten vielä nopeasti ja laittoi oven kiinni - tiukasti paiskaten sen kiinni. Istahtaen sitten takaisin sohvalle, odotellen vähä aikaa ennen kuin alkaisi höpöttelemään.*

*Päiväkirjan huoneen oven ripa kävi nopeasti alhaalla ja nopeasti palasikin ylös - sisältä tulikin Jane uudelleen, selvästi eri tunnelmissa kun oli sinne mennyt. Jane heilautti hiuksiaan hieman naamansa edestä, juosten suoraan kylpyhuoneen puolelle. Katsoi Tomia ovelta, virnuillen hieman.* Pakko sanoa että ruma virne sinulla, mutta jos haluat vielä ärsyttää minua - antaa tulla vaan! Minun mielestäni sinä käyttäydyt silti enemmän kuin lapsellisesti.. Mutta miten vaan! *Jane hymyili pirullisesti, kunnes kääntyi ympäri ja meni sohvalle istuskelemaan laiskaan tyyliin.* # Voi että tulee hauskaa, en jaksa odottaa.. #

*Tom palasi juuri kylppäristä* Oli miten oli, minä en IKINÄ pettäisi kihlattuani sellaisen miehen kanssa jolla kaiken lisäksi on säpinää toisen kanssa. Kai tajuat, miltä tuo näyttää ulkomaailman ja kihlattusi silmin? Jos sinulla siis enää kihlattua on. *Hymähti ja istahti sitten sohvalle pieni hymy yhä huulillaan*

Vooi Tom rakas, entä jos sanon että tuo kaikki oli suunniteltua näytelmää? Ja toisekseen, kihlattuni kyllä tietää etten pettäisi häntä mistään hinnasta.. Ja, toisekseeen.. Minun ja Rogresterin välillä oli ainoastaan suudelmia - ei muuta, voimme sen vannoa teille mutta se on teidän valintanne että uskotteko sitä. Minä rakastan koko sydämestäni Jonasta, ja kaikkea hänessä - en ketään muuta! *Hymyili Tomille, kääntäen katseensa kattoon, sitten taas Tomiin.* Mutta, se on hyvä että jaksat huolehtia..

*Rogster oli kaiken päivää pitänyt raivoa sisällään.* Tom, hyvä sinä olet puhumaan virheistä! Itse te menitte Donnan kanssa, ja etesitte suutelua pidemälle! Mekin annoimme anteeksi sinulle koska olit humalan vallassa, no arvaa mitä? No niin olin minäkin! Sitä paitsi, vaikka minä halusin suhteen Stepheniin, hän ei! Ymmärtäisin vihanne JOS meillä oikeasti olisi joku suhde... *Sen jälkeen Rog istahti sohvalle ja alkoi lukea viime vuoden "Me Noidat" lehteä.*

*Jane katsahti nyt tuohon nuoreen mieheen hymy huulillaan, meni hänen viereensä.* Saanko liittyä seuraasi? Vai onko se ehkä.. liikaa? *Jane puri alahuultansa hermostuneen oloisena, meni varovaisesti lähemmäs miestä - kuiskaten hiljaa.* Hyvin sanottu.. Olen ylpeä. *Hymyili hieman, mutta odotti silti miehen vastausta seuraan liittymisestä - laittaen samalla jalkansa naisellisesti ristiin, odotellen edelleen.*

Ei se johdu vain siitä. *huokaisee raskaasti* Valehtelit meille kaikille Emmyn soitettua sen puhelun vaikka olisit voinut suoraan kertoa totuuden. Kyllähän sinä sen sitten kerroitkin, mutta kalvamaan se jäi. Olimme jo silloin liittoumassa, kun nimeämiset olivat. # Toivottavasti Sand tulee niin pääsemme kuvaamaan... Hän on paras ystäväni täällä, ja luultavasti ainut rehellinenkin. #

Oletko muka stalkannut minua? Mistä ihmeestä voit tietää milloin äänestin ketäkin? *Tuhahti vihaisena.* Tom, ehkä en kertonut, koska en halunnut menettää ystäviäni? Mutta hupaista sentään! Menetin kuitenkin! Ilmeisesti sen takia koska kerroin totuuden. Mutta ethän sinä ole koskaan ystäväni ollutkaan - eli älä kuvittele liikoja. *Risti kätensä kallistaen päätään ja irvisti.*

Tom, kaikki tekevät virheitä.. Minäkin! Kukaan ei ole täydellinen, joten annettaisiinko tämän nyt olla? Tämä oli yksi virhe lukuisten muiden virheiden joukossa eikä sitä tarvitse näin paljon vatvoa.. Hei, ihan oikeasti..! Jos te vatvotte tälläisiä virheitä, teillähän tulee riitaa joka asiasta - ja se ei ole hyvä juttu vai mitä? Lopettakaa nyt jooko?! *Jane katsoi nyt Tomia sekä Rogsteria vuorotellen - tuimasti molempia.* Ei tästä tule mitään! Annatte itsestänne niin.. huonon kuvan! Aikuistukaa jo! *Jane tuhahtaen nousi ylös sohvalta, ja lähti suoraan ulko-ovista ulos kun ei jaksanut enää kuunnella tuota jonnin joutavaa riitelyä joka ei johtaisi kuitenkaan mihinkään.*

Ihanhan itse sen tunnustit, että äänestit häntä? Ei minulla mikään huono muisti ole, vaikka itse et näköjään muista edes kaikkia omia mokiasi *tuhahtaa* # Missäköhän Sandrette kuppaa, pakko päästä puhumaan hänelle tästä kaikesta.. Olen niin kyllästynyt näihin kaikkiin ihmisiin, paitsi noh, Stephen, Sandrette ja Rycroft ovat ihan kivoja.. Itseasiassa, Rycroftista olen alkanut pitämään vain enemmän. Hän tuntuu jotenkin hippusen ystävällisemältä mitä aiemmin #
*Sipaisee hiuksiaan, ja käpertyy kerälle sohvannurkkaan, velhokamera yhä kädessään. Räpsäisee sillä testiksi pari kuvaa oleskelutilasta, satunnaisista kohteista*